Saiko miehesi harrastaa ja tavata ystäviään lasten ollessa pieniä?

Sai tietenkin harrastaa ja käydä ulkona. Järkihän siinä lähtisi jos olisi vain oman perheen kanssa.

Kuinka usein viikkotasolla?

Omanikin on käynyt, mutta miespuoleinen perhetuttava on eristetty nyt kavereistaan 🙄

Ihmettelen mistä kyse.

Ap

Meillä on kolme lasta ja me molemmat saimme harrastaa ja tavata ystäviämme lasten ollessa pieniä. Ja saamme nytkin, kun lapset ovat jo teini-ikäisiä. Olimme paljon perheen kanssa yhdessä silloin ja olemme nytkin. Tyydyttikö vastaus?

tietysti saa.

Toki, mutta varmaan vähemmän kuin aiemmin. Jätti ihan itse osan menoista, osittain jopa käytti tekosyynä, että pääsi ainakin yhdestä harrastusporukasta pois. Mutta kyllä me molemmat saati käydä ulkona ja tavata ystäviä. Joskus jopa yhdessä ( palkattu lapsenvahti).

Siltä äidiltähän yleensä kuolee seuraelämä, kun lapsi syntyy.

Miehillä ei ole mitään hätää.

Tottakai, joka ilta käy aina kävelylenkillä, ja kävi myös kun kaksoset oli vauvoja. Kyllä me molemmat ollaan aina saatu tehdä mitä halutaan, toki työt on molemmilla rajoittanut tekemistä, mutta lapset ei juurikaan, yleensä ei ole menoja yhtäaikaa, jos on niin sitten hommataan hoitaja, hyvin harvoin niin on käynyt.

Me ei oltu vielä yhdessä, kun lapseni oli pieni. Siihen aikaan, entisessä liitossa, minä olin se, joka ei olisi saanut tehdä juuri mitään tai nähdä juuri ketään, mikä oli osasyy sen liiton päättämiseen.

Miten niin ”saiko”? Kaikki miehethän saa tehdä parisuhteessa mitä haluavat, sillä muuten se olisi vankila, ei parisuhde.

Sain ja saan. Mutta saa ja sai lasteni äitikin. Jollei molemmilla olisi myös omia juttuja tai ainakin välilä erossa muista, niin en uskalla edes ajatella, mitä tällaisten puute saisi aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja me molemmat saimme harrastaa ja tavata ystäviämme lasten ollessa pieniä. Ja saamme nytkin, kun lapset ovat jo teini-ikäisiä. Olimme paljon perheen kanssa yhdessä silloin ja olemme nytkin. Tyydyttikö vastaus?

Vähän äksyltä kuulostaa tuo viimeinen kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja me molemmat saimme harrastaa ja tavata ystäviämme lasten ollessa pieniä. Ja saamme nytkin, kun lapset ovat jo teini-ikäisiä. Olimme paljon perheen kanssa yhdessä silloin ja olemme nytkin. Tyydyttikö vastaus?

Vähän äksyltä kuulostaa tuo viimeinen kysymys.

Eikö alkuperäinen kysymys ollut myös hieman provosoiva?

Tietenkin koska minäkin sain.

Kummallakin oli harrastuksia 1-2x viikossa jolloin toinen hoiti lapset. Kavereita tavattiin satunnaisesti, mitään baari-iltoja ei kumpikaan liiemmin kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja me molemmat saimme harrastaa ja tavata ystäviämme lasten ollessa pieniä. Ja saamme nytkin, kun lapset ovat jo teini-ikäisiä. Olimme paljon perheen kanssa yhdessä silloin ja olemme nytkin. Tyydyttikö vastaus?

Vähän äksyltä kuulostaa tuo viimeinen kysymys.

Eikö alkuperäinen kysymys ollut myös hieman provosoiva?

