Mitä se "vaimomatsku" sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää muistaa aiheen otsikko eli vaimomateriaali ja siitä näkökulmasta asiaa tarkastella. Minusta asia on periaatteellinen ja kohdunsyöntiä en sellaiseksi pysty mieltämään.

Se seikka, että on erilainen sukupuolikäyttäytyminen on mielestäni syy siinä missä mikä tahansa muu, olla kenelle tahansa syy pitää toista itselleen sopimattomana. Sinänsä se ei tietenkään loukkaa jos itse ei tarvitse sellaisen kanssa elää. Miksi kaikista asioista seksikäytös pitäisi vapauttaa olemasta kriteeri?

Sen että ei hyväksy jotain ei väistämättä tarkoita paheksumista. Usein kylläkin

Juu, tässä ketjussa kukin kertoo, mitä se oma "vaimomateriaali" pitää sisällään. Senhän tietysti voi kukin määrittää haluamallaan tavalla. Mutta silti tässä ketjussa ihan toistuvasti sanotaan, että kyse on nimenomaan siitä, että näitä naisia ei haluta, koska he ovat moraalittomia. Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä.

Tämä ero on juuri tässä seksissä ja istukan syömisessä. Ei minunkaan tarvitse kelpuutta puolisokseni henkilöä, joka syö istukoita, mutta en minä sano, että tämä ihminen on moraaliton, kun minusta hän toimii vastenmielisesti. Siihen moraalittomuuteen tarvitaan vähän enemmän perusteita ja niitä perusteita minä nyt tässä kysyn. 

Minusta nyt ripustaudut liikaa sanaan moraaliton, varsinkin jos vastaat tässä vain minulle. Käytinkö minä itse sitä sanaa?

"Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä." Miksi pitäisi? Minulle on aika saman tekevää jos joku vaikka on scientology. Mutta pidätän itselläni oikeuden olla olematta tekemisissä hänen kanssaan saatika ottaa kumppaniksi. Alkoholisti on huono ominaisuus kumppanille, mutta en nyt muuten moraalittomana välttämättä pitäisi.

Tuolla joku ainakin kysyi, onko pakko hyväksyä ilmiö, jota itse pitää vastenmielisenä. En tiedä olitko se sinä vai joku muu, mutta kyllä tuossa puhutaan aika yleisellä tasolla koko ilmiöstä eikä pelkästään kumppaniehdokkaista. Jos sinä et pidä useita seksikumppaneita nuorempana moraalittomana tai vastenmielisenä ilmiönä, en ymmärrä, miksi vastaat kysymyksiini. 

Kyllä se oli minun tekstini. Erittelin alkuperäisessä  yleisellä tasolla yksilön oikeuden valintoihin koskien kumppania.

 Seuraavassa kohdassa oli sitten se yhteinen ikäluokkakokemus.

Siinä tapauksessa kyllä ilmaisit itseäsi vähän epäselvästi. Jos sanot, ettet lainkaan hyväksy jotakin ilmiötä, koska se on vastenmielinen, se tarkoittaa minusta paljon muutakin kuin sitä, ettet halua kumppanisi kohdalle tätä ilmiötä. Aika moneen kertaan olen nyt mielestäni tämän selittänyt esim sen istukan syömisesimerkin kautta. On eri asioita olla hyväksymättä, pitää vastenmielisenä ja rajata toivekumppanin ominaisuuksia. Sinä olet puhunut näistä kaikista, mutta nyt yhtäkkiä sanotkin, että kyse oli vain viimeisestä. 

Voipi olla liian kapulakielistä puolintoisin ja myönnän auliisti, ettei kirjallinenviestintä ole vahvuuteni joten "epäselvästi" ikäväkyllä voi kuvata varsin hyvin selostustani.

Se hyväksymisasia oli kirjoitettu passiivissa, eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille.

No olkoot nyt passiivissa tai ei, en ymmärrä, miksi kirjoitat ketjuun ilmiön hyväksymisestä ja paheksumisesta, jos se ei liittynyt koko aiheeseen. Vaikka et itse asiaa paheksuisikaan, kuitenkin halusit puolustella tätä paheksumista ja oletin, että sinulla olisi myös tälle jokin peruste. En todellakaan ymmärrä tällaista keskustelua, jossa puhutaan ja puolustellaan mielipidettä x, mutta sitten argumenttien loputtua sanotaankin, että eihän tämä tietenkään ollut minun mielipiteeni. 

Mitä väliä onko se minun mielipiteeni? Tarkastelin syitä yleisellä tasolla. Minusta tuntuu, että ymmärsit jo ensimmäisestä kappaleesta mitä haen taka, mutta omien argumenttien olessa heppoisia yrität erävoittoa saivartelulla. Tämä kuitenkin on se kova ydin : "Eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille"

No tottakai sillä on väliä, onko se sinun mielipiteesi, jos itse siitä asiasta puhut ja sitä puolustat. Mikä järki koko keskustelussa on, jos et ole sen mielipiteen takana? 

