Etäisä jätti lapsen seisomaan kotiovellemme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On isänpäivä ja isä tulee hakemaan lasta, miksi ihmeessä lapsi ei ollut ajoissa odottamassa? Fiksuinta olisi ollut, että sinä viet lapsen isänpäivänä isälleen. Oletettavasti isällä on siis muitakin lapsia ja hän lähti kesken isänpäivän vieton hakemaan teidän yhteistä lasta, joka ei ollut edes valmiina. Tuosta saa kyllä sen kuvan, ettet sinä ihan kauheasti edistä sitä lapsen ja isän suhdetta. 

Jos kerran itse haluat vaihtaa tapaamisaikaa oman työsi takia, niin en pidä lainkaan kummallisena, että isä ei välttämättä pääse tuomaan lasta.  Hiukan tulee se olo, että sinun mielestäsi isän pitää hoitaa tapaamisten kuljetukset ja sinä sanelet säännöt.

Ihan suoraan sanoen tulee sellainen olo, että jätät paljon kertomatta ja painotat nimenomaan sinulle edullisia asioita. 

Vaikka olisikin eripuraa eksän kanssa ja halu päästä näpäyttämään, niin pitääkö se lapsen kustannuksella tehdä? Aikuinen äijä.

Miksi AP:n pitää määräillä exän tekemisiä lapsen kautta? Koska sillä hän sen vielä pystyy tekemään. Samasta syystä se miehen näpäytyskin tulee lapsen kautta.

Joo o. Haisee taas aika sotkuiselta tapaukselta jossa kumpikin vanhempi on yhtä syyllinen tilanteeseen. Valitettavasti ne lapset unohtuu "taistelun" tuoksinassa niin äiskältä kuin iskältäkin. Isälle en voi tässä vastata mutta AP:lle voin. Paas käyden oma käyttäytymismallisläpi ilman "minulla on oikeus" tai "lapsilla on oikeus" ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Isiä on niin monenlaisia, samoin äitejä. Minä jäin aikoinani äidin kanssa asumaan, kun äiti otti eron isästä. Sopimus oli, että minun olisi pitänyt saada tavata isää joka toinen viikonloppu. Äiti laittoi niin paljon kapuloita rattaisiin kuin pystyi, perui minun ja isän tapaamisia, jopa ennalta sovittuja isänpäiviä ja jouluja ja matkojakin.

Soittelin isälle kaverini puhelimella pari kertaa viikossa, koska äiti tarkisti puhelimeni, etten ollut isän kanssa puhunut. Isän sai väännettyä sellaisen sopimuksen, että minä aloin harrastaa jalkapalloa kerran viikossa (isän kustantama, koska äiti ei halunnut maksaa) ja siihen kuului se, että isä kuljettaa minut kodin ja harrastuspaikan välillä. Äiti ei pystynyt eväämään minulta liikuntaharrastusta, koska hänellä ei ollut sille minkäänlaisia laillisia perusteluita. Niin saimme tavata isän kanssa kerran viikossa harrastuksen varjolla. Aina en edes mennyt pelaamaan, kunhan istuin kentän laidalla isän kanssa juttelemassa koko tunnin. Joskus lähdimme aiemmin ja kävimme hampurilaisella.

Minulla on nyt aikuisena isään paljon lähempi suhde kuin äitiin.

Valitettavasti kaltaisiasi on paljon, itselläkin lähipiirissä useampia. Miten voi olla niin katkeria ja kehittymättömiä ihmisiä, äitejä ja isiä jotka haluavat kieltää lapseltaan oikeuden toiseen vanhempaan? Eikö jokainen ole itse sen lapsen toisen vanhemman valinnut, miksi siitä syy pitäisi lapsen kannettavaksi vierittää? Itsekin olen eronnut, ei exän kanssa juurikaan nähdä, meilitse hoidetaan käytännön asiat mutta kertaakaan ei kumpikaan ole yrittänyt kääntää lapsia toisia vastaan tai vaikeuttaa lapsen ja vanhemman suhteita.