Ei. Mene juomaan aamukahvit ja herää kunnolla niin loppuu toi aamuäreyskin. :)

Mistä te revitte ajan tuohon omaan harrastamiseen? Meillä on nimittäin vähän konfliktia tämän suhteen. Missään nimessä en ajattele että kaikki oma aika ja omat jutut pitää jättää, päinvastoin pidän sitä tosi tärkeänä. MUTTA minusta aikuisella pitäisi olla vähän järkeä sen suhteen että paljonko poissaoloa pitkien työpäivien lisäksi on kohtuullista. Ei mitenkään voi olettaa että harrastaa voi ihan samalla intensiteetillä kuin ennen. Osittain siksi, että aina kun mies harrastaa, minä vahdin lasta eli se on suoraan "pois" minun ajastani. Mutta ennen kaikkea siksi, että toivoisin miehen ehtivän olemaan lapsensa kanssa enemmän.

Meillä on molemmilla ns. vaativat työt. Työmatkoineen mies ei juurikaan ennen kuutta kotona ole, ja joskus töissä menee aikaa viikonlopuistakin. Lapsi menee nukkumaan kahdeksan jälkeen joten esimerkiksi arkisin aikaa nähdä omaa lastaan on about 10 tuntia viikossa. Jos siitä haluaa harrastaa kahtena iltana viikossa niin aika vähälle jää lapsi/perheaika. Puhumattakaan siitä, että jos viikonloppuna on lähdössä johonkin harrastusreissuun, mitä sitten pitää valmistella joka ikinen ilta viikolla.

Lapset ovat hyvä syy katkaista sillat kaikkiin ja eristäytyä kaikesta. Harmi että töissä on silti käytävä työyhteisökään ei anna vaan haluaa minua tunne on yksipuolinen. Kuitenkin elämästä on jo puolet kärsitty joten on aika hiljentyä ja odottaa kuolemaa.

Ihmissuhteet eivät oikeastaan anna mitään erikoista. Jokainen ihminen on sisimmiltään samalainen ja kun tuntee itsensä hyvin niin edes lapset eivät yllätä, mutta heitä on hauska opastaa ja seurata.

T: 38v mies

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein viikkotasolla?

Omanikin on käynyt, mutta miespuoleinen perhetuttava on eristetty nyt kavereistaan 🙄

Ihmettelen mistä kyse.

Ap

Eristetty vai omasta vapaasta tahdostaan eristäytyneet?

Vierailija kirjoitti:

Siltä äidiltähän yleensä kuolee seuraelämä, kun lapsi syntyy.

Miehillä ei ole mitään hätää.

Ainakin oma vaimo tapaa äitiysvapaalla kavereitaan ja muita äitejä useamman kerran viikossa eli useammin kuin silloin kun oli töissä. Kai se on ihan vaan itsestä kiinni.

Meillä on 3 lasta ja neljäs tulossa. Ikäeroa pienimmille tulee 1,5 vuotta. Ikinä en ole sanonut miehelle ettei saisi mennä ja toisinpäin. Mieheni tulisi hulluksi jos ei pääsisi urheilemaan ja tottakai haluan että pitää itsestään huolta henkisesti ja fyysisesti. Kavereita näkee baari-iltojen tai mökkeilyjen merkeissä n.2-3 kertaa vuodessa joten ei ole tarvetta pyytää vähentämään. Ensi vuoden mökkeilystä kyllä jo varoittelin etten tiedä haluanko hänen menevän koska pienimmät on niin pieniä..mutta katsotaan miten se arki siitä lähtee pyörimään..

Meilläkin mies tekee välillä pitkää päivää ja on joskus aamusta klo 19 asti töissä mutta vastapainoksi tekee viikolla myös etänä jolloinka lopettaa työt ajoissa ja pystyy esim leikkimään lasten kanssa hetken päivän aikana. On kyllä harrastuskerrat taas vähentyneet taaperon myötä (isommat jo isompia) mutta ihan oma-aloitteisesti.

Saa tietysti, kuten minäkin. Mies käy 2-3 kertaa viikossa lenkillä minä uimassa 2 krt/viikko. Yritetään tosin suunnitella aikataulut niin, että ollaan mahdollisimman vähän poissa lapsen luota, eli minä käyn useimmiten uimassa aamukuudelta, ennen kuin lapsi herää, ja mies illanvirkkuna useimmiten lenkillä vasta lapsen nukahdettua illalla. Kerran-pari kuussa nähdään kavereita erikseen, ilman perhettä, perheen kanssa sitten vähän useammin.