En tiedä, kai minä sitten olen se sekopää tässä keskustelussa jos ensin sanot, että on ok paheksua asiaa x, mutta sitten sanot, ettet itse sitä paheksu. Varsinkin kun tuolla keskusteluketjun alussa sanoin, että nimenomaan paheksumiseen tarvitaan jotkut perusteet. Tämäkö nyt oli se asia, josta olimme eri mieltä? Sinä et vaadi perusteita kenenkään paheksumisiin? Jos minä sanon, että istukkaa syövät ihmiset ovat sairaita, moraalittomia ja pahoja, sinä et sitä kyseenalaistaisi mitenkään eikä perusteet kiinnosta sinua yhtään? 

Ok nyt käsitän paremmin. Minusta vain perustelut ovat parempia jos katsotaan asioita ulkopuolelta ja objektiivisesti. Ei tieteessä tai itseasiassa vaalitenteissä yms. pärjät "mutulla" .

Tietenkin perusteita vaaditaan. Jos sinusta istankan syöjät olisi pahoja se olisi puhdas mutu ja mielipideasia. Sen sijaan on ihan yleisinhimillinen näkökulma, että yksilöä ei voi pakottaa hyväksymään jotain ilmiötä. Yksilön voi kyllä pakottaa "ilmiötä kyllä noudattamaan" esim. en hyväksy pakkoruotsia, mutta olen ollut pakotettu sitä opiskelemaan.

No juuri tämän takia juuri minä vaadinkin niitä perusteluja, enkä vain purematta niele tuota, että "jotkut nyt vain paheksuvat ja se on ihan ok". Sinä tässä nyt olit se, joka hyväksyi sen mutun, eikä jaksanut ajatella asiaa yhtään pidemmälle ja ihmettelit, kun kysyin perusteluja tälle mutulle. Minä perustelin sen vastakkaisen näkemyksen siten, että mielestäni mitään ei voi paheksua, ellei se vahingoita ketään. Sinä et antanut yhtäkään vastakkaista näkemystä puoltavaa perustelua, joten ihmettelin, miten se mutu oli sinusta järkevämpi näkökulma. 

Huh menee monimutkaiseksi ja jopa yli hilseen, Vaatiiko ihmisoikeus perustelun? Oikeus olla haluamatta tiettyä ominaisuutta.  Onhan päivän selvää , että asiaa jotkut ei hyväksy, onhan  näitäkeskusteluita tulostettuina  kirjastollinen siitä osoituksena. Sitten voisi jo siirtyä seuraavaan argumenttiin, tästä kohdasta ei päästä konsensukseen.

Se, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ei tee niistä mielipiteistä perusteltuja, järkeviä tai moraalisia. 

Ja taas sinä puhut kumppanitoiveesta vaikka nyt puhuttiin yleisestä paheksumisesta. Mielestäni jo aika monta kertaa selitin, mikä ero näillä on. 

Miksi puhua vain yleisestä paheksumista, joka oli vain pieni osa alustustani, kun vaimomatsku on topic? m.o.t ;D

Koska tässä keskustelussa naisia joilla on ominaisuus x, on sanottu moraalittomiksi, horahtaviksi ym. Jos tämä ominaisuus x olisi ainoastaan ominaisuus, jota ei toivota omalle kumppanille, mutta muilla ihmisillä se ominaisuus on ihan yhdentekevä, miksi haukutaan moraalittomiksi, kevytkenkäisiksi, hor*iksi ym? Nämä haukkumiset ilmaisevat laajempaa paheksuntaa eikä pelkästään siihen omaan kumppaniin liittyvän toiveen. 

;

Käsittelet horahtavuutta joko-tai -näkökulmasta ja unohdat että sellaista ristiriitaa ei oikeasti ole. Horahtavuus voi ihan hyvin olla yhtä aikaa ominaisus, jota ei haluta omassa kumppanissa JA muissakin ihmisissä moraaliton ominaisuus. Aloitat yhden virkkeen itsekin: "Jos tämä ominaisuus...". Yrität tehdä tarpeettoman kahtiajaon ja jäät sitten ihmettelemään sitä. Unohdat itse oman jos-sanasi.

Et nyt näköjään ymmärtänyt mitä ajan takaa. Onpas tätä nyt vaikeaa selittää? Tuon kahtiajaon teen sellaisesta syystä, jota ette nyt tunnu ymmärtävän. Otetaanpas rautalankaesimerkki: 

Rasismi ei ole hyvää käytöstä eikä hyväksyttävää. 

On ihan ok sanoa, että haluaa kumppanikseen samanrotuisen ihmisen. 