Lapsi kuuluu vieraannuttaa tuollaisesta isästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isiä on niin monenlaisia, samoin äitejä. Minä jäin aikoinani äidin kanssa asumaan, kun äiti otti eron isästä. Sopimus oli, että minun olisi pitänyt saada tavata isää joka toinen viikonloppu. Äiti laittoi niin paljon kapuloita rattaisiin kuin pystyi, perui minun ja isän tapaamisia, jopa ennalta sovittuja isänpäiviä ja jouluja ja matkojakin.

Soittelin isälle kaverini puhelimella pari kertaa viikossa, koska äiti tarkisti puhelimeni, etten ollut isän kanssa puhunut. Isän sai väännettyä sellaisen sopimuksen, että minä aloin harrastaa jalkapalloa kerran viikossa (isän kustantama, koska äiti ei halunnut maksaa) ja siihen kuului se, että isä kuljettaa minut kodin ja harrastuspaikan välillä. Äiti ei pystynyt eväämään minulta liikuntaharrastusta, koska hänellä ei ollut sille minkäänlaisia laillisia perusteluita. Niin saimme tavata isän kanssa kerran viikossa harrastuksen varjolla. Aina en edes mennyt pelaamaan, kunhan istuin kentän laidalla isän kanssa juttelemassa koko tunnin. Joskus lähdimme aiemmin ja kävimme hampurilaisella.

Minulla on nyt aikuisena isään paljon lähempi suhde kuin äitiin.

Valitettavasti kaltaisiasi on paljon, itselläkin lähipiirissä useampia. Miten voi olla niin katkeria ja kehittymättömiä ihmisiä, äitejä ja isiä jotka haluavat kieltää lapseltaan oikeuden toiseen vanhempaan? Eikö jokainen ole itse sen lapsen toisen vanhemman valinnut, miksi siitä syy pitäisi lapsen kannettavaksi vierittää? Itsekin olen eronnut, ei exän kanssa juurikaan nähdä, meilitse hoidetaan käytännön asiat mutta kertaakaan ei kumpikaan ole yrittänyt kääntää lapsia toisia vastaan tai vaikeuttaa lapsen ja vanhemman suhteita.

Apeen tapauksessa se isä kyllä vieraannuttaa sen lapsen itsestään ihan itse. Miksi äitiä syytetään. Sanokaa niille iseille että itsepä sen muijan kanssa lapsia hamkit joten nyt kärsit vaan. Mutta eihän ne ikinä kärsi kun on uusi muija ja lapset sen kanssa jne.

Vierailija kirjoitti:

Joo o. Haisee taas aika sotkuiselta tapaukselta jossa kumpikin vanhempi on yhtä syyllinen tilanteeseen. Valitettavasti ne lapset unohtuu "taistelun" tuoksinassa niin äiskältä kuin iskältäkin. Isälle en voi tässä vastata mutta AP:lle voin. Paas käyden oma käyttäytymismallisläpi ilman "minulla on oikeus" tai "lapsilla on oikeus" ajatuksia.

Sillä lapsella on oikeus siihen että isä odottaa vaikka kaksi tuntia omaa lastaan isänpäivänä. Menneisyyttä ei voi muutta vai onko sulla aikakone niin ap voi mennä ajassa taaksepäin ja olla valitsematta tuota miestä lapsensa isäksi. Äidit voi yritää vaikka mitä ja kuule silti nämö kuspää isit saa tehdä mitä lystäävät. Syynä sinunkaltaiset ihmiset jotka eivät täysin hyljeksiä miehiä, jotka hylkäävät lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Ole rakastava äiti lapsellesi, hyväksy hänet sellaisena kuin hän on ja kannusta aina. Älä hauku (vaikka selkeästi aihetta on) lapsen isää hänen kuulleen. Keksi itse mielessä valmiiksi jotain mukavaa puuhaa ohareiden varalta ja muista kertoa lapsellesi, että hän on sinulle tärkeintä koko maailmassa.

