Miksi haluat/et halua lapsia?

Jos et  tee lapsia, oot vanhana tooosi yksinäinen.

Jälkiviisaana tekisi tietenkin kuten ap. Sosiaalinen paine pitäisi saada pois viemästä ihmisiä automaattisesti perhe-elämään. Perheettömät ovat onnellisempia.

Kuka ihme keksi, että kunnollisella ihmisellä tulee olla perhe ja muuten hän on jotenkin outo? Mielestäni pitäisi päästä siihen, että lapseton pari on se yksikkö, jota arvostetaan eniten. Hehän ovat niitä fiksuimpia, myös siksi, etteivät lapset ole hidastamassa ja estämässä omaa kehitystä. Kun ihminen saa lapsen, kehitys lakkaa.

En haluaisi lasta, koska haluaisin matkustella ja elää itselleni, sitä elämää, jonka olen lahjaksi saanut. Nähdä ystäviä, tehdä paljon töitä, nauttia vapaa-ajasta. Se olisi ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos et  tee lapsia, oot vanhana tooosi yksinäinen.

Törkeä kommentti. Lapsellinenkin voi olla todella yksinäinen vanhana. Eivät lapset välttämättä pidä yhteyttä. Sitten sitä vasta yksinäinen onkin. Ja samoin, jos lapsi on kehitysvammainen, siitä joutuu pitämään huolta myös aikuisiässä. Onko se nyt sitten mitään elämää, häh? Eikä kehitysvammainen tee mitään vanhempansa eteen, kun tämä on vanha.

Halusin lapsen, jolle voisin jakaa tietojani ja kokemuksiani ja näyttää maailmaa. T: Paljon matkusteleva varakas äiti.

Halusin lapsen, koska haluan kokea tämän lyhyen elämäni mahdollisimman monelta kantilta, yksi niistä on äitiys. Halusin kokea raskauden, synnytyksen, imetyksen, lapsen kasvattamisen. Toinen suuri syy oli uteliaisuus: halusin nähdä millainen olisi geeniemme tuotos. Mielenkiinnolla seuraan tätä ihmiskoetta, joka on yllättänyt minut jo niin eri tavoin!

Vierailija kirjoitti:

Kuka ihme keksi, että kunnollisella ihmisellä tulee olla perhe ja muuten hän on jotenkin outo? Mielestäni pitäisi päästä siihen, että lapseton pari on se yksikkö, jota arvostetaan eniten. Hehän ovat niitä fiksuimpia, myös siksi, etteivät lapset ole hidastamassa ja estämässä omaa kehitystä. Kun ihminen saa lapsen, kehitys lakkaa.

Ei ihmiset arvosta itsekkäitä ihmisiä jotka ajattelee että lapsellisten kehitys jotenkin lakkaisi, haluaisitko perustella millä tavoin se lakkaa?

Minulle nimenomaan äitiys on opettanut paljon elämästä koska näen asioita ihan eri vinkkelistä kuin ennen ja äitiys myös ajoi esimerkiksi kouluttautumaan lisää ja edistymään urallani.

Mul ei ole lapsia, kun en halua. Kummilapsi on ja se riittää. Sen kanssa saan olla niin paljon kun haluan ja olenkin aika paljon. Sen otan jouluksi mukaan New Yorkiin. Ei sillä ole isää, kun se urpo katos.

Vierailija kirjoitti:

Jälkiviisaana tekisi tietenkin kuten ap. Sosiaalinen paine pitäisi saada pois viemästä ihmisiä automaattisesti perhe-elämään. Perheettömät ovat onnellisempia.

Lapsettomat ovat masentuneempia, tutkittu  juttu.

Tää on taas tätä..mun mielestä kummankaan ryhmän ei tarvitsisi puolustaa omaa kantaansa lapsi asiassa, molempien tulisi ymmärtää ja kunnioittaa toisten henkilökotaisia valintoja.

Minä en kuulu kumpaankaan ryhmään, koska tulin raskaaksi "vahingossa" , en koskaan ollut edes ajatellut äitiyttä enkä pidä lapsista erityisesti, ihan suoraan sanottuna.

Minulle äitiys on kuitenkin alkushokista huolimatta ollut parasta elämässäni, enempää lapsia en kuitenkaan toivo.

Minusta olisi aika hemmetin outoa haluta jotakin, mikä vain huonontaisi elämääni.

Itse en lasta tähän elämäntilanteeseen halua, teen töissä pitkää päivää ja nautin siitä että voin mennä just niinkuin itse haluan vapaa-ajallani. Tuntuisi oudolta hankkia lapsi jonka kanssa en ehtisi viettää aikaa ja jonka kasvattaminen tulisi jäämään puolison harteille lähes kokonaan.

Tahtoisin hoitaa ja kasvattaa, opettaa ja auttaa. En halua elää vain itselleni, kai siinä on myös jokin oman "merkityksellisyyden" haku tai tarve taustalla.  Oma perhe on haaveena ollut pitkään, mutta nähtäväksi jää pääsenkö sitä koskaan toteuttamaan, vaikka kyllä minulla sen rakentamiseen vielä aikaa on. Kaksi lasta on minulle maksimi. Olen ison perheen vanhin lapsi, joten pieni aavistus perhe-elämän hyvistä ja huonoista puolista on aika vahva, vaikka en tiedäkkään millaista äitinä olo olisi. Nämä on niitä elämän valintoja joista jokainen tekee omansa.

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisin hoitaa ja kasvattaa, opettaa ja auttaa.

Minäkin haluan opettaa ja auttaa, ja siksi olen opettaja. Omien lasten hankkiminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Se elämä lasten kanssa on kuiotenkin yhdeksänkymmentäprosenttisesti jotakin aivan muuta.

Olen ollut aina sellainen hoivaava tyyppi. En osannut vielä edes kävellä kun "imetin" nukkeja. Pph:lleni kerroin että tuon omat lapset hänelle hoitoon.

Lapsi saaminen ollut oikeastaan aina se prioriteetti 1 elämässä.

Tulin 25-vuotiaana äidiksi. Nyt olen 29 ja odotan toista.

Raskasta on toki ollut, en todellakaan ole mikään vuoden mutsi. Lapsi aloitti hoidossa 1-vuotiaana kun palasin töihin. Esikoinen nyt 3 v ja huomaan nauttivani hänen seurasta koko ajan enemmän kun ikää tulee lisää hänelle :)

Toivon, että välit pysyisivät hyvinä koko elämän ajan.

Ymmärrän kyllä lapsettomia. Ei kaikki ole haaveilleet lapsista koko elämäänsä.

13 tässä vielä, tosiaan piti lisätä edelliseen viestiin vielä että en myöskään halua lasta koska jonkinnäköinen kuva on siitä millaista lapsen kanssa eläminen on (nuorin sisarukseni syntyi kun olin 15-vuotias, ja vaikka rakastan häntä todella paljon, muistan myös kaikki ne kiukuttelut ja raivarit ja sairastamiset, päiväkoulu- ja koulurumbasta puhumattakaan).

Toisaalta tiedän että moni ystävistäni suunnittelee parhaillaan perheen perustamista ja olen mielelläni taustatukena siinä jos tarvetta on.

En halua pilata elämääni.