Jos alkuraskaudessa saat tietää, että lapsi on vammainen

En keksinyt yhtäkään syytä aborttiin, joten päätin synnyttää. Lastenlääkärin hämmennys oli käsinkosketeltava, kun maailmaan putkahti ulkoisesti täysin terve pieni poika, odotuksissa kun oli jotain ihan muuta. Myöhemmin selvisi, että lapsessa ei ollut mitään muutakaan neurologista tai elimellistä vikaa. Nyt hän on lukion ekaluokkalainen, keskiarvo vähän yli 9.

Oman näkemykseni mukaan ihmiselämästä tulee se mittaamattoman arvokas ja uniikki vasta syntymässä. Muutenhan surisin jokaista potentiaalista munasoluani, josta ei ikinä kehity lasta. Tämän vuoksi abortoisin jo pelkästä riskistäkin, sillä haluaisin tarjota lapselleni parhaan mahdollisen elämän - ja elämä hoitolaitoksessa muiden vastuulla/armoilla ei sitä ole.

Mulla ja miehellä oli yhteinen päätös, että jos lapsi raskausaikana osoittautuu vammaiseksi, niin sitten meille ei sitä vauvaa tule. Tuttavapiirissä kaksi vaikeasti kehitysvammaista lasta, enkä todellakaan haluaisi sellaista lasta hoitaa lopun elämääni.

Sana kirjoitti:

Ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Jokainen ihmiselämä on mittaamattoman arvokas.

Miten niin arvokas, kenelle, millä perusteella?

Totuushan on, että maailmalle on just detsamma eletäänkö me täällä vai ei.

Muut lajit vain kärsivät ihmisen takia.

Ihminen tekee parhaansa tuhotakseen maapallon elinmahdollisuudet niin muilta kuin itseltään. Hyötyä meistä EI ole.

Kaikkien meidän elämä on mitätön hippu.

Vaikeasti vammaiset yksilöt kuolisivat normaalisti, mutta lääketieteen avulla heidät saadaan pysymään elossa - taakkana omaisille ja kärsimyksenä itselleen. Ja valtavana kustannuseränä yhteiskunnalle.

Jos vain saisin tietää ajoissa, en synnyttäisi. Tekisin abortin, en halua synnyttää tähän maailmaan enää yhtäkään vammaista lasta, vaikka kuinka väitetään, että voi elää normaalia elämää, on maailman aurinkoisin ihminen, on onnellinen jne. totuus on se, että aina se vamma vaikuttaa. Halusi tai ei.

Heidän on vaikeampi saada työpaikka, arkiaskareet ovat hankalampia kuin muilla, tunteiden hallinta on vaikeampaa, jotkut ovat arvaamattomia, aina kaikki katsovat vähän oudosti jne. On toki erilaisia vammoja, eikä kaikkia edes näe päälle, en kiellä sitä, mutta voiko joku kieltää sen, että heille elämä on vaikeampaa aina jollakin osa-alueella?

Ja myös ne kaikkeista aurinkoisimmat vammaiset, he ovat 90% ajasta kiukuttelevia, raivoavia, pelottavia ja vaarallisia. Minä en tahdo kenellekään tuollaista elämää, jos se vain ajoissa tiedetään ja voidaan keskeyttää raskaus. Joskus pitäisi miettiä myös muita kuin itseään, sinä et sitä elämää joudu elämään ja kestämään, voit laittaa lapsen vaikka laitokseen, jos et jaksa. Se lapsi ei siitä elämästä pääse eroon vaikka kuinka haluaisi.

Vammaisen lapsen abortointi ei ole väärin, se on suurin rakkauden teko, jonka lapselleen voi tehdä. Ja lisään vielä, että abortti ei ole murha. Silloin kun keskeytyksen voi tehdä, "lapsi" on solumöykky. Myöhäinen keskeytys on eri asia, mutta koskaan en aborttia pidä murhana, ellei sitten toisella kolmanneksella kaiva itse lasta ulos kohdusta vaikka henkarilla.

Ihminen on siinäkin mielessä kieroutunut laji, että se paapoo jopa elinkelvottomia. Jopa enemmän kuin terveitä.

Muut eläimet tappavat ja syövät huonot yksilöt.

Joku väittää, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita.

Minä väitän, että kukaan ei ole. Jotkut harvat poikkeustapaukset elävät merkittävän elämän, niin että heidän teoillaan ja olemassaolollaan on väliä.

Hyvin harvat.

Miksi meillä ei ole oikeutta tappaa synnytyksessä vammautunutta lasta? Enemmän meillä syntymäpäivänä tulee aivovaurioita ja pahoja vammoja kuin 9 edeltävän kuukauden aikana.

Ei se synnyttyään ole enää vammainen vaan erityinen.

Vaikeasti vammaisten lasten hoitaja kirjoitti:

Menkääs työskentelemään vaikeasti vammaisten hoitolaitokseen ja moralisoikaa vasta sitten abortintekijöitä.

Eihän tässä ketjussa ole moralisoitu abortin tekijöitä vaan niitä jotka eivät aborttia tee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi meillä ei ole oikeutta tappaa synnytyksessä vammautunutta lasta? Enemmän meillä syntymäpäivänä tulee aivovaurioita ja pahoja vammoja kuin 9 edeltävän kuukauden aikana.

Mä en näe mitään järkeä siinäkään, että kovin pahasti vammautuneita pidetään väkisin hengissä, jos mitään toivoa parantumisesta ole. 

Sana kirjoitti:

Ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Jokainen ihmiselämä on mittaamattoman arvokas.

Niin on. Kerro siis miksi synnyttää jotain arvokasta tänne kärsimään? Yhteiskunta ei pidä huolta, hoitoa ei saa ja syntyneelle lätkäistään elvytyskielto. Aikana jolloin katselin terveydenhuoltoa ruusunpunaisten linssien läpi olisin sanonut, ettei ehdottomasti saa abortoida ketään. Nyt, eriarvoistettuna, syrjäytettynä ja hidotta jätettynä huomaan, että joskus todellista rakkautta on säästää rakkain kaikelta kärsimykseltä. Abortti voi julmassa maailmassa olla rakkauden teko tietyin edellytyksin. Silloin kun aivot eivät vielä ole kehittyneet, eikä sikiö elinkelpoinen niin silloin kärsii kaikista vähiten aikaa kun pääsee suoraan kohdusta taivaaseen. Jos odotettavissa ei ole kärsimystä nin silloin ei ole mitään syytä abortoida.

Jos ihminen asuisi luonnossa ilman lakeja ja saneltuja moraalikäsityksiä, niin jokainen vammainen lapsi tapettaisiin vanhempien toimesta hyvin pian syntymän jälkeen. Niin tekee jokainen muukin eläinlaji.

Riippuu vammasta! Jos lapsi olisi koko ikäsnsä täysin syötettvä/puettava/ vaipoissa niin kaikille olisi parempi ettei syntyisi. Tai jos lapsen elinodote olisi lyhyt/ tällä olisi kipuja.

Jouduin itseasiassa miettimään tätä, kun nuoremman lapsen kohdalla ulrassa näkyi niskaturvotusta, mitä lie ollut mutta seuraavan kerran se oli poissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se synnyttyään ole enää vammainen vaan erityinen.

Niin tosiaan. Nykyäänhän vammaisia ei enää ole. On vain "erityisiä".

Mun kielitajun mukaan kyllä esim. esim. absoluuttinen sävelkorva on erityistä.

Ehkä seuraava askel on se, että elinkelvottomat sikiötkin nimetään 'erityisiksi".

Kaikkein "erityisin" on kaiketi kuollut.

Tuttavalla on Turner-tyttö, raskausaikana luultiin että on down tulossa  ja tarjottiin aborttia, tuttavani ei suostunut.  Ja hyvä niin ! Tyttö on lyhyt mutta muuten normaalin näköinen, iloinen  pikkulapsi :)

Ja 80-luvulla luokallani oli poika jolla huulihalkio,  ihan tavallinen koulupoika muuten . 

Olisiko nämäkin "vammaiset" lapset pitänyt abortoida?!

Ei  vammainen tarkoita aina pyörätuolissa kuolaavaa ölisijää tai downia! 

Vierailija kirjoitti:

Miksi meillä ei ole oikeutta tappaa synnytyksessä vammautunutta lasta? Enemmän meillä syntymäpäivänä tulee aivovaurioita ja pahoja vammoja kuin 9 edeltävän kuukauden aikana.

Tämä ei muuten pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavalla on Turner-tyttö, raskausaikana luultiin että on down tulossa  ja tarjottiin aborttia, tuttavani ei suostunut.  Ja hyvä niin ! Tyttö on lyhyt mutta muuten normaalin näköinen, iloinen  pikkulapsi :)

Ja 80-luvulla luokallani oli poika jolla huulihalkio,  ihan tavallinen koulupoika muuten . 

Olisiko nämäkin "vammaiset" lapset pitänyt abortoida?!

Ei  vammainen tarkoita aina pyörätuolissa kuolaavaa ölisijää tai downia! 

Huulihalkio on korjattavissa. Se kun on korjattu, niin hän voi elää ihan yhtä hyvää elämää kuin terveenä syntynyt. Kosmeettinen haitta jäänee. Ei tuollaisia voi verrata siihen, että toinen on ihan vihannes, kenties kovissa kivuissa oleva 24h autettava,  jolla ei pää pelaa yhtään. Sit on niiiiin erityisen ihana, kun toinen mölisee kuin eläin kuola suupielestä roikkuen.

Mistähän vammasta nyt puhutaan? Vai pitääkö kaikki vammaiset abortoida riippumatta siitä puuttuuko puoli kroppaa vai onko vain kuulovamma. T. Kuulovammainen, normaalia elämää elävä opettaja

Meillä on vielä mahdollisuus aborttiin ja laajoihin tutkimuksiin ja silti halutaan kiusata niitä kaikista puolustuskyvyttömämpiä, jotka eivät sovellu edes nyky-yhteiskuntaan, jossa on hyvin vähän vaaroja luonnostaan. Sitten näistä raukoista itsestään tulee vaarallisia muille, koska he eivät tajua omia voimiaan. He joutuvat elämään vankeina yhteiskunnassa ja ruumissaan.

Näin sen pitäisi mennä, jos toinen ei pärjää luonnon sanelemaan tahtiin:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän vammasta nyt puhutaan? Vai pitääkö kaikki vammaiset abortoida riippumatta siitä puuttuuko puoli kroppaa vai onko vain kuulovamma. T. Kuulovammainen, normaalia elämää elävä opettaja

Itse abortoisin, jos olis vakava epämuodostuma, älyllinen vamma tai joku vamma/sairaus, joka tuottaa lapselle sietämätöntä kipua, ilman toivoa paranemisesta. Sellainen, jolla tuskin tulisi olemaan kovin häävi elämä, tai ei siitä mitään tajuaisi, vaikka saisikin elää. Mun mielestä esim. kuurous tai pari puuttuvaa sormea ei vielä ratkaisevasti laske elämänlaatua.