Lue keskustelun säännöt.
Palstan perusteella perhe-elämästä innostuu sellainen, jonka elämä ennen perhettä on ollut tyhjää.
09.11.2017 |
Entä sitten, jos elämä on ollut huikean täyttä ja aivan uskomattoman satumaista? Pudotus on hirvittävä. Toisin sanoen, jos elämä ei ole tyhjää, ei kannata hankkia lapsia.
Kommentit (40)
Ei ole ollut tyhjää, vaan täyttynyt toisarvoisista asioista. Kun saa lapsen, kummasti muuttuu tärkeysjärjestys elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tyhjää, vaan täyttynyt toisarvoisista asioista. Kun saa lapsen, kummasti muuttuu tärkeysjärjestys elämässä.
Juuri näin. Mikä muka on mahtavampaa kuin oma perhe?
Toinen lapsentekijäryhmä on nää jotka ei osaa ajatella omilla aivoilla, vaan perustelee lastentekoa sillä, että saa sitten ne kohta pois ja pääsee nauttimaan elämästä :D eli kun oikein nuorena tekee niin sitten pääse matkustelemaan. On kyllä säälittävää jengiä. Kommentit on luokkaa "eipä tarvii jaksaa nelikymppisenä mitään vaippoja tai pikkulapsia". Luulis jättävän muksut väliin kun on noin huonokuntoista ja lapsivihamielistä jengiä, että kolmi-nelikymppisenä ei enää mitään pysty ja halua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tyhjää, vaan täyttynyt toisarvoisista asioista. Kun saa lapsen, kummasti muuttuu tärkeysjärjestys elämässä.
Kerro tästä enemmän. Mitä pidit ennen tärkeänä ja mitä lasten saannin jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tyhjää, vaan täyttynyt toisarvoisista asioista. Kun saa lapsen, kummasti muuttuu tärkeysjärjestys elämässä.
Kerro tästä enemmän. Mitä pidit ennen tärkeänä ja mitä lasten saannin jälkeen?
Isoa ystäväpiiriä ja aikaa heidän kanssaan. Opiskelu ja työ. Vähempikin riittää ja aikaa jää niillekin, jos haluaa lapsista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, oma elämäni on ollut aina varsin tyhjää ja tylsää. Nyt vietän päiväni vauvan kanssa, enkä ole erityisen innostunut - ei tämä mitään täyttä paskaakan ole, mutta innostus on väärä sana tätä kuvailemaan. Toki rakastan lastani, mutta odotan hänen hieman kasvavan. Jospa sitten se varsinainen innostuskin syttyisi.
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsentekijäryhmä on nää jotka ei osaa ajatella omilla aivoilla, vaan perustelee lastentekoa sillä, että saa sitten ne kohta pois ja pääsee nauttimaan elämästä :D eli kun oikein nuorena tekee niin sitten pääse matkustelemaan. On kyllä säälittävää jengiä. Kommentit on luokkaa "eipä tarvii jaksaa nelikymppisenä mitään vaippoja tai pikkulapsia". Luulis jättävän muksut väliin kun on noin huonokuntoista ja lapsivihamielistä jengiä, että kolmi-nelikymppisenä ei enää mitään pysty ja halua.
höpöhöpö. Kakskymppisenä hoidetaan ne vaipparallit ja yövalvomiset koska ne rasittaa kehoa eniten. Kolme-neljäkymppisenä lapset rasittaa enää lähinnä henkisesti, mutta sulla on jo elämänkokemuksen tuomaa viisautta kasvattaa niitä angstiteinejä. Neljä-viiskymppisenä saat poimia työsi hedelmät ja nauttia ihanien lastesi seurasta, ilman että he enää rasittaa sinua juuri mitenkään fyysisesti tai henkisesti.
Jokainen meistä vanhenee ja jokaisen meidän lapset kasvaa. Tämä on vain luonnollinen kulku vanhemmuudelle, ei ole tarkoituskaan haluta elää vaipparallia 50 vuotta vaan lapset kasvaa ja vanhemman rooli muuttuu sen mukana.
Nuorena lapsensa hankkivat saavat viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa + vielä mahdollisten lastenlastenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tyhjää, vaan täyttynyt toisarvoisista asioista. Kun saa lapsen, kummasti muuttuu tärkeysjärjestys elämässä.