Ajan myötä lapsi alkaa itsekin ääneen ihmettelemään tilannetta. Muista silloinkin puhua lapsen isästä neutraalisti/kunnioittavasti (älä siis hauku ja arvostele, äläkä myöskään kehu korostetusti) ja kerro, ettei tilanne johdu mitenkään lapsesta. Että isällä on varmaan omassa elämässään asioita, mutta etteivät ne johdu lapsesta eikä lapsi ole tilanteeseen syyllinen. Että isä varmasti rakastaa lasta kaikesta huolimatta.

Jossain vaiheessa lapsen isä jää ilman lapsen yhteydenpitoa, synttärionnitteluja ja isänpäiväkortteja. Se on kuitenkin hänen oma valintansa.

Oon miettinyt tätä, että kannattaako loppuun asti vakuutella, että kyllä isä rakastaa sinua varmasti, vaikka asia ei selvästikään edes ole niin? Eikö lapsi saa aivan vääristyneen kuvan rakkaudesta ja perhesuhteista? Eikö voisi vain sanoa, että hänellä on ongelmia itsensä kanssa, että ei hänen käytöksensä johdu sinusta, ei kannata ottaa itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isiä on niin monenlaisia, samoin äitejä. Minä jäin aikoinani äidin kanssa asumaan, kun äiti otti eron isästä. Sopimus oli, että minun olisi pitänyt saada tavata isää joka toinen viikonloppu. Äiti laittoi niin paljon kapuloita rattaisiin kuin pystyi, perui minun ja isän tapaamisia, jopa ennalta sovittuja isänpäiviä ja jouluja ja matkojakin.

Soittelin isälle kaverini puhelimella pari kertaa viikossa, koska äiti tarkisti puhelimeni, etten ollut isän kanssa puhunut. Isän sai väännettyä sellaisen sopimuksen, että minä aloin harrastaa jalkapalloa kerran viikossa (isän kustantama, koska äiti ei halunnut maksaa) ja siihen kuului se, että isä kuljettaa minut kodin ja harrastuspaikan välillä. Äiti ei pystynyt eväämään minulta liikuntaharrastusta, koska hänellä ei ollut sille minkäänlaisia laillisia perusteluita. Niin saimme tavata isän kanssa kerran viikossa harrastuksen varjolla. Aina en edes mennyt pelaamaan, kunhan istuin kentän laidalla isän kanssa juttelemassa koko tunnin. Joskus lähdimme aiemmin ja kävimme hampurilaisella.

Minulla on nyt aikuisena isään paljon lähempi suhde kuin äitiin.

Valitettavasti kaltaisiasi on paljon, itselläkin lähipiirissä useampia. Miten voi olla niin katkeria ja kehittymättömiä ihmisiä, äitejä ja isiä jotka haluavat kieltää lapseltaan oikeuden toiseen vanhempaan? Eikö jokainen ole itse sen lapsen toisen vanhemman valinnut, miksi siitä syy pitäisi lapsen kannettavaksi vierittää? Itsekin olen eronnut, ei exän kanssa juurikaan nähdä, meilitse hoidetaan käytännön asiat mutta kertaakaan ei kumpikaan ole yrittänyt kääntää lapsia toisia vastaan tai vaikeuttaa lapsen ja vanhemman suhteita.

Itse hoidat asiat vain meileillä ettekä pysty edes tapaamaan. Sekö ei muka vaikuta lapseen? Entäs rippijuhlissa, häissä jne! Aiotko kutsua exän? Paitsi että sä taisit olla se etävanhempi.

Ok. Mitä tähän nyt sitten pitäisi sanoa?

Kaatosade ei yksinään sairastuta ketään ellein pohjalla ole jo jotain virustartuntaa.

Ps. taksi vie

Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja...

Olisiko lapsenvalvoja mitään? 

Äiti vieraannuttaa tuossa, koska lapsi ei ollut valmiina ajoissa. Lapselle ei ole ongelma olla valmiina odottamassa 10 minuuttia etukäteen (ongelma on vain aikuisen pään sisällä). Itselläni käyrä nousee, koska oman lapseni isä on usein myöhässä. Aiheuttaa harmia, kun joku ajattelee, etteivät aiktaulut koske häntä.