Jos ilmaiset asian näin: "en halua kumppanikseni mitään v*tun n******ä", se on rasismia siitä huolimatta, että on ok valikoida kumppaninsa ominaisuuksia. Se, että kutsut ihmistä alentavalla nimityksellä ja ilmaiset halveksuvasi tätä myös toivekumppaniominaisuuksien ulkopuolella on ongelma. Tätä ongelmaa minä siis halusin tässä korostaa. Vaikka et halua kumppaniksesi irtosuhteita harrastanutta naista, ei ole silti hyvää käytöstä haukkua ja paheksuntaan ja suoranaiseen halveksuntaan kaipaisin muitakin perusteita, kuin "minulla on oikeus valita puolisoni". Koska ei ole enää kyse pelkästä kumppaniin liittyvästä toiveesta, vaan yleisestä asenteesta ihmisiin. 

Mutta ilmeisesti kukaan ei osaa nyt perustella, miksi olisi halveksuttavaa harrastaa irtoseksiä, joten takerrutaan nyt vääntämään ja hokemaan vain tuota "kai minä saan vaatia kumppaniltani mitä haluan", vaikka missään vaiheessa en ole sitä kieltänytkään. 

Analogiasi ei toimi, koska horahtavuus on itse hankittu ominaisuus ja ihonväri synnynnäinen. Ei ole mitään väärää halveksia henkilöä, joka hankkii elantonsa ryöstämällä ihmisä kadulla. On väärin halveksia ihmistä, koska hänellä on synnynnäinen kampurajalka. Tuo nyt on ymmärretty iät ja ajat.

Sinun periaatteellinen ongelmasi on, että itse haluat irtoseksin olevan maineneutraalia, etkä vain hyväksy sinulle esitettyjä perusteluja miksi se ei olisi. Tavallaan sinua ei voi tässä keskustelussa tavoittaa, koska et halua kuunnella. Lukittaudut mieluummin siihen, että et ole kuullut vastausta jonka sinä hyväksyisit. Et kuule sellaista vastausta, koska et halua sellaista kuulla.

No nyt on pakko täältä sivusta todeta, että ei tuo omakaan analogiasi taidokkuudellaan loista. Ryöstelijä vahingoittaa muita, irtoseksi korkeintaan ilahduttaa osapuoliaan. Eivät EHKÄ ole ihan verrannolisia nämä. On ihan sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos et hyväksy toisten sukupuolikäyttäytymistä, mutta mitään moraalista ongelmaa siitä on turha kehitellä niin kauan kun ketään ei vahingoiteta. Riittääkö tämä rautalanka, vai haenko ratakiskoa?

Ei sillä ole analogian kannalta merkitystä vahingoittaako vai ilahduttaako käytös, vaan se miten ulkopuolinen siihen suhtautuu.

No nyt on kyllä...

Ihan vakavissasi olet? Oikeesti? Melkein sanattomaksi vetää... Mutta ei ihan. 😂

No sitä rataksikoa sitten:

Merkitystä on siis vain sillä, miten ulkopuolinen johonkin asiaan suhtautuu. Eli ei ole väärin pilkata naisettomia miehiä ja pitää heitä yhteiskunnan pohjasakkana, koska ympäristö nyt vain suhtautuu heihin näin. Ei mitään moraalista ongelmaa. Deal with it. Näinkö se menee?

Sinulta taisi jäädä se ratakisko jonnekin matkan varrelle. Ensin unohdit, mihin analogiani otti kantaa ja yritit tuoda siihen mukaan ulkopuolisen aspektin. Sen jälkeen yrität esittää, että henkilöitä ei saisi halveksia toiminnastaan, koska toiminnasta ei ole haittaa muille. Eli yrität korottaa itsesi moraaliseksi absoluutiksi. Loppuosassa viestiäsi pykäät olkiukon. Minä en ole mitään sukupuolijaottelua tässä kysymyksessä esittänyt, koska niin en edes ajattele. Tuo loppu on ihan omaa sekoiluasi.

Olet hupaisa. ☺️ Hirveän tosissasi väännät täällä vuorokausikaupalla. Minä hyppäsin kyytiin tuossa pari viestiä sitten, ja luoja tietää kuinka monta muuta väittelijää tässä välillä on piipahtanut kanssasi vänkäämässä.

Mutta olen minä samaa mieltä kuin nuo muutkin: mielipiteesi ja perustelusi ovat peffasta, eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka olkiukkojasi ja ad hominemejasi jankuttaisit.

Juu, saahan sitä halveksia. Minäkin halveksin ihmisiä, jotka junnaavat keskustelupalstoilla 24/7 jauhamassa sontaa, vaikkei siitä tiettävästi mitään vahinkoa kenellekään olekaan. Halveksin silti, koska voin. 😘

Minä kirjoitin tähän ketjuun ensimmäisen viestini tänä aamuna. Siinä ajassa en ole lämmennyt niin nopeasti kuin sinä muutamasn viestisi mittaan. Ei pidä päästää toisten kirjoittelua käymään niin lujaa tunteisiin, kuin mitä sinulla nyt kävi. Henkilöösi en ole käynyt, ellet sitten lue itseäsi horahtelijoihin, joten ad hominemit voit minun puoleltani unohtaa.