Juuri näin. Mikä muka on mahtavampaa kuin oma perhe?
Oma vapaus, itsensä kehittäminen ja parisuhdeaika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsentekijäryhmä on nää jotka ei osaa ajatella omilla aivoilla, vaan perustelee lastentekoa sillä, että saa sitten ne kohta pois ja pääsee nauttimaan elämästä :D eli kun oikein nuorena tekee niin sitten pääse matkustelemaan. On kyllä säälittävää jengiä. Kommentit on luokkaa "eipä tarvii jaksaa nelikymppisenä mitään vaippoja tai pikkulapsia". Luulis jättävän muksut väliin kun on noin huonokuntoista ja lapsivihamielistä jengiä, että kolmi-nelikymppisenä ei enää mitään pysty ja halua.
höpöhöpö. Kakskymppisenä hoidetaan ne vaipparallit ja yövalvomiset koska ne rasittaa kehoa eniten. Kolme-neljäkymppisenä lapset rasittaa enää lähinnä henkisesti, mutta sulla on jo elämänkokemuksen tuomaa viisautta kasvattaa niitä angstiteinejä. Neljä-viiskymppisenä saat poimia työsi hedelmät ja nauttia ihanien lastesi seurasta, ilman että he enää rasittaa sinua juuri mitenkään fyysisesti tai henkisesti.
Jokainen meistä vanhenee ja jokaisen meidän lapset kasvaa. Tämä on vain luonnollinen kulku vanhemmuudelle, ei ole tarkoituskaan haluta elää vaipparallia 50 vuotta vaan lapset kasvaa ja vanhemman rooli muuttuu sen mukana.
Nuorena lapsensa hankkivat saavat viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa + vielä mahdollisten lastenlastenkin kanssa.
Höpöhöpö. Lapsia saatu molemmilla kymmenillä, ja kyllä tää vaan on helpompaa "vanhana". On tasasuutta ja uskoa itseen, kertoohan sen tutkimuksetkin että vanhempi vanhempi osaa antaa turvallisemman ympäristön lapselle, kun nuorempi. Nuorena olin itsekin ihan lapsi, en tietenkään olisi sitä millään itse kyennyt tai suostunut uskomaan. Oi niitä aikoja :´) Kaikesta tietenkin selviää, mutta parempi näin.
Äiti 23v ja 35v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsentekijäryhmä on nää jotka ei osaa ajatella omilla aivoilla, vaan perustelee lastentekoa sillä, että saa sitten ne kohta pois ja pääsee nauttimaan elämästä :D eli kun oikein nuorena tekee niin sitten pääse matkustelemaan. On kyllä säälittävää jengiä. Kommentit on luokkaa "eipä tarvii jaksaa nelikymppisenä mitään vaippoja tai pikkulapsia". Luulis jättävän muksut väliin kun on noin huonokuntoista ja lapsivihamielistä jengiä, että kolmi-nelikymppisenä ei enää mitään pysty ja halua.
höpöhöpö. Kakskymppisenä hoidetaan ne vaipparallit ja yövalvomiset koska ne rasittaa kehoa eniten. Kolme-neljäkymppisenä lapset rasittaa enää lähinnä henkisesti, mutta sulla on jo elämänkokemuksen tuomaa viisautta kasvattaa niitä angstiteinejä. Neljä-viiskymppisenä saat poimia työsi hedelmät ja nauttia ihanien lastesi seurasta, ilman että he enää rasittaa sinua juuri mitenkään fyysisesti tai henkisesti.
Jokainen meistä vanhenee ja jokaisen meidän lapset kasvaa. Tämä on vain luonnollinen kulku vanhemmuudelle, ei ole tarkoituskaan haluta elää vaipparallia 50 vuotta vaan lapset kasvaa ja vanhemman rooli muuttuu sen mukana.
Nuorena lapsensa hankkivat saavat viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa + vielä mahdollisten lastenlastenkin kanssa.
Höpöhöpö. Lapsia saatu molemmilla kymmenillä, ja kyllä tää vaan on helpompaa "vanhana". On tasasuutta ja uskoa itseen, kertoohan sen tutkimuksetkin että vanhempi vanhempi osaa antaa turvallisemman ympäristön lapselle, kun nuorempi. Nuorena olin itsekin ihan lapsi, en tietenkään olisi sitä millään itse kyennyt tai suostunut uskomaan. Oi niitä aikoja :´) Kaikesta tietenkin selviää, mutta parempi näin.