Ja mitä tulee ohareihin: isä ei todennäköisesti ajattele tekevänsä oharia lapselle. Hän ajattelee tekevänsä sen lapsen äidille/exälleen. Itselläni on siitäkin kokemusta, että lasta käytetään jonkinlaisena riitrakapulana ja riitelyvälineenä. uhh.

Tuskin itsekään täydellinen vanhempi olen. Tsemppiä meille epätäydellisille.

Vierailija kirjoitti:

Kaatosade ei yksinään sairastuta ketään ellein pohjalla ole jo jotain virustartuntaa.

Ps. taksi vie

Isä ei välitä lapsestaan, äiti ei osaa olla lapsen puolella. Mitä lapselle jää?

On juridisesti säädetty, että muualla asuvan vanhemman ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksuja. Ei ole pakko tavata, jne. Eikä tuollaiseen kiusantekoon oikein ole keinoja. 

Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joka on saatavilla ja osaa lukea lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi valehdella, että kyllä isä rakastaa? Lapsi saa ihan kieroutuneen kuvan siitä, millainen on rakastava ihmissuhde. Sitten kun joku tuleva kumppani tai muu läheinen kohtelee lasta aikuisena huonosti, hän jää suhteeseen koska "tätähän se rakkaus on". Huonojen vanhempien lapsena sanon, että elämäni olisi ollut paljon helpompaa jos joku olisi suoraan sanonut ettei tuo ole rakkautta.

Tämä kommentti kyllä osu ja uppos. Olen nimittäin syyllistynyt tähän isän tekojen vähättelyyn ja vakuutteluun, että kyllä isä rakastaa... Mä en ole vain pystynyt ikinä sanomaan lapsille totuutta. Isä ei välitä paskaakaan kenestäkään muusta kuin itsestään. Nyt lapset jo täysi-ikäisiä ja huomaan, että nyt vasta heille on alkanut valjeta, että isä oikeasti voisi halutessaan olla yhteydessä ja heillä voisi olla edes jonkinlaiset välit, jos isä vaan viitsisi. Mutta ei. Isä ei viitsi. Se on ihan käsittämättömän surullista.

Hyvin tutulta kuulostaa. Muista sinä kertoa lapsellesi kuinka rakas on sinulle joka päivä. Tuo exäsi toiminta enteilee sitä että hylkää kohta lapsensa. T. Saman kokenut

Meillä isä teki jatkuvasti ohareita. Ei vastannut puhelimeen vaikka soitin perään. Saattoi hyvin mennä kuukausia ja sitten soitteli ja sopi tapaamisia muttei tullutkaan paikalle.

En enää kertonut lapselle että isä on tulossa. Oli sitten ns "iloinen" ylläri jos tuli. Tuli siis noin kerran vuodessa.

Sitten sain tarpeekseni ja lopetin yhteydenpidon täysin. Viimeinen kerta oli kun isä soitti että tuo lapselle dvd-elokuvan. Nyt ei olla kuultu mitään tästä isästä kymmeneen vuoteen eli edelleen elokuvaa odotellaan 😂

Miksi et hae yksinhuoltajuutta?

Eikö passin evääminen jo riitä syyksi ja todisteeksi viranomaisillekin ettei homma toimi? Ja anteeksi nyt vaan mutta miksi ihmeessä alistut tuohon? Mitä sitten jos mies puhuu viranomaiset pyörryksiin. Etkö voi kertoa sitä miten asiat oikeasti on? Ja eikö lastakin voi kuulla asiasta?

Kaikki tapahtumat ylös kalenteriin ja merkinnät mitä tapahtui ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä teki jatkuvasti ohareita. Ei vastannut puhelimeen vaikka soitin perään. Saattoi hyvin mennä kuukausia ja sitten soitteli ja sopi tapaamisia muttei tullutkaan paikalle.

En enää kertonut lapselle että isä on tulossa. Oli sitten ns "iloinen" ylläri jos tuli. Tuli siis noin kerran vuodessa.

Sitten sain tarpeekseni ja lopetin yhteydenpidon täysin. Viimeinen kerta oli kun isä soitti että tuo lapselle dvd-elokuvan. Nyt ei olla kuultu mitään tästä isästä kymmeneen vuoteen eli edelleen elokuvaa odotellaan 😂

Miksi et hae yksinhuoltajuutta?

