Lue keskustelun säännöt.
Haastavaa 5 vuotiaan kanssa
07.11.2017 |
Mun voimat tuntuu olevan nyt ihan loppuun käytetty. Meidän 5 v esikoinen on tuntunut olevan haastava tapaus syntymästään. Epäilen että jo silloin oli refluksiaa ja että se osaltaan vaikutti siihen, en vain silloin tiennyt edes mikä refluksi on eikä neuvolastaakaan oikein osattu myöskään auttaa... Tällä hetkellä ollaan siis astmatutkimuksissa ja epäilen että on myös nyt sitä refluksivaivaa. Allergioitakin on. Toki vauvavuosi oli myös ihana mutta se valvominen otti kyllä koville. Ei viihtyny hetkeäkään yksin tai rauhassa eikä päiväunia nukkunut kuin pätkissä. Nyt kun on lääkkeet kokeilussa on ensimmäisiä kertoja pitkiin aikoihin nukkunut aamuun asti.
Hän on hyväntahtoinen ja jollain tasolla herkkäkin, mutta jotenkin niin kovakourainen. Pikkuveljen kans kun leikkii saattaa mennä yhtäkkiä todella kovakouraiseksi tai äkkipikaisuuttaan tönäisee toista. Päiväkodissa kun on joku kiva leikki saattaa sielläkin mennä joksus liian kovakoureiseksi otteet vaikkei sitä tarkoita eikä tee sitä tahallaan.
Kun pikkuveli oli vauva halusi ilmeisesti helliä toista mutta se oli kans semmosta käden rutistamista että sai KOKO sen vauvavuoden ajan ohjailla ja vahtia toista ettei liian kovaa purista.
Jos halaa meitä vanhempia tai muita läheisiä saattaa kans halata niin kovaa että joutuu sanomaan että vähän varovaisemmin kiitos.
Joskus kun piirtelee mitä mielellään tekee niin painaa niin kovaa että tulee paperiin reikä.
On jotenkin tosi levoton ja on jatkuvasti menossa ja tekemässä ja ei oo hetkeäkään rauhassa, no, saattaa välillä olla hyvät leikit ja leikkii hetken jotain mutta yleensä tuota edellämainittua, riehuu ja mölyää niin että pinna kiristyy päivittäin. Pikkuvelikään ei tunnu saavan rauhaa leikkiä kun toinen touhuttaa siinä. Tuntuu ettei vaan välillä osaa leikkiä. Silti on kyllä tosi hyvä mielikuvitus ja jos malttaa niin rauhoittuu hyvin hetkeks lukemaan/askartelemaan. Välillä tuntuu ettei edes pysy lapsen "mukana" kun on niin vilkas mielikuvitus.
Koko ajan kuitenkin keksii jotain ihme juttuja ja mitä lie, niinkuin Eemeli siitä kirjasta.
Istuu välillä ylösalaisin sohvalla katsomassa piirrettyjä. Ja äänenkäyttökin on semmoista että tosi herkästi alkaa "huutamaan" ja sitten koittaa muistuttaa että voi ihan vähän hiljempaakin puhua.
Ja siis vieläkin menee asioita suuhun?! Siis ihan kaikkea mahdollista. Välillä tuntuu että sen on pakko imeskellä jotain.
On siis kans todella voimakastahtoinen ja sinnikäs. Todella herkästi tulistuva ja välillä täällä pikkuvelikin kävelee kädet korvilla kun toinen huutaa.
.........
Kommentit (11)
Tuli nyt vähän näköjään pitkä vuodatus asiasta mutta olen vain niiin väsynyt. Haluaisin pystyä tukemaan lastani mutten tiedä miten. :/ Onko tällainen "normaalia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, tsemppiä ap. Kuulostat tiedostavalta ja hyvältä äidiltä lapsillesi. Lapsesi saattaa olla kyllä täysin normaali, temperamenttinen vain. Temperamenttierot voivat näkyä tuossa iässä voimakkaasti, kun lapsi ei vielä osaa hahmottaa kaikkia tavallisia sosiaalisia toimintatapoja. Hänellä kuitenkin on päiväkodissa kavereita? Sekin kertoo jo jotain, lapsesi osaa ainakin jossain määrin noudattaa ohjeita ja sosiaalisia normeja. Jos olisi kovakourainen jatkuvasti muita kohtaan, tuskin hän olisi haluttua seuraa päiväkodissa. Voisiko lapsen ronskeja otteita hyödyntää vaikka jossain harrastuksessa? Nassikkapaini tai muu urheilulaji? :)
Tietenkin jokainen tapaus on yksilö, voihan se olla että lapsellasi on jotain poikkeavaa käytöksen takana, tulee mieleen esim. MBD. Miten lapsen kehitys on muuten edennyt? Onko motorisesti/kielellisesti kehittynyt? Miten neuvolassa ollaan suhtauduttu lapseen? Oletko kertonut siellä kotona tapahtuvista vaikeuksista?