Äiti 23v ja 35v
ja tuo "en jaksais mitään vaipparallia ja onneksi kohta omat lapset on isoja" on vaan puhdasta kateutta sitä kohtaan, että kolmikymppiset on eläneet täyden elämän ja valmiita rauhoittumaan perheen äärelle loppuiäksi. Ei mitään kiirettä hätistää lapsia ulos että pääsisi "matkustelemaan" ja "omaa aikaa vihdoin". Luoja miten lapsellista! Toivon että omat lapset ei lähde ikinä! Oon saanut elää ihan tarpeeksi sitä omaa aikaa, onneksi osasin sen ottaa kun nyt osaan näköjään nauttia toisin kuin lapsiäidit..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsentekijäryhmä on nää jotka ei osaa ajatella omilla aivoilla, vaan perustelee lastentekoa sillä, että saa sitten ne kohta pois ja pääsee nauttimaan elämästä :D eli kun oikein nuorena tekee niin sitten pääse matkustelemaan. On kyllä säälittävää jengiä. Kommentit on luokkaa "eipä tarvii jaksaa nelikymppisenä mitään vaippoja tai pikkulapsia". Luulis jättävän muksut väliin kun on noin huonokuntoista ja lapsivihamielistä jengiä, että kolmi-nelikymppisenä ei enää mitään pysty ja halua.
höpöhöpö. Kakskymppisenä hoidetaan ne vaipparallit ja yövalvomiset koska ne rasittaa kehoa eniten. Kolme-neljäkymppisenä lapset rasittaa enää lähinnä henkisesti, mutta sulla on jo elämänkokemuksen tuomaa viisautta kasvattaa niitä angstiteinejä. Neljä-viiskymppisenä saat poimia työsi hedelmät ja nauttia ihanien lastesi seurasta, ilman että he enää rasittaa sinua juuri mitenkään fyysisesti tai henkisesti.
Jokainen meistä vanhenee ja jokaisen meidän lapset kasvaa. Tämä on vain luonnollinen kulku vanhemmuudelle, ei ole tarkoituskaan haluta elää vaipparallia 50 vuotta vaan lapset kasvaa ja vanhemman rooli muuttuu sen mukana.
Nuorena lapsensa hankkivat saavat viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa + vielä mahdollisten lastenlastenkin kanssa.
Höpöhöpö. Lapsia saatu molemmilla kymmenillä, ja kyllä tää vaan on helpompaa "vanhana". On tasasuutta ja uskoa itseen, kertoohan sen tutkimuksetkin että vanhempi vanhempi osaa antaa turvallisemman ympäristön lapselle, kun nuorempi. Nuorena olin itsekin ihan lapsi, en tietenkään olisi sitä millään itse kyennyt tai suostunut uskomaan. Oi niitä aikoja :´) Kaikesta tietenkin selviää, mutta parempi näin.
Äiti 23v ja 35v
ja tuo "en jaksais mitään vaipparallia ja onneksi kohta omat lapset on isoja" on vaan puhdasta kateutta sitä kohtaan, että kolmikymppiset on eläneet täyden elämän ja valmiita rauhoittumaan perheen äärelle loppuiäksi. Ei mitään kiirettä hätistää lapsia ulos että pääsisi "matkustelemaan" ja "omaa aikaa vihdoin". Luoja miten lapsellista! Toivon että omat lapset ei lähde ikinä! Oon saanut elää ihan tarpeeksi sitä omaa aikaa, onneksi osasin sen ottaa kun nyt osaan näköjään nauttia toisin kuin lapsiäidit..
😂😂😂😂😂 sinähän tässä olet ainoa jonka mielestä sitä omaa aikaa piti olla ennen lapsia yllin kyllin. Itse en tarvitse omaa aikaa kummastakaan päästä sen kummemmin, en vaan halua enää mummoiässä olla fyysisesti vastuussa vaippaikäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tyhjää, vaan täyttynyt toisarvoisista asioista. Kun saa lapsen, kummasti muuttuu tärkeysjärjestys elämässä.
