Lue keskustelun säännöt.
"Tuo ei ole kiusaamista"
09.11.2017 |
Lapsi aloitti esikoulussa ja jostain syystä joutui yhden pojan silmätikuksi heti ensi viikoilla. Lasta on lyöty useamman kerran lukukauden aikana, potkaistu, laitettu seinään, huudettu, näytetty keskisormea ym muuta todella törkeää. Ollaan asiasta puhuttu, aluksi hyvässä hengessä, mutta nyt alkaa olemaan hyvä henki loppu kun lapselleni oli kerrottu että tämä ei ole kiusaamista, opettajan toimesta!! Opettaja oli pyytänyt kertomaan kaikki mitä on käynyt syksyn aikana ja sitten selittänyt lapselle että tämä ei ole kiusaamista, vaan esim vähättely on.
Itse olen aivan pöyristynyt. Koulu alkaa 9kk päästä. Opettaja on myös meille vanhemmille sanonut, ettei he näe tätä kiusaamisena. On myös kuitenkin sanonut, ettei lapsemme ole antanut kiusaajalle mitään syytä siihen, että tämä lapsi käyttäytyisi näin lastamme kohtaan.
Nytkö nämä ongelmat alkavat? Muilla kokemuksia?
Kommentit (3)
Kiitos nro 2 kokemuksen jakamisesta. Lapsen isä on vahvasti myös asiassa mukana, eikä tämä tosiaankaan jää tähän. Näen kyllä silmissäni miten homma jatkuu ensi syksynä kun valvonta vähenee ja mitään ei ole tehty :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman tien ylempään johtoon yhteys. Päiväkodin johtaja tai jos hän ei reagoi niin kaupunkinne/kuntanne varhaiskasvatuspäällikkö. Tilanne pitää saada poikki mahdollisimman pian.
Vie asia ylemmälle taholle kunnes joku ottaa sen tosissaan. Vaikka kiusaaminen jatkuisi, lapsellesi on varmasti helpottavaa tietää että olet hänen puolellaan ja haluat auttaa. Kuulostat ihanalta äidiltä ja selviätte tästä varmasti yhdessä. Omalla ala-asteella oli opettaja joka tykkäsi naureskella minulle ja nolata muiden edessä, muiden harjoittama kiusaaminenkin oli hänestä yleensä hauskaa, jos sen kohde ei ollut mieluisa.
Äitini ei tehnyt kiusaamiselleni mitään, ainakaan minun tietääkseni, lähinnä sanoi että et vaan välitä niistä, olet iloinen ja reipas niin kyllä se siitä ja hymisteli kaikelle. Minua kiusattiin koko peruskoulu, koen edelleen sen olleen osittain oma vikani vaikka järki ja terapeutit ym. sanoo ettei kiusaaminen ole ikinä kiusatun vika. Olin liian lapsellinen, liian avoin, liian arka, aina vääränlainen tilanteeseen nähden ja ihmisenä liian outo, nolo ja huono. Myöhemminkin kyllä kiusattiin, toki äiti oli silloin heittänyt minut pois kotoa eikä asia kuulunut hänelle enää mitenkään. Tämä myöhempi kiusaaminen oli tavallaan oikeastikin oma vikani, mutta meni aivan liian pitkälle ja rikkoi lakiakin, minutkin se taisi rikkoa siinä samalla. Kyllähän tässä on aika hyvä resepti kasvattaa rikkinäinen, huonoitsetuntoinen ihminen joka antaa kohdella itseään huonosti eikä tajua omia rajojaan ennen kuin on liian myöhäistä.