Kävin hautausmaalla ja ahdisti, kun tiesin katselevani omaa tulevaisuuttani

Minusta ajatus taas on rauhoittava. Viemme lasten kanssa kynttilöitä isovanhempien ja isäni haudalle ja muistelemme heitä. Kerron hauskoja muistojani mummoistani joita lapseni eivät ole tavanneet. Keskustelemme kuolemasta ja siitä että läheiset elävät muistoissa aina vaikka eivät enää fyysisesti täällä olekaan. Toivon että tämä tapa periytyy lapsilleni ja lapsenlapsilleni ja he aikanaan muistavat minua. enkä nyt tarkoita että he esim. matkustavat toisista kaupungeista haudalleni vaan sytyttävät vaikkapa kynttilän muistolleni. 426

Kävin myös ja kurkkua kuristi. Näkyi paljon hautoja joissa vainaja nuorempi kun minä. Mietin miksi pitää joulua lähtemään niin aikaisin..mietin ihmisten elämiä miten jotkut elävät ahdistuneina vuodesta toiseen.. miksi toisten elämä on vaan vastoinkäymistä toisen perään.. ja sitten loppupeleissä päädymme kaikki sinne :(

Käyn usein kävelyllä hautausmaalla, se on jotenkin rauhoittavaa. Ehkä elämä tuntuu kutistuvan, mutta huoletkin kutistuvat - this too shall pass.

Olisi toki mukavaa, jos olisi lapsia, jotka kävisivät haudalla. Minun hautani olisi vain se rikkaruohoinen jossain nurkassa. Hmm paitsi että tulen varmaan polttohaudatuksi.

Mirä sä siitä ahdistut että ihminen kuolee?

Sittenhän ne bileet vasta alkaa.

Et kai sä siellä hautapaaden alla loju matojen maiskuteltavana?

Ota tuhkauurnasysteemi ja tuhkat taivaan tuuleen, tilulilulei.