Juuri näin. Mikä muka on mahtavampaa kuin oma perhe?
Oma vapaus, itsensä kehittäminen ja parisuhdeaika.
Mahtavia, mulle nuo ei kuitenkaan ole mahtavampia kuin se oma perhe. Ja kaikkea noita voi olla myös sen perheen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsentekijäryhmä on nää jotka ei osaa ajatella omilla aivoilla, vaan perustelee lastentekoa sillä, että saa sitten ne kohta pois ja pääsee nauttimaan elämästä :D eli kun oikein nuorena tekee niin sitten pääse matkustelemaan. On kyllä säälittävää jengiä. Kommentit on luokkaa "eipä tarvii jaksaa nelikymppisenä mitään vaippoja tai pikkulapsia". Luulis jättävän muksut väliin kun on noin huonokuntoista ja lapsivihamielistä jengiä, että kolmi-nelikymppisenä ei enää mitään pysty ja halua.
höpöhöpö. Kakskymppisenä hoidetaan ne vaipparallit ja yövalvomiset koska ne rasittaa kehoa eniten. Kolme-neljäkymppisenä lapset rasittaa enää lähinnä henkisesti, mutta sulla on jo elämänkokemuksen tuomaa viisautta kasvattaa niitä angstiteinejä. Neljä-viiskymppisenä saat poimia työsi hedelmät ja nauttia ihanien lastesi seurasta, ilman että he enää rasittaa sinua juuri mitenkään fyysisesti tai henkisesti.
Jokainen meistä vanhenee ja jokaisen meidän lapset kasvaa. Tämä on vain luonnollinen kulku vanhemmuudelle, ei ole tarkoituskaan haluta elää vaipparallia 50 vuotta vaan lapset kasvaa ja vanhemman rooli muuttuu sen mukana.
Nuorena lapsensa hankkivat saavat viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa + vielä mahdollisten lastenlastenkin kanssa.
Höpöhöpö. Lapsia saatu molemmilla kymmenillä, ja kyllä tää vaan on helpompaa "vanhana". On tasasuutta ja uskoa itseen, kertoohan sen tutkimuksetkin että vanhempi vanhempi osaa antaa turvallisemman ympäristön lapselle, kun nuorempi. Nuorena olin itsekin ihan lapsi, en tietenkään olisi sitä millään itse kyennyt tai suostunut uskomaan. Oi niitä aikoja :´) Kaikesta tietenkin selviää, mutta parempi näin.
Äiti 23v ja 35v
ja tuo "en jaksais mitään vaipparallia ja onneksi kohta omat lapset on isoja" on vaan puhdasta kateutta sitä kohtaan, että kolmikymppiset on eläneet täyden elämän ja valmiita rauhoittumaan perheen äärelle loppuiäksi. Ei mitään kiirettä hätistää lapsia ulos että pääsisi "matkustelemaan" ja "omaa aikaa vihdoin". Luoja miten lapsellista! Toivon että omat lapset ei lähde ikinä! Oon saanut elää ihan tarpeeksi sitä omaa aikaa, onneksi osasin sen ottaa kun nyt osaan näköjään nauttia toisin kuin lapsiäidit..
😂😂😂😂😂 sinähän tässä olet ainoa jonka mielestä sitä omaa aikaa piti olla ennen lapsia yllin kyllin. Itse en tarvitse omaa aikaa kummastakaan päästä sen kummemmin, en vaan halua enää mummoiässä olla fyysisesti vastuussa vaippaikäisistä.
Mutta haluut kovasti lapsenlapsia... oookkei......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsentekijäryhmä on nää jotka ei osaa ajatella omilla aivoilla, vaan perustelee lastentekoa sillä, että saa sitten ne kohta pois ja pääsee nauttimaan elämästä :D eli kun oikein nuorena tekee niin sitten pääse matkustelemaan. On kyllä säälittävää jengiä. Kommentit on luokkaa "eipä tarvii jaksaa nelikymppisenä mitään vaippoja tai pikkulapsia". Luulis jättävän muksut väliin kun on noin huonokuntoista ja lapsivihamielistä jengiä, että kolmi-nelikymppisenä ei enää mitään pysty ja halua.
höpöhöpö. Kakskymppisenä hoidetaan ne vaipparallit ja yövalvomiset koska ne rasittaa kehoa eniten. Kolme-neljäkymppisenä lapset rasittaa enää lähinnä henkisesti, mutta sulla on jo elämänkokemuksen tuomaa viisautta kasvattaa niitä angstiteinejä. Neljä-viiskymppisenä saat poimia työsi hedelmät ja nauttia ihanien lastesi seurasta, ilman että he enää rasittaa sinua juuri mitenkään fyysisesti tai henkisesti.
Jokainen meistä vanhenee ja jokaisen meidän lapset kasvaa. Tämä on vain luonnollinen kulku vanhemmuudelle, ei ole tarkoituskaan haluta elää vaipparallia 50 vuotta vaan lapset kasvaa ja vanhemman rooli muuttuu sen mukana.
Nuorena lapsensa hankkivat saavat viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa + vielä mahdollisten lastenlastenkin kanssa.
Höpöhöpö. Lapsia saatu molemmilla kymmenillä, ja kyllä tää vaan on helpompaa "vanhana". On tasasuutta ja uskoa itseen, kertoohan sen tutkimuksetkin että vanhempi vanhempi osaa antaa turvallisemman ympäristön lapselle, kun nuorempi. Nuorena olin itsekin ihan lapsi, en tietenkään olisi sitä millään itse kyennyt tai suostunut uskomaan. Oi niitä aikoja :´) Kaikesta tietenkin selviää, mutta parempi näin.
Äiti 23v ja 35v
ja tuo "en jaksais mitään vaipparallia ja onneksi kohta omat lapset on isoja" on vaan puhdasta kateutta sitä kohtaan, että kolmikymppiset on eläneet täyden elämän ja valmiita rauhoittumaan perheen äärelle loppuiäksi. Ei mitään kiirettä hätistää lapsia ulos että pääsisi "matkustelemaan" ja "omaa aikaa vihdoin". Luoja miten lapsellista! Toivon että omat lapset ei lähde ikinä! Oon saanut elää ihan tarpeeksi sitä omaa aikaa, onneksi osasin sen ottaa kun nyt osaan näköjään nauttia toisin kuin lapsiäidit..
😂😂😂😂😂 sinähän tässä olet ainoa jonka mielestä sitä omaa aikaa piti olla ennen lapsia yllin kyllin. Itse en tarvitse omaa aikaa kummastakaan päästä sen kummemmin, en vaan halua enää mummoiässä olla fyysisesti vastuussa vaippaikäisistä.
Mutta haluut kovasti lapsenlapsia... oookkei......
Niin? Mummona olo on aivan eri asia kuin äitinä olo 😂 Mutta sä varmaan hoidatat omas vallan mummoilla, jos se mummous on sun mielestä raskasta.
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Olen kansainvälisesti toimiva taiteilija ja elämäni on paljon sisältörikkaampaa siihen nähden, mitä lapsia tehneet yleensä kuvailevat elämänsä sisällön olleen ennen perhettä (= bilettäminen, kavereiden kanssa hengailu, turismi). Lasten hankkiminen typistäisi elämäni aivan totaalisesti, ja vaikka pidän lapsista ja uskon, että jotain sisältöä tulisi tilallekin, en millään usko että päätoimisena äitinä oleminen olisi kaikesta nykyisestä luopumisen arvoista. Ja luopumaan todellakin joutuisin - työni on niin vaativaa että se käy hyvin lapsesta tai kahdesta: on oltava jatkuvasti käytettävissä ja valmiina ottamaan isojakin haasteita vastaan lyhyellä varoitusajalla, tulee paljon yövalvomisia ja muutenkin elämän aikatauluttamista työn ympärille, jne. En ymmärrä ollenkaan niitä ihmisiä, jotka väittävät ettei lasten vuoksi muka tarvitse luopua mistään. Heillä ei ilmeisesti ole ollut oikein mitään mistä luopua, ja siksi heistä voi tuntua tuolta.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, voi olla niinkin että on jo "kokenut kaiken" ts, on matkusteltu ja seikkaltu, juhlittu ja pistetty rahat omaan nautintoon. Ei sitä vuosikymmeniä välttämättä jaksa, ilman että haluaa jotain muuta.
