Ihastunut tosi kivaan tyttöön, mutta hän on naimisissa

Tavattiin syksyllä, kun alettiin opiskelemaan samalla luokalla. Meistä tuli heti tosi hyviä kavereita, juttu lentää, tykätään samoista jutuista ja meillä on ihan samanlainen huumorintaju. Viestitellään päivittäin puuta heinää. Vaikea olla tykkäämättä. Hän on kuitenkin mennyt edellisvuotena naimisiin, takana pitkä, melkein kymmenvuotinen suhde. Oon tiennyt tämän alusta asti, enkä siis yritä mitenkään tulla tähän väliin. Aviomies on hyvä ja reilu tyyppi, ja kyllä mä nään että ovat toisilleen oikeat...Tuntuu vain raadollisen hassulta, että ollaan molemmat 25, eli siis nuoria, ja jotenkin ajattelee että tässä iässähän sitä yleensä löytää itselleen sen tärkeen kumppanin. Silti törmään just siihen, joka tuntuu itselleen tärkeeltä, mutta ei ole koskaan ollut mulle vaihtoehto. Tai enemmänkin, etten mä ole sille. Meillä ei oo koskaan ollu mitään muuta välillä kuin kaveruutta, paitsi että itse menin ja perkele ihastuin. Vaikea olla ihastumasta toiseen, joka on hauska ja kaunis. Hän myös aika avoin, tykkää halia ja saattaa istua ihan viereen ja painaa pään olkapäälle ja huokaisee "voi miksi *matti* meidän elämä on niin vaikeeta?" tai jotain muuta hölmöä niin kuin yleensä, mutta tiedän ettei se tarkoita mitään. On samanlainen muillekin, ja saattaa halia heipaksi myös oman miehen edessä joten en ajattele sitä flirttailuksi. Tuntuu etten oo koskaan aikaisemmin tavannut noin tollasta tyyppiä, joka tuntuu niin omanlaiselta. Siksi kai oon niin kovasti ihastunutkin. Miten tällasesta pääsee yli, kun kyse on kuitenkin ensisijaisesti hyvästä kaverista, jonka kanssa on tekemisissä lähes päivittäin. En halua kertoa tunteista, koska se ei johda mihinkään enkä halua aiheuttaa epämukavuutta kenellekään. Ärsyttää kun on aina tiennyt ettei toi ole mulle ikinä mitään muuta kuin kaveri, niin silti syntyy tunteita!