Eikö passin evääminen jo riitä syyksi ja todisteeksi viranomaisillekin ettei homma toimi? Ja anteeksi nyt vaan mutta miksi ihmeessä alistut tuohon? Mitä sitten jos mies puhuu viranomaiset pyörryksiin. Etkö voi kertoa sitä miten asiat oikeasti on? Ja eikö lastakin voi kuulla asiasta?

Kaikki tapahtumat ylös kalenteriin ja merkinnät mitä tapahtui ja miten.

Miten yksinhuoltajuus muuttaisi tilannetta? Lapsella on edelleen oikeus tavata isäänsä, vaikka huoltajuusmuoto olisi tuo yksinhuoltajuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä teki jatkuvasti ohareita. Ei vastannut puhelimeen vaikka soitin perään. Saattoi hyvin mennä kuukausia ja sitten soitteli ja sopi tapaamisia muttei tullutkaan paikalle.

En enää kertonut lapselle että isä on tulossa. Oli sitten ns "iloinen" ylläri jos tuli. Tuli siis noin kerran vuodessa.

Sitten sain tarpeekseni ja lopetin yhteydenpidon täysin. Viimeinen kerta oli kun isä soitti että tuo lapselle dvd-elokuvan. Nyt ei olla kuultu mitään tästä isästä kymmeneen vuoteen eli edelleen elokuvaa odotellaan 😂

Miksi et hae yksinhuoltajuutta?

Eikö passin evääminen jo riitä syyksi ja todisteeksi viranomaisillekin ettei homma toimi? Ja anteeksi nyt vaan mutta miksi ihmeessä alistut tuohon? Mitä sitten jos mies puhuu viranomaiset pyörryksiin. Etkö voi kertoa sitä miten asiat oikeasti on? Ja eikö lastakin voi kuulla asiasta?

Kaikki tapahtumat ylös kalenteriin ja merkinnät mitä tapahtui ja miten.

Miten yksinhuoltajuus muuttaisi tilannetta? Lapsella on edelleen oikeus tavata isäänsä, vaikka huoltajuusmuoto olisi tuo yksinhuoltajuus.

Oon eri vastaaja, mutta yksinhuoltajuus helpottaa asioiden hoitoa. Kouluiässä tarvitaan useisiin lippulappuihin kumma ku nimet jos on yhteishuoltajuus, samoin passin hankinta, tilin avaaminen yms yms. Apn tapauksessa saisi varmaan odotella kuukausia nimiä papereihin. Kiusa se on pienikin kiusa.bä jos kahden minuutin odottaminen on jo syy tuottaa pettymys lapselle, mitä muuta tuollainen ääliö vielä keksiikään vaikeuttaakseen apn ja lapsen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo o. Haisee taas aika sotkuiselta tapaukselta jossa kumpikin vanhempi on yhtä syyllinen tilanteeseen. Valitettavasti ne lapset unohtuu "taistelun" tuoksinassa niin äiskältä kuin iskältäkin. Isälle en voi tässä vastata mutta AP:lle voin. Paas käyden oma käyttäytymismallisläpi ilman "minulla on oikeus" tai "lapsilla on oikeus" ajatuksia.

Sillä lapsella on oikeus siihen että isä odottaa vaikka kaksi tuntia omaa lastaan isänpäivänä. Menneisyyttä ei voi muutta vai onko sulla aikakone niin ap voi mennä ajassa taaksepäin ja olla valitsematta tuota miestä lapsensa isäksi. Äidit voi yritää vaikka mitä ja kuule silti nämö kuspää isit saa tehdä mitä lystäävät. Syynä sinunkaltaiset ihmiset jotka eivät täysin hyljeksiä miehiä, jotka hylkäävät lapsensa.

Kummallisia nämä naiset jotka ehdoin tahdoin tekevät lapsia kusipäämiesten kanssa. Ovat itse niitä marttyyreja. Jospa ne naiset pohtisivat asioita myös lastensa kannalta, ihan vilpittömästi eivätkä kiukkuilisi uuden vaimon hankkineille miehille.