http://www.utaj.fi/koulu/psykologia/hairikot/yleistaMBD.html
Jotkut lapset tosiaan ovat ihan kauhean kovaäänisiä. Lohdutuksen sanana, yleensä se hiipuu kouluikään mennessä.
Tuo muukin levottomuus voi häipyä itsekseen, tai sitten ei. Onhan osa aikuisistakin miltei hyperaktiivisia ja toiset flegmaattisia. Eikä kummassakaan ole välttämättä mitään diagnosoitavaa taustalla. Ihmiset on vain erilaisia. Mutta samaa mieltä olen edellisen kanssa, että kannattaa puhua asiasta neuvolassa. Tai etsiä käsiinsä hyvä lastenlääkäri (joo, se voi olla helpommin sanottu kuin tehty), ja miettiä asiaa hänen kanssaan.
Onko ADD/ADHD:n mahdollisuus suljettu pois?
Kiitos asiallisista vastauksista. Huolenahan tässä eniten on tämä vanhempien jaksaminen ja se että saa ohjattua sen kaiken energian johonkin positiiviseen. Ja tuettua lasta mahdollisimman hyvin koska näitä ongelmia ja haasteita riittää...
Eniten jäin ehkä just miettimään kun päiväkodissa syksyllä sanotiin että lapsella on jonkin näköisiä ongelmia voimankäytössä ja vaikka on motorisesti kyllä muuten lahjakas niin jollain tasolla on kömpelö, ei osaa just vaikka arvioida kuinka kovaa vaikkapa jalkapalloa pitää potkia osuakseen maaliin, miten halata/leikkiä ettei toiseen satu, miten kovaa painaa kynällä jne.
Ja just tämä että vieläkin suuhun eksyy asioita? Imeskelee leluja.
Jotenkin tuo sai itsellä jonkun lampun syttymään että tosiaan ihan pienestä monikin ongelma on liittynyt jollakin tavalla tähän plus just tuo vilkkaus ja herkästi tulistuva luonne. Ja sitten just nämä terveysongelmat.
Aloin vain miettiä onko "normaalia" vai jotain joka kannattais selvittää ja johon sais tukea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo voin vain kuvitella että ei oo kovin helppoa ohjata 5-vuotiasta jatkuvasti positiivisempaan tekemiseen. Motivaatiota on varmasti hankala löytää välillä. Mitä jos kävisitte juttelemassa tästä asiasta joko lasten neuvolassa tai perheneuvolassa? Lapsi voisi perheneuvolassa päästä psykologin arvioitavaksi. Tai olisiko neuvolan kotiavusta mitään hyötyä? Entä jos ottaisitte vähän omaa aikaa välillä ja joku tulisi hoitamaan lapsia, edes pariksi tunniksi? Saisi vaikka rauhassa käydä kävelyllä tai syömässä.
Isoveljeni oli jo pienenä äkkipikainen ja ns. hankala lapsi. Motorisesti kylläkin taitava. Tulistui helposti ja joutui nujakoihin. Nyt aikuisena on kyllä ihan normaali, mutta edelleen äkkipikainen. Hänellä se temperamentti on vain aina ollut sellainen levoton ja nopea. Tekee työtä jossa matkustetaan jatkuvasti eri paikkoihin ja työtehtävät ovat muuttuvia. Sopii hänelle hyvin. Että temperamenttierotkin voivat kyllä olla suuria ihmisten välillä.
Ensi vuonna lapsesi aloittaa eskarin, ja luulisi että siellä tulee ilmi, jos lapsesi ei mukaudu joukkoon. Eskarissa on niin paljon ohjattua toimintaa ja tehtäviä. Voi olla että lapsesi myös kehittyy ja rauhoittuu silloin :) Monet lapset kypsyvät nopeasti tuossa 6-7 vuoden iässä.