Tämä. Olen miettinyt mikä se elämän rikas sisältö muka näillä veloilla on, jota minä en olisi jo kokenut ylen määrin. Tein lapseni vähän vanhempana. Sitä ennen opiskelin yliopistossa, tein uraa, tein kv. uraa, matkustelin, matkustelin työksenikin, olin politiikassa, harrastin, olin parisuhteessa, sekstailin, vaurastuin jne. Mikä tässä on sitä, mitä minulla ei ole, mutta velalla mukamas on? Edelleen teen tuota kaikkea, mutta en matkatyötä, koska se ei huvita minua enää perheellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Olen kansainvälisesti toimiva taiteilija ja elämäni on paljon sisältörikkaampaa siihen nähden, mitä lapsia tehneet yleensä kuvailevat elämänsä sisällön olleen ennen perhettä (= bilettäminen, kavereiden kanssa hengailu, turismi). Lasten hankkiminen typistäisi elämäni aivan totaalisesti, ja vaikka pidän lapsista ja uskon, että jotain sisältöä tulisi tilallekin, en millään usko että päätoimisena äitinä oleminen olisi kaikesta nykyisestä luopumisen arvoista. Ja luopumaan todellakin joutuisin - työni on niin vaativaa että se käy hyvin lapsesta tai kahdesta: on oltava jatkuvasti käytettävissä ja valmiina ottamaan isojakin haasteita vastaan lyhyellä varoitusajalla, tulee paljon yövalvomisia ja muutenkin elämän aikatauluttamista työn ympärille, jne. En ymmärrä ollenkaan niitä ihmisiä, jotka väittävät ettei lasten vuoksi muka tarvitse luopua mistään. Heillä ei ilmeisesti ole ollut oikein mitään mistä luopua, ja siksi heistä voi tuntua tuolta.
Ja sä et ilmeisesti tajua että toisille tuo sun elämäntyylis kuulostaa jo ajatuksentasolla niin vastenmieliseltä, että vois tehdä mukulan ihan vaan siksi että pääsis kaikesta tuosta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tyhjää, vaan täyttynyt toisarvoisista asioista. Kun saa lapsen, kummasti muuttuu tärkeysjärjestys elämässä.
Kerro tästä enemmän. Mitä pidit ennen tärkeänä ja mitä lasten saannin jälkeen?
Olen toinen. Ennen lapsia pidin tärkeänä parisuhdetta, opiskelua, uraa, sukua, ystäviä, matkustamista... Ja lasten saamisen jälkeen parisuhdetta, lapsia, uraa, sukua, ystäviä matkustamista...
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Olen kansainvälisesti toimiva taiteilija ja elämäni on paljon sisältörikkaampaa siihen nähden, mitä lapsia tehneet yleensä kuvailevat elämänsä sisällön olleen ennen perhettä (= bilettäminen, kavereiden kanssa hengailu, turismi). Lasten hankkiminen typistäisi elämäni aivan totaalisesti, ja vaikka pidän lapsista ja uskon, että jotain sisältöä tulisi tilallekin, en millään usko että päätoimisena äitinä oleminen olisi kaikesta nykyisestä luopumisen arvoista. Ja luopumaan todellakin joutuisin - työni on niin vaativaa että se käy hyvin lapsesta tai kahdesta: on oltava jatkuvasti käytettävissä ja valmiina ottamaan isojakin haasteita vastaan lyhyellä varoitusajalla, tulee paljon yövalvomisia ja muutenkin elämän aikatauluttamista työn ympärille, jne. En ymmärrä ollenkaan niitä ihmisiä, jotka väittävät ettei lasten vuoksi muka tarvitse luopua mistään. Heillä ei ilmeisesti ole ollut oikein mitään mistä luopua, ja siksi heistä voi tuntua tuolta.
Bingo! Juuri tuota tarkoitan. Joutuisit luopumaan kaikesta, et pysty edes kuvittelemaan. Jotain leikkipaikoilla norkoilua ja ruoanlaittoa, mietipä sitä. Ihan hirveää. Niin tyhjää elämää verrattuna siihen edelliseen. Ap
No jaa, voi olla niinkin että on jo "kokenut kaiken" ts, on matkusteltu ja seikkaltu, juhlittu ja pistetty rahat omaan nautintoon. Ei sitä vuosikymmeniä välttämättä jaksa, ilman että haluaa jotain muuta.