Miksi en osaa iloita tuttavan lapsen puolesta???

Tuttavalla ja minulla on samanikäiset (4-vuotiaat) lapset. Minua on jo pitkään rassannut se, miten ärsyynnyn aina tuttavani kehuessa tai tuodessa esiin lastaan. Tuttava hehkuttaa, kuinka hänen lapsensa on poikkeuksellisen älykäs ja mielestäni vaatii lapseltaan tosi paljon. Aina, kun hänen lapsensa oppii jotain, hehkuttaa tuttava sitä suureen ääneen ympäriinsä. Viimeksi viikko sitten tuttava tuli soittamaan ovikelloamme ja meidän piti mennä ulos katsomaan, kun hänen lapsensa osasi ajaa ilman apupyöriä.



Olen tullut siihen tulokseen, että olen varmasti vaan kateellinen. Oma lapseni ei ole motorisesti taitava ja yhtä kehittynyt kuin tuttavan lapsi, mutta oma lapseni taas omaa hienon mielikuvituksen ja jaksaa rakentaa upeita ja oivaltavia leikkejä tuntikausia. Rakastan lastani juuri sellaisena kuin hän on enkä tahdo asettaa hänelle paineita siitä, että pitäisi osata samat asiat kuin tuttavan lapsi. Ärsyttävää vaan on, että tuttavan lapsi hehkuttaa osaamistaan lapselleni jatkuvasti ja ikään kuin latistaa lastani samalla, tätä tekee myös tuttavani.



Mutta miksi minua ärsyttää ja kateellistuttaa (heh, mikä adjektiivi...) juuri tuo tuttavan lapsi? Muiden tuttavien samanikäisten lasten osaamiset ja oppimiset eivät saa minua ärtymään . Mutta ehkäpä he eivät sitten jatkuvasti tuo sitä esille samalla tavalla kuin tuttavani.



Huoh...perisuomalainen kateellinen akka olen!