Mieheni poika on vasta 18-vuotias ja nyt jo karkaa hiusraja :(

Onko kaljuuntuminen geeneissä? Omilla veljilläni ( jo keski-ikäisiä), vieläkin paksut hiukset. Samoin iäkkäällä isälläni. Ihan suomalaisia olemme.

Sukuvikahan se on. Serkkuni kaljuuntui parikymppisenä, isänsä myös.  Lisäksi harmaantuivat jo alta 40 vuotiaina.

Ja mikähän ongelma tuo on sulle, että miehesi poika geneettisistä syistä kaljuuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Ja mikähän ongelma tuo on sulle, että miehesi poika geneettisistä syistä kaljuuntuu?

Kaverit luulee biologiseksi jälkeläiseksi ja nauraa apn selän takana Absin baarissa?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheaa :(

Miehellä itsellään oli kolmikymppisenä hiusraja karannut niin paljon, että alkoi ajella kaljuksi. Nyt mies on 42-vuotias ja hiukset eivät kasva enää muualle kuin ihan niskan tyveen ja korvien taakse (ja ajelee ne siis pois). Miehen poika edellisestä suhteesta on 18v ja näkyy jo kuinka hiukset alkavat paeta ohimoilta ja päälaella on ohentumista :(

Katselin juuri hiusten istuttamiseen liittyviä hinnastoja ja olisi kyllä iso rouhaisu meidän budjetistamme alkaa istutella pojalle uutta tukkaa. Eikä siitäkään ole varmuutta pysyykö uusi hius päässä :(

Onko teillä suvussa ennenaikaista kaljuuntumista? Millaisia hoitokeinoja olette löytäneet?

Ei kaikista perheenjäsenten yksityisasioista tarvitse raportoida nettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheaa :(

Miehellä itsellään oli kolmikymppisenä hiusraja karannut niin paljon, että alkoi ajella kaljuksi. Nyt mies on 42-vuotias ja hiukset eivät kasva enää muualle kuin ihan niskan tyveen ja korvien taakse (ja ajelee ne siis pois). Miehen poika edellisestä suhteesta on 18v ja näkyy jo kuinka hiukset alkavat paeta ohimoilta ja päälaella on ohentumista :(

Katselin juuri hiusten istuttamiseen liittyviä hinnastoja ja olisi kyllä iso rouhaisu meidän budjetistamme alkaa istutella pojalle uutta tukkaa. Eikä siitäkään ole varmuutta pysyykö uusi hius päässä :(

Onko teillä suvussa ennenaikaista kaljuuntumista? Millaisia hoitokeinoja olette löytäneet?

Ei kaikista perheenjäsenten yksityisasioista tarvitse raportoida nettiin.

Aloituksen on oltava provo, eihän kukaan voi olla oikeasti noin tyhmä kuin aloittaja?!

Nuo hiussiirrännäiset on aika kalliita (min. 12 000 dollaria) ja uskoisin että melko turha tuossa vaiheessa kun kaljuuntuminen on vasta aluillaan. Siirrännäinen otetaan niskasta, ja kuten olet miehesi kohdalla huomannut niin sieltä ei hiukset tipu pois, eli varmuudella pysyy siirteet päässä. Ellei toki ole huono kirurgi joka tappaa hiusjuuret prosessin aikana, siksi kannattaa maksaa enemmän eikä vähemmän.

Helpointa olisi vain hyväksyä hiuksien olemattomuus ja opetella elämään kaljuna.

Isä sanoi joskus että tukka lähti kun poltti koko ajan vahvempaa ja vahvempaa tupakkia, jo siis aika nuorella iällä ennen keski-ikää. Lopetti sitten polttelun sen takia muistaakseni.

Tiedä sitten onko tuossa perää, mutta viisainta se polttelu silti on lopettaa ennen kuin keuhkot on risat.

Itaelleni helpointa oli lopulta asian hyväksyminen. Mutta maksoin kyllä ensin kalliit kipurahat. Eli kävin useammallakin erikoislääkärillä ja myös ns. vaihtoehtohoitajalla/ "lääkitsijällä ja muulla itsään asiantuntijaksi kutsuvalla. Peruukkia en ole kokenut omalla kohdallani vaihtoehtona. 

Onneksi minulla ei ole äitipuolta, jolle hiustenlähtöni olisi ollut ongelma. Sen sijaan omaa hiusten lähtöäni korosti se,että kaikilla sisaruksillani ja molemmilla vanhemmillani on tuuheat hiukset. - Isäni on vieä minua noin kymmenisen senttiä pidempi ja äitinikin on ihan ns. normaalimittainen. 

Onni ja ilo on se, että olen ja olen ollut läheisilleni aina muuatkin kaljuuntuva nyttemmin kaljuuntunut hukkapätkä.   

Oman kaljuuntumiseni hyväksymisen oikeastaan huoamsin tekeväni oikeastaan kai kohtalon saattelemana. - Katselin joskus kuluneena kesänä tv:ta ja näin mainoksen, jossa miespuolinen kampaaja lässytti jotain miesten hiusten lähdöstä ja kuinka nämä saivat parannuksen kun alkoivat käyttää hänen kauppaamaansa litkua. Huomasi ajattelavani, että miin minä oikeastaan lopulta hiuksia tarvitsen? Siihenkö, että joku parturi päässee lässyttämään ja sivelemään niitä? Vai mihin? - Toki edelleen käyn parturissa trimaamassa niskan villat, mutta oikeasti miksi hiuksien säilyminen olisi niin erinomaisen tärkeää? Toki jos päänuppi olisi vaikka täynnä syyliä tai jotenkin erityisen "likainen" niin ehkä hiuksilla olisi isompi arvo. Tai paljon merkittävämpi esteettinen arvo ja tehtävä, mutta -koputtaa puuta- ainakin nyt kun oma nuppini on vain keskiruskeaa, melko tassista nahkaa, niin kannattaako minun oikeasti jaksaa rampata eri ns. asiantuntijoilla kyselemässä, että jokso hänellä olisi laatikon pohjalle unohtunut se vielä muilta tuntematon kaava, jota seuraamalla minun(kin) päässäni alkaa kasvaa uusia hiuksia.

Seuraavaksi voisi toiva, että jostain löytyisi kaava, joka säilyttäisi korvein välinni edes auttavassa kunnossa. - koska kyllä sitä toisinaan särkee, kun kuulee ja kokee erilaisia ennakkoluuloja ja nyrpeyttä kaljuuntumistani kohtaan. - No ikävuosien saatossa tuokin on onneksi enempi taakse jäänyttä elämää.  - Ja todennäköisesti on myös onni, että olen mies, sillä käsitykseni mulaan naisten kaljuuntumiseen moni suhatuu paljon tuomitsevammin ja asenteellisemmin, ikäänkuin muka tietäen varmuudella, että msitä moinen on lähtöisin.     

Up.

Miksei aloittaja saisi olla huolestunut pojan hiustenlähdöstä? Eiköhän jokainen välittävä vanhempi huolestuisi jos lapsi jo noin nuorena alkaisi kaljuuntumaan? Ja ihan kultaistahan se on ajatella taloudellisia satsauksia toisen hyvinvoinnin eteen..

Vierailija kirjoitti:

Miksei aloittaja saisi olla huolestunut pojan hiustenlähdöstä? Eiköhän jokainen välittävä vanhempi huolestuisi jos lapsi jo noin nuorena alkaisi kaljuuntumaan? Ja ihan kultaistahan se on ajatella taloudellisia satsauksia toisen hyvinvoinnin eteen..

Minä olen kiitolloinen tai ainakin tyytyväisempi siihen, että vanhempini opettivat, että on asioita, joille voi itse tehdä ja vaikuttaa jotain ja sitten on niitä asioitajoille ei itse voi mitään tai voi ainakin hyvin vähän. - Toki jokainen voi halutessaan harkita hankkivansa peruukin tai käydä hiusten siirto leikkauksessa. Mutta toisaalta, jos oikein ymmärsin niin kyse ei ole lainkaan edes Ap:n omasta pojasta ja poika ei itse koe hiustenlähtöään ja orastavaa mahd. kaljuuntumistaan isompana ongelmana.

 Joten Ap voisi olla sen verran aikuinen että arvostaa nuoren miehen hyvää itsetuntoa ja kykyä ottaa vastaan kaljuuntumisensa ilm. luonnollisena asiana, eikä minään sairautena tai vammana, josta pitäsi jotenkin päästä pikemmiten eroon.