Vierailija kirjoitti:
Mun voimat tuntuu olevan nyt ihan loppuun käytetty. Meidän 5 v esikoinen on tuntunut olevan haastava tapaus syntymästään. Epäilen että jo silloin oli refluksiaa ja että se osaltaan vaikutti siihen, en vain silloin tiennyt edes mikä refluksi on eikä neuvolastaakaan oikein osattu myöskään auttaa... Tällä hetkellä ollaan siis astmatutkimuksissa ja epäilen että on myös nyt sitä refluksivaivaa. Allergioitakin on. Toki vauvavuosi oli myös ihana mutta se valvominen otti kyllä koville. Ei viihtyny hetkeäkään yksin tai rauhassa eikä päiväunia nukkunut kuin pätkissä. Nyt kun on lääkkeet kokeilussa on ensimmäisiä kertoja pitkiin aikoihin nukkunut aamuun asti.
Hän on hyväntahtoinen ja jollain tasolla herkkäkin, mutta jotenkin niin kovakourainen. Pikkuveljen kans kun leikkii saattaa mennä yhtäkkiä todella kovakouraiseksi tai äkkipikaisuuttaan tönäisee toista. Päiväkodissa kun on joku kiva leikki saattaa sielläkin mennä joksus liian kovakoureiseksi otteet vaikkei sitä tarkoita eikä tee sitä tahallaan.
Kun pikkuveli oli vauva halusi ilmeisesti helliä toista mutta se oli kans semmosta käden rutistamista että sai KOKO sen vauvavuoden ajan ohjailla ja vahtia toista ettei liian kovaa purista.
Jos halaa meitä vanhempia tai muita läheisiä saattaa kans halata niin kovaa että joutuu sanomaan että vähän varovaisemmin kiitos.
Joskus kun piirtelee mitä mielellään tekee niin painaa niin kovaa että tulee paperiin reikä.On jotenkin tosi levoton ja on jatkuvasti menossa ja tekemässä ja ei oo hetkeäkään rauhassa, no, saattaa välillä olla hyvät leikit ja leikkii hetken jotain mutta yleensä tuota edellämainittua, riehuu ja mölyää niin että pinna kiristyy päivittäin. Pikkuvelikään ei tunnu saavan rauhaa leikkiä kun toinen touhuttaa siinä. Tuntuu ettei vaan välillä osaa leikkiä. Silti on kyllä tosi hyvä mielikuvitus ja jos malttaa niin rauhoittuu hyvin hetkeks lukemaan/askartelemaan. Välillä tuntuu ettei edes pysy lapsen "mukana" kun on niin vilkas mielikuvitus.
Koko ajan kuitenkin keksii jotain ihme juttuja ja mitä lie, niinkuin Eemeli siitä kirjasta.
Istuu välillä ylösalaisin sohvalla katsomassa piirrettyjä. Ja äänenkäyttökin on semmoista että tosi herkästi alkaa "huutamaan" ja sitten koittaa muistuttaa että voi ihan vähän hiljempaakin puhua.
Ja siis vieläkin menee asioita suuhun?! Siis ihan kaikkea mahdollista. Välillä tuntuu että sen on pakko imeskellä jotain.
On siis kans todella voimakastahtoinen ja sinnikäs. Todella herkästi tulistuva ja välillä täällä pikkuvelikin kävelee kädet korvilla kun toinen huutaa.
.........
Minulla on useampia poikia ja yksi on tällainen todella intensiivinen lapsi, jolla on ihan todella hyvä mielikuvitus. Ei koskaan, ennen kuin täytti 7v, leikkinyt leluilla, mutta keksi kaikenlaista muuta. Hän on helposti tulistuva eli jos oli "vääränlaista" ruokaa tai se oli aseteltu väärin lautaselle, meni heti maahan karjumaan ja itkemään täyttä. Vielä 5v löi meitä vanhempiaan suuttuessaan, samoin sisaruksia. Minusta hän on todella levoton luonteeltaan eli reagoi kaikkiin tunteisiin fyysisellä levottomuudella. Jos oli iloinen tai vaikka innoissaan, hyppi ja pomppi ja jos oli surullinen, pyöri maassa tai sängyssä levottomasti. Päiväkodissa ja koulussa meni ja menee hyvin. Siellä ei näytä niin levottomuuttaan vaan on vain aktiivinen. Ei esimerkiksi koskaan lyönyt tai töninyt.
Ei ole olemassa mitään lapsityyppiä, joka olisi parempi kuin toiset. On vain erilaisia lapsia ja teillä on yhdenlainen lapsi. Vaikka taustalta löytyisi jotain aistiyliherkkyyttä tai ADHD:ta, se ei muuta sitä tosiasiaa, että teillä nyt vain on tällainen lapsi. Se on tietysti rankkaa, mutta asialle ei oikein voi mitään. On opittava sopeutumaan lapsen luonteeseen ja olemiseen.
Juttele päiväkodissa vielä tarkemmin omista huolistasi. Heillä on materiaalia, mihin verrata lapsesti käyttäytymistä. Lisäksi on hyvä muistaa, että jos itse olette kovin rauhallisia luonteeltanne, lapsen erilainen ja levoton tempperamentti voi korostua, vaikka kyseessä olisi täysin tavallinen lapsi, joka vain sattuu olemaan luonteeltaan aktiivinen ja intensiivinen.
Meidän poika on nyt 11v ja edelleen hyvin aktiivinen. Hyppii ja pomppii, jos innostuu esimerkiksi jostain tv-ohjelmasta, pyörii syödessään tuolilla jne. On myös hyvin herkkä luonteeltaan eli ottaa itseensä helposti asioita. Tulistuu edelleen sekunnissa. Joskus tuntuu, että perhe-elämämme olisi huomattavasti rauhallisempaa ilman häntä. Toisaalta koulu sujuu todella hyvin ja on pidetty kaveri, niin en ole sen kummemmin halunnut häntä viedä mihinkään tutkimuksiin. Hän on sellainen kuin on ja hyvä niin (huokaus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa voi kyse olla myös aistiyliherkkyydestä (tai aliherkkyydestä). Pyytäisin neuvolasta pääsyä toimintaterapeutin arvioon.
Oletko puhunut neuvolassa. Yksi mahdollisuus olisi juuri aistiyliherkkyys, jotkus nimenomaan ovat "sensory seekers". Kertomasi kovan kosketuksen hakeminen, ainainen sähläys ja kovaäänisyys voisi sopia. Joskus lapset käyttävät painopeittoja tai liivejä ja ne rauhoittavat, harjauksesta olen myös kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan parhaamme mukaan yritetty tukea, ymmärtää. Eletään normaalia arkea, joskus tehdään yhdessä asioita, luetaan, ulkoillaan, retkeillään.... Meillä on esikoisen kans oma erikoishalaus ennen nukkumaan menoa. Sanotaan rakastavamme häntä just sellaisena kun on. Ja välillä on oikeasti tosi ihana veljelleen, auttaa kotona jne. Päiväkodissa menee muuten hyvin mutta just tätä "voimankäyttöä" sanoivat että siihen sielläkin kiinnitetty huomiota. Epäilen että koskan on mun työttömyyden takia vain osa-aikaisesti päiväkodissa on ehkä jollain tavalla "vieraskorea" siellä eikä kiukku siellä purkaudu niin herkästi, myös se hyvin aikataulutettu päivärytmi tuntuu auttavan kun ei tavallaan sitten ehdi siinä välissä mitään...ja siellä on tietenkin kavereitakin ja niin edelleen... Mutta ei mulla kyllä mitenkään pysty eikä jaksa niin aikataulutettua päivää ja koko ajan jotain touhuta ja tehdä jotain kotipäivinä... Mutta siis siellä päiväkodissakin kyllä lepotauolla hyörii ja pyörii.
Mutta siis aivan liian usein menee ihan täysin hermot kun ei vaan jaksaisi koko ajan tätä kaikkea. Tuntuu ettei hetkeäkään voi ottaa rennosti kotona. Miten katkaista tää negatiivinen kierre?
Voikohan näitten ongelmien taustalla olla jotain muutakin? Mietin miten parhaiten tukea lasta, miten jaksaa itse. Tällä hetkellä koen itseni todella uupuneeksi enkä oikein jaksaisi mitään... Ja tyttö on kysesssä jos sillä jotain väliä on.