Haha, etkö sinäkään ole tuo alkuperäinen horokammoinen mies? En ole väittänyt sinun käyneen henkilöön, vaan tuo tyyppi hokee varsin taajaan noita argumentaatiovirhelistalta bongaamiaan termejä. Ja hei, aina saa käydä tunteisiin, tunteettomat ihmiset ovat syvältä. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

Noin. Mutta taitaa olla turha selittää noille, joilla ei ole tuollaisesta mitään kokemusta. Sama kuin selittäisi sokealle värejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää muistaa aiheen otsikko eli vaimomateriaali ja siitä näkökulmasta asiaa tarkastella. Minusta asia on periaatteellinen ja kohdunsyöntiä en sellaiseksi pysty mieltämään.

Se seikka, että on erilainen sukupuolikäyttäytyminen on mielestäni syy siinä missä mikä tahansa muu, olla kenelle tahansa syy pitää toista itselleen sopimattomana. Sinänsä se ei tietenkään loukkaa jos itse ei tarvitse sellaisen kanssa elää. Miksi kaikista asioista seksikäytös pitäisi vapauttaa olemasta kriteeri?

Sen että ei hyväksy jotain ei väistämättä tarkoita paheksumista. Usein kylläkin

Juu, tässä ketjussa kukin kertoo, mitä se oma "vaimomateriaali" pitää sisällään. Senhän tietysti voi kukin määrittää haluamallaan tavalla. Mutta silti tässä ketjussa ihan toistuvasti sanotaan, että kyse on nimenomaan siitä, että näitä naisia ei haluta, koska he ovat moraalittomia. Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä.

Tämä ero on juuri tässä seksissä ja istukan syömisessä. Ei minunkaan tarvitse kelpuutta puolisokseni henkilöä, joka syö istukoita, mutta en minä sano, että tämä ihminen on moraaliton, kun minusta hän toimii vastenmielisesti. Siihen moraalittomuuteen tarvitaan vähän enemmän perusteita ja niitä perusteita minä nyt tässä kysyn. 

Minusta nyt ripustaudut liikaa sanaan moraaliton, varsinkin jos vastaat tässä vain minulle. Käytinkö minä itse sitä sanaa?

"Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä." Miksi pitäisi? Minulle on aika saman tekevää jos joku vaikka on scientology. Mutta pidätän itselläni oikeuden olla olematta tekemisissä hänen kanssaan saatika ottaa kumppaniksi. Alkoholisti on huono ominaisuus kumppanille, mutta en nyt muuten moraalittomana välttämättä pitäisi.

Tuolla joku ainakin kysyi, onko pakko hyväksyä ilmiö, jota itse pitää vastenmielisenä. En tiedä olitko se sinä vai joku muu, mutta kyllä tuossa puhutaan aika yleisellä tasolla koko ilmiöstä eikä pelkästään kumppaniehdokkaista. Jos sinä et pidä useita seksikumppaneita nuorempana moraalittomana tai vastenmielisenä ilmiönä, en ymmärrä, miksi vastaat kysymyksiini. 

Kyllä se oli minun tekstini. Erittelin alkuperäisessä  yleisellä tasolla yksilön oikeuden valintoihin koskien kumppania.

 Seuraavassa kohdassa oli sitten se yhteinen ikäluokkakokemus.

Siinä tapauksessa kyllä ilmaisit itseäsi vähän epäselvästi. Jos sanot, ettet lainkaan hyväksy jotakin ilmiötä, koska se on vastenmielinen, se tarkoittaa minusta paljon muutakin kuin sitä, ettet halua kumppanisi kohdalle tätä ilmiötä. Aika moneen kertaan olen nyt mielestäni tämän selittänyt esim sen istukan syömisesimerkin kautta. On eri asioita olla hyväksymättä, pitää vastenmielisenä ja rajata toivekumppanin ominaisuuksia. Sinä olet puhunut näistä kaikista, mutta nyt yhtäkkiä sanotkin, että kyse oli vain viimeisestä. 

Voipi olla liian kapulakielistä puolintoisin ja myönnän auliisti, ettei kirjallinenviestintä ole vahvuuteni joten "epäselvästi" ikäväkyllä voi kuvata varsin hyvin selostustani.

Se hyväksymisasia oli kirjoitettu passiivissa, eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille.

No olkoot nyt passiivissa tai ei, en ymmärrä, miksi kirjoitat ketjuun ilmiön hyväksymisestä ja paheksumisesta, jos se ei liittynyt koko aiheeseen. Vaikka et itse asiaa paheksuisikaan, kuitenkin halusit puolustella tätä paheksumista ja oletin, että sinulla olisi myös tälle jokin peruste. En todellakaan ymmärrä tällaista keskustelua, jossa puhutaan ja puolustellaan mielipidettä x, mutta sitten argumenttien loputtua sanotaankin, että eihän tämä tietenkään ollut minun mielipiteeni. 

Mitä väliä onko se minun mielipiteeni? Tarkastelin syitä yleisellä tasolla. Minusta tuntuu, että ymmärsit jo ensimmäisestä kappaleesta mitä haen taka, mutta omien argumenttien olessa heppoisia yrität erävoittoa saivartelulla. Tämä kuitenkin on se kova ydin : "Eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille"

No tottakai sillä on väliä, onko se sinun mielipiteesi, jos itse siitä asiasta puhut ja sitä puolustat. Mikä järki koko keskustelussa on, jos et ole sen mielipiteen takana? 

En tiedä, kai minä sitten olen se sekopää tässä keskustelussa jos ensin sanot, että on ok paheksua asiaa x, mutta sitten sanot, ettet itse sitä paheksu. Varsinkin kun tuolla keskusteluketjun alussa sanoin, että nimenomaan paheksumiseen tarvitaan jotkut perusteet. Tämäkö nyt oli se asia, josta olimme eri mieltä? Sinä et vaadi perusteita kenenkään paheksumisiin? Jos minä sanon, että istukkaa syövät ihmiset ovat sairaita, moraalittomia ja pahoja, sinä et sitä kyseenalaistaisi mitenkään eikä perusteet kiinnosta sinua yhtään? 

Ok nyt käsitän paremmin. Minusta vain perustelut ovat parempia jos katsotaan asioita ulkopuolelta ja objektiivisesti. Ei tieteessä tai itseasiassa vaalitenteissä yms. pärjät "mutulla" .

Tietenkin perusteita vaaditaan. Jos sinusta istankan syöjät olisi pahoja se olisi puhdas mutu ja mielipideasia. Sen sijaan on ihan yleisinhimillinen näkökulma, että yksilöä ei voi pakottaa hyväksymään jotain ilmiötä. Yksilön voi kyllä pakottaa "ilmiötä kyllä noudattamaan" esim. en hyväksy pakkoruotsia, mutta olen ollut pakotettu sitä opiskelemaan.

No juuri tämän takia juuri minä vaadinkin niitä perusteluja, enkä vain purematta niele tuota, että "jotkut nyt vain paheksuvat ja se on ihan ok". Sinä tässä nyt olit se, joka hyväksyi sen mutun, eikä jaksanut ajatella asiaa yhtään pidemmälle ja ihmettelit, kun kysyin perusteluja tälle mutulle. Minä perustelin sen vastakkaisen näkemyksen siten, että mielestäni mitään ei voi paheksua, ellei se vahingoita ketään. Sinä et antanut yhtäkään vastakkaista näkemystä puoltavaa perustelua, joten ihmettelin, miten se mutu oli sinusta järkevämpi näkökulma. 

Huh menee monimutkaiseksi ja jopa yli hilseen, Vaatiiko ihmisoikeus perustelun? Oikeus olla haluamatta tiettyä ominaisuutta.  Onhan päivän selvää , että asiaa jotkut ei hyväksy, onhan  näitäkeskusteluita tulostettuina  kirjastollinen siitä osoituksena. Sitten voisi jo siirtyä seuraavaan argumenttiin, tästä kohdasta ei päästä konsensukseen.

Se, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ei tee niistä mielipiteistä perusteltuja, järkeviä tai moraalisia. 

Ja taas sinä puhut kumppanitoiveesta vaikka nyt puhuttiin yleisestä paheksumisesta. Mielestäni jo aika monta kertaa selitin, mikä ero näillä on. 

Miksi puhua vain yleisestä paheksumista, joka oli vain pieni osa alustustani, kun vaimomatsku on topic? m.o.t ;D

Koska tässä keskustelussa naisia joilla on ominaisuus x, on sanottu moraalittomiksi, horahtaviksi ym. Jos tämä ominaisuus x olisi ainoastaan ominaisuus, jota ei toivota omalle kumppanille, mutta muilla ihmisillä se ominaisuus on ihan yhdentekevä, miksi haukutaan moraalittomiksi, kevytkenkäisiksi, hor*iksi ym? Nämä haukkumiset ilmaisevat laajempaa paheksuntaa eikä pelkästään siihen omaan kumppaniin liittyvän toiveen. 

;

Käsittelet horahtavuutta joko-tai -näkökulmasta ja unohdat että sellaista ristiriitaa ei oikeasti ole. Horahtavuus voi ihan hyvin olla yhtä aikaa ominaisus, jota ei haluta omassa kumppanissa JA muissakin ihmisissä moraaliton ominaisuus. Aloitat yhden virkkeen itsekin: "Jos tämä ominaisuus...". Yrität tehdä tarpeettoman kahtiajaon ja jäät sitten ihmettelemään sitä. Unohdat itse oman jos-sanasi.

Et nyt näköjään ymmärtänyt mitä ajan takaa. Onpas tätä nyt vaikeaa selittää? Tuon kahtiajaon teen sellaisesta syystä, jota ette nyt tunnu ymmärtävän. Otetaanpas rautalankaesimerkki: 

Rasismi ei ole hyvää käytöstä eikä hyväksyttävää. 

On ihan ok sanoa, että haluaa kumppanikseen samanrotuisen ihmisen. 

Jos ilmaiset asian näin: "en halua kumppanikseni mitään v*tun n******ä", se on rasismia siitä huolimatta, että on ok valikoida kumppaninsa ominaisuuksia. Se, että kutsut ihmistä alentavalla nimityksellä ja ilmaiset halveksuvasi tätä myös toivekumppaniominaisuuksien ulkopuolella on ongelma. Tätä ongelmaa minä siis halusin tässä korostaa. Vaikka et halua kumppaniksesi irtosuhteita harrastanutta naista, ei ole silti hyvää käytöstä haukkua ja paheksuntaan ja suoranaiseen halveksuntaan kaipaisin muitakin perusteita, kuin "minulla on oikeus valita puolisoni". Koska ei ole enää kyse pelkästä kumppaniin liittyvästä toiveesta, vaan yleisestä asenteesta ihmisiin. 

Mutta ilmeisesti kukaan ei osaa nyt perustella, miksi olisi halveksuttavaa harrastaa irtoseksiä, joten takerrutaan nyt vääntämään ja hokemaan vain tuota "kai minä saan vaatia kumppaniltani mitä haluan", vaikka missään vaiheessa en ole sitä kieltänytkään. 

Analogiasi ei toimi, koska horahtavuus on itse hankittu ominaisuus ja ihonväri synnynnäinen. Ei ole mitään väärää halveksia henkilöä, joka hankkii elantonsa ryöstämällä ihmisä kadulla. On väärin halveksia ihmistä, koska hänellä on synnynnäinen kampurajalka. Tuo nyt on ymmärretty iät ja ajat.

Sinun periaatteellinen ongelmasi on, että itse haluat irtoseksin olevan maineneutraalia, etkä vain hyväksy sinulle esitettyjä perusteluja miksi se ei olisi. Tavallaan sinua ei voi tässä keskustelussa tavoittaa, koska et halua kuunnella. Lukittaudut mieluummin siihen, että et ole kuullut vastausta jonka sinä hyväksyisit. Et kuule sellaista vastausta, koska et halua sellaista kuulla.

No nyt on pakko täältä sivusta todeta, että ei tuo omakaan analogiasi taidokkuudellaan loista. Ryöstelijä vahingoittaa muita, irtoseksi korkeintaan ilahduttaa osapuoliaan. Eivät EHKÄ ole ihan verrannolisia nämä. On ihan sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos et hyväksy toisten sukupuolikäyttäytymistä, mutta mitään moraalista ongelmaa siitä on turha kehitellä niin kauan kun ketään ei vahingoiteta. Riittääkö tämä rautalanka, vai haenko ratakiskoa?

Ei sillä ole analogian kannalta merkitystä vahingoittaako vai ilahduttaako käytös, vaan se miten ulkopuolinen siihen suhtautuu.

No nyt on kyllä...

Ihan vakavissasi olet? Oikeesti? Melkein sanattomaksi vetää... Mutta ei ihan. 😂

No sitä rataksikoa sitten:

Merkitystä on siis vain sillä, miten ulkopuolinen johonkin asiaan suhtautuu. Eli ei ole väärin pilkata naisettomia miehiä ja pitää heitä yhteiskunnan pohjasakkana, koska ympäristö nyt vain suhtautuu heihin näin. Ei mitään moraalista ongelmaa. Deal with it. Näinkö se menee?

Sinulta taisi jäädä se ratakisko jonnekin matkan varrelle. Ensin unohdit, mihin analogiani otti kantaa ja yritit tuoda siihen mukaan ulkopuolisen aspektin. Sen jälkeen yrität esittää, että henkilöitä ei saisi halveksia toiminnastaan, koska toiminnasta ei ole haittaa muille. Eli yrität korottaa itsesi moraaliseksi absoluutiksi. Loppuosassa viestiäsi pykäät olkiukon. Minä en ole mitään sukupuolijaottelua tässä kysymyksessä esittänyt, koska niin en edes ajattele. Tuo loppu on ihan omaa sekoiluasi.

Olet hupaisa. ☺️ Hirveän tosissasi väännät täällä vuorokausikaupalla. Minä hyppäsin kyytiin tuossa pari viestiä sitten, ja luoja tietää kuinka monta muuta väittelijää tässä välillä on piipahtanut kanssasi vänkäämässä.

Mutta olen minä samaa mieltä kuin nuo muutkin: mielipiteesi ja perustelusi ovat peffasta, eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka olkiukkojasi ja ad hominemejasi jankuttaisit.

Juu, saahan sitä halveksia. Minäkin halveksin ihmisiä, jotka junnaavat keskustelupalstoilla 24/7 jauhamassa sontaa, vaikkei siitä tiettävästi mitään vahinkoa kenellekään olekaan. Halveksin silti, koska voin. 😘

Minä kirjoitin tähän ketjuun ensimmäisen viestini tänä aamuna. Siinä ajassa en ole lämmennyt niin nopeasti kuin sinä muutamasn viestisi mittaan. Ei pidä päästää toisten kirjoittelua käymään niin lujaa tunteisiin, kuin mitä sinulla nyt kävi. Henkilöösi en ole käynyt, ellet sitten lue itseäsi horahtelijoihin, joten ad hominemit voit minun puoleltani unohtaa.

Haha, etkö sinäkään ole tuo alkuperäinen horokammoinen mies? En ole väittänyt sinun käyneen henkilöön, vaan tuo tyyppi hokee varsin taajaan noita argumentaatiovirhelistalta bongaamiaan termejä. Ja hei, aina saa käydä tunteisiin, tunteettomat ihmiset ovat syvältä. 😂

En tiedä kuka on alkuperäinen mitäkin, mutta en minäkään mitään horahtelijaa vaimomatskuksi lue. Ehkä se sitten on horokammoisuutta, tai hui sentään, jopa horofobiaa?! Kuinka kehtaankaan syrjiä horoja, enkä kelpuuta puolisoksi...

ghdfhgfhf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kuulemma vaimomatskua, mutta aika usein miehet jotka vaimomatskun perään eniten huutelee, ei itse ole aviomiesmatskua.

Tämä!

Ja nuo ko. miehet sitten perustelevat omaa menneisyyttään sillä, että eivät ole tavanneet kaltaistani vaimomatsku-naista aikaisemmin. :)

Öö kukaan mies joka oikeasti on ns. aviomiesmatskua, eli älykäs, kiltti, ahkera, huomaavainen ei ikinä puhuisi mistään vaimomatskusta. Typerimmät sovinistimiehet ainoastaan ajattelee tollasia juttuja, saati sitten sanoo ääneen. Naiset on joko panoja tai vaimoja, ei ihmisiä.

Vaimoko ei ole ihminen? Enpä arvannut, että naiset pistävät vaimoudelle noin matalan arvon.

Sitä paitsi ihan turha taas esittää jotain ylevää, ikään kuin naiset eivät lajittelisi miehiä ihan samalla tavalla. Jonkun rentun kanssa voi vaikka kesän ajan pitää kivaa, mutta aviomieheksi ja isäksi se ei koskaan kelpaisi. Kyllä te tiedätte miten tämä menee.

Kyllä se kapinallinen renttu vaan kelpaa. Olen itse elävä esimerkki. Kiltti tavallinen mies jää rannalle ruikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

No, miksi sinä kutsuisit tuota tilannetta, jota kuvasin tuossa aiemmin? Se ei ole tapailua eikä seurustelua. Silti se on jotain. Ja aika yleinen tilanne, joka johtaa parisuhteeseen. Eikä tuossa tilanteessa ole minusta mitään kyseenalaista ja moraalitonta, vaikka tässä ketjussa sanotaankin, että säätäminen on kamalaa horoilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

No, miksi sinä kutsuisit tuota tilannetta, jota kuvasin tuossa aiemmin? Se ei ole tapailua eikä seurustelua. Silti se on jotain. Ja aika yleinen tilanne, joka johtaa parisuhteeseen. Eikä tuossa tilanteessa ole minusta mitään kyseenalaista ja moraalitonta, vaikka tässä ketjussa sanotaankin, että säätäminen on kamalaa horoilua. 

Käytit jo itsekin niitä kahta termiä, joita käyttäisin. Kiinnostusta ja flirttailua. En käyttäisi säätämistä, koska minun sanakirjassani sillä on eri motiivimerkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

Ei omakaan näkemyksesi sen yleispätevämpi ole. Sinusta ero on motiiveissa, minusta ja tuon edellisen viestin kirjoittajasta säätäminen on sitä, mitä tehdään ennen tapailua. Vai miksi sinä itse sitten nimittäisit tuota aikaa ennen kuin tapaillaan?

Ai säätöjä voi olla kerralla useita, mutta tapailla voi vain yhtä kerrallaan? Missä universumissa? Kyllä minä säädän vain sen kanssa, joka minua kiinnostaa, en muiden. Joku taas tapailee useampia nähdäkseen, kenen kanssa synkkaa. Yleensä kiinnostun vain yhdestä kerrallaan, mutta tämähän on yksilökohtaista tämäkin.

Aivan jonninjoutavaa sananselitystä tämä taas, mutta sattui olemaan joutoaikaa tässä hetkinen. Pitää palata säätämään yhden kiinnostavan kurssikaverin kanssa, on illanvietto alkamassa. Hyviä väittelyitä teille tänne vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

No, miksi sinä kutsuisit tuota tilannetta, jota kuvasin tuossa aiemmin? Se ei ole tapailua eikä seurustelua. Silti se on jotain. Ja aika yleinen tilanne, joka johtaa parisuhteeseen. Eikä tuossa tilanteessa ole minusta mitään kyseenalaista ja moraalitonta, vaikka tässä ketjussa sanotaankin, että säätäminen on kamalaa horoilua. 

Käytit jo itsekin niitä kahta termiä, joita käyttäisin. Kiinnostusta ja flirttailua. En käyttäisi säätämistä, koska minun sanakirjassani sillä on eri motiivimerkitys.

Minä taas näkisin nimenomaan päinvastoin. Kiinnostusta ja flirttiä voi olla moneen suuntaan koko ajan, mutta säätö jotenkin yhdistää se yhdeksi "jutuksi". Et sinä sano parisuhteestakaan, että heidän välillään on rakkautta ja välittämistä ja tulevaisuuden haaveita, vaan sanot, että he ovat parisuhteessa. Yläotsikko kaikelle sille, mitä heidän välillään on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

Ei omakaan näkemyksesi sen yleispätevämpi ole. Sinusta ero on motiiveissa, minusta ja tuon edellisen viestin kirjoittajasta säätäminen on sitä, mitä tehdään ennen tapailua. Vai miksi sinä itse sitten nimittäisit tuota aikaa ennen kuin tapaillaan?

Ai säätöjä voi olla kerralla useita, mutta tapailla voi vain yhtä kerrallaan? Missä universumissa? Kyllä minä säädän vain sen kanssa, joka minua kiinnostaa, en muiden. Joku taas tapailee useampia nähdäkseen, kenen kanssa synkkaa. Yleensä kiinnostun vain yhdestä kerrallaan, mutta tämähän on yksilökohtaista tämäkin.

Aivan jonninjoutavaa sananselitystä tämä taas, mutta sattui olemaan joutoaikaa tässä hetkinen. Pitää palata säätämään yhden kiinnostavan kurssikaverin kanssa, on illanvietto alkamassa. Hyviä väittelyitä teille tänne vaan.

Enhän minä omaa terminmääritystä yleispäteväksi väittänytkään, vaan aloitin virkkeen sanalla "minusta", jonka pitäisi ilmaista että kerron nyt mielipidettäni.

Olen samaa mieltä, että ihan turhaa kiistellä semantiikasta. Käsitämme termit toisin ja sillä hyvä.

Vierailija
</p>

<p>Vastasin jo sinulle, että suhdetta horahtelijaan ei synny. Miksei se selvinnyt?[/quote kirjoitti:

OT, mutta "horahtelu" kuulostaa siltä, että nainen pitää outoa hevosmaista ääntä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

No, miksi sinä kutsuisit tuota tilannetta, jota kuvasin tuossa aiemmin? Se ei ole tapailua eikä seurustelua. Silti se on jotain. Ja aika yleinen tilanne, joka johtaa parisuhteeseen. Eikä tuossa tilanteessa ole minusta mitään kyseenalaista ja moraalitonta, vaikka tässä ketjussa sanotaankin, että säätäminen on kamalaa horoilua. 

Käytit jo itsekin niitä kahta termiä, joita käyttäisin. Kiinnostusta ja flirttailua. En käyttäisi säätämistä, koska minun sanakirjassani sillä on eri motiivimerkitys.

Minä taas näkisin nimenomaan päinvastoin. Kiinnostusta ja flirttiä voi olla moneen suuntaan koko ajan, mutta säätö jotenkin yhdistää se yhdeksi "jutuksi". Et sinä sano parisuhteestakaan, että heidän välillään on rakkautta ja välittämistä ja tulevaisuuden haaveita, vaan sanot, että he ovat parisuhteessa. Yläotsikko kaikelle sille, mitä heidän välillään on.

Sinä näet päinvastoin. Mitäpä tuohon lisättävää. Kuten tuolle toiselle kirjoitin, semanttinen vääntö on ihan turhaa. Me käytämme termejä eri merkityksessä ja niin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää muistaa aiheen otsikko eli vaimomateriaali ja siitä näkökulmasta asiaa tarkastella. Minusta asia on periaatteellinen ja kohdunsyöntiä en sellaiseksi pysty mieltämään.

Se seikka, että on erilainen sukupuolikäyttäytyminen on mielestäni syy siinä missä mikä tahansa muu, olla kenelle tahansa syy pitää toista itselleen sopimattomana. Sinänsä se ei tietenkään loukkaa jos itse ei tarvitse sellaisen kanssa elää. Miksi kaikista asioista seksikäytös pitäisi vapauttaa olemasta kriteeri?

Sen että ei hyväksy jotain ei väistämättä tarkoita paheksumista. Usein kylläkin

Juu, tässä ketjussa kukin kertoo, mitä se oma "vaimomateriaali" pitää sisällään. Senhän tietysti voi kukin määrittää haluamallaan tavalla. Mutta silti tässä ketjussa ihan toistuvasti sanotaan, että kyse on nimenomaan siitä, että näitä naisia ei haluta, koska he ovat moraalittomia. Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä.

Tämä ero on juuri tässä seksissä ja istukan syömisessä. Ei minunkaan tarvitse kelpuutta puolisokseni henkilöä, joka syö istukoita, mutta en minä sano, että tämä ihminen on moraaliton, kun minusta hän toimii vastenmielisesti. Siihen moraalittomuuteen tarