Miksi uskovaiset ovat niin lapsellisia että ikuinen elämä houkuttaa heitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei jaksa elää ilman tuollaisia hassuja edempänä odottavia palkintoja.

Jos vaihtoehtona on ikuinen kärsimys, niin otan mielummin ikuisen elämän ilolla.

Helvetillä uhkailu on vielä säälittävämpää kuin ikuisella elämällä houkuttelu.

Kuka on uhkaillut?

Ja jos joku uskoo että sekä taivas että helvetti on totta olisi melkoisen epäreilua jättää kertomatta siitä. Ilman uhkailuja, tehköön jokainen päätöksensä itse.

Äitini uhkaili jatkuvasti että jos en tottele häntä niin joudun "tulimereen". En tainnut uskoa sellaiseen satuiluun silloin lapsenakaan.

Äitisi yritti käyttää valtaansa väärin. Ei kukaan "joudu tulimereen" siksi että ei tottele vanhempiaan.

Iankaikkisen elämän saavat he jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuihin uskominen ON lapsellista.

Uskoin minäkin joulupukkiin ja jumalaan myös koska aikuiset niin sanoivat. Sitten tajusin ihan itse että eihän tuo nyt totta ole -se siitä.

Mistä tajusit ettei Jumalaa ole olemassa? Minkälaisia todisteita sinulla on väitteellesi? Saanko asiallisen vastauksen eikä tuollaisia satu-heittoja joissa ei ole mitään asiallisia aikuisen ihmisen perusteluita.

Kyllä se todistustaakka on sillä, joka uskoo jonkin olevan olemassa, ei sillä, joka ei usko. Olematonta on mahdotonta todistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoa ei voi järjellä selittää, eikä pidäkään.

Siksi tuollaiset aloitukset ja vastaukset kuten kommentti nro 3 ovat turhia.

Kyllä, olet oikeassa järjellä ei voi selittää, mutta järjen puutteella uskon selittäminen on suorastaan naurettavan helppoa :D

Niinhän sinä luulet.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän uskovilla ole ihan muut syyt uskoa kuin se että ovat lapsellisia eivätkä ajattele omilla aivoillaan.

Järjelliset selitetään järjellisillä, hengelliset hengellisillä ja jos jonkun sydän ei ole avoin ei uskoontuloa voi  tapahtua.

Tuo on kans jonkun sortin taikauskoa, että sydämessä olisi jonkinlainen tietoisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuihin uskominen ON lapsellista.

Uskoin minäkin joulupukkiin ja jumalaan myös koska aikuiset niin sanoivat. Sitten tajusin ihan itse että eihän tuo nyt totta ole -se siitä.

Mistä tajusit ettei Jumalaa ole olemassa? Minkälaisia todisteita sinulla on väitteellesi? Saanko asiallisen vastauksen eikä tuollaisia satu-heittoja joissa ei ole mitään asiallisia aikuisen ihmisen perusteluita.

Kyllä se todistustaakka on sillä, joka uskoo jonkin olevan olemassa, ei sillä, joka ei usko. Olematonta on mahdotonta todistaa.

Eivät uskovat ole velvollisia todistamaan muuta kuin minkä todeksi tietävät. Jos se ei kelpaa eikä vakuuta ei se ole heidän asiansa.

Jotkut eivät uskoisi vaikka joku kuollut läheinen tulisi kertomaan mistä on kyse.

Ei uskovien tarvitse antautua vänkäämään. Jumala on ilmoittanut itsensä ja antanut todisteita olemassaolostaan mutta jos ne haluaa kieltää ei kukaan uskova sille mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän uskovilla ole ihan muut syyt uskoa kuin se että ovat lapsellisia eivätkä ajattele omilla aivoillaan.

Järjelliset selitetään järjellisillä, hengelliset hengellisillä ja jos jonkun sydän ei ole avoin ei uskoontuloa voi  tapahtua.

Tuo on kans jonkun sortin taikauskoa, että sydämessä olisi jonkinlainen tietoisuus.

Ei ole taikauskoa vaan hulluutta niille jotka eivät ole siitä osallisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ateistit tekee näin lapsellisia aloituksia, jossa yritetään lapsellisesti vittuilla eri tavalla uskoville?

Piristävää vaihtelua. Suurin osa näistä uskontoon liittyvistä avauksista on uskovaisten ateistien mollausketjuja.

Vierailija kirjoitti:

Miten se että joku uskoo voi hiertää eiuskovaa?

Anna uskoa rauhassa. Vai hiertääkö siksi että olet epävarma olisiko kuoleman jälkeen sittenkin jotain?

Mä oon miettinyt ihan samaa. Kallistun vakaasti siihen että näiden aloitusten tekijää/tekijöitä tosiaan hiertää jokin epäillys josko Jumala sittenkin olisi olemassa. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei halveksi toisten uskoa tai uskomattomuutta. Jokin näiden sisimpää kalvaa, toki eivät sitä itse myönnä. Onhan se nyt tosi että mitä kovemmin jotain halveksuu, sitä huonommin on asiat ittellä. Asiassa kuin asiassa.

Toisekseen mitä ihmettä nämä halveksujat luulevat saavuttavansa näillä heitoilla? Että joku luopuu sentakia uskostaan? Jos, niin melko suuret luulot itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuihin uskominen ON lapsellista.

Uskoin minäkin joulupukkiin ja jumalaan myös koska aikuiset niin sanoivat. Sitten tajusin ihan itse että eihän tuo nyt totta ole -se siitä.

Mistä tajusit ettei Jumalaa ole olemassa? Minkälaisia todisteita sinulla on väitteellesi? Saanko asiallisen vastauksen eikä tuollaisia satu-heittoja joissa ei ole mitään asiallisia aikuisen ihmisen perusteluita.

Kyllä se todistustaakka on sillä, joka uskoo jonkin olevan olemassa, ei sillä, joka ei usko. Olematonta on mahdotonta todistaa.

Et vastannut kysymykseen mistä tajusit ettei Jumalaa ole. Ei mulla ole tarvetta todistaa että Jumala on olemassa, sinulla on tarve väittää että ei ole. Miksi? Mitkä ovat perustelusi sille ettei Jumalaa ole? Ei riitä että on satua. Toivoisin oikeasti asiallista keskustelua eikä ympäripyöreitä inttämisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ateistit tekee näin lapsellisia aloituksia, jossa yritetään lapsellisesti vittuilla eri tavalla uskoville?

Piristävää vaihtelua. Suurin osa näistä uskontoon liittyvistä avauksista on uskovaisten ateistien mollausketjuja.

Piristävää vaihtelua?

Näitä vastaavia ja pahempiakin aloituksia on ollut täällä vaikka kuinka.

Muutaman olen nähnyt jossa, ikävä kyllä, ylenkatseellisesti suhtaudutaan ateisteihin. Mutta harvinaisia ne ovat, toki soisi ettei olisi yhtäkään.

Ei meillä uskovina ole oikeutta eikä syytä halveksia niitä jotka eivät usko. Saamme kuitenkin puolustautua jos meitä pilkataan.

Minua jo oksettaa hokema "todistustaakka on sillä joka väittää jotain olevan olemassa, ei sillä joka väittää että ei ole".

Mielellään moni uskova puhuu ei-uskovan kanssa joka on aidosti kiinnostunut kuulemaan (vaikkei missään vaiheessa ymmärtäisi tai vakuuttuisikaan) miksi toinen uskoo kuten uskoo, mutta jos lähdetään liikkeelle asenteella todista! ja todistustaakka! eli ollaan riidanhaluisia ja taistelumielellä ei minua kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minua jo oksettaa hokema "todistustaakka on sillä joka väittää jotain olevan olemassa, ei sillä joka väittää että ei ole".

Mielellään moni uskova puhuu ei-uskovan kanssa joka on aidosti kiinnostunut kuulemaan (vaikkei missään vaiheessa ymmärtäisi tai vakuuttuisikaan) miksi toinen uskoo kuten uskoo, mutta jos lähdetään liikkeelle asenteella todista! ja todistustaakka! eli ollaan riidanhaluisia ja taistelumielellä ei minua kiinnosta.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Uskoa ei voi järjellä selittää, eikä pidäkään.

Siksi tuollaiset aloitukset ja vastaukset kuten kommentti nro 3 ovat turhia.

Aivan, hihhulismi on todella typerää puuhaa.

Mutta siinä ei ole mitään typerää tai turhaa että kertoo ymmärtäneensä että jumalajutut ovat silkkaa soopaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se aivan ihanaa nähdä jo rajan taa menneet,saada mahdollisuus olla yhdessä.

Ei taatusti, jos et itse saisi valita, kenen kanssa saat olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minua jo oksettaa hokema "todistustaakka on sillä joka väittää jotain olevan olemassa, ei sillä joka väittää että ei ole".

Mielellään moni uskova puhuu ei-uskovan kanssa joka on aidosti kiinnostunut kuulemaan (vaikkei missään vaiheessa ymmärtäisi tai vakuuttuisikaan) miksi toinen uskoo kuten uskoo, mutta jos lähdetään liikkeelle asenteella todista! ja todistustaakka! eli ollaan riidanhaluisia ja taistelumielellä ei minua kiinnosta.

Äläpä muuta sano. Mutta kun eivät kykene keksimään mitään asiallista vastausta siihen miksi Jumalaa ei ole niin käyttäytyvät kuin uhmaikäiset lapset hiekkalaatikolla; heittävät hiekkaa toisen silmille ja kun kysyy että miksi noin teit niin juoksevat pakoon.

Minäkin oon käynyt monia keskusteluja ei uskovien kanssa jotka ovat fiksuja, antoisaa ja mielenkiintoista ajatusten vaihtoa! Kun pystyy kunnioittamaan toisen vakaumusta ja kuuntelemaan puolin ja toisin perusteluja sekä mietteitä niin kyllä se antaa pohdittavaa molemmille.

Tietenkin myös ihan missä tahansa asiassa missä ollaan eri mieltä, järjellinen keskustelu on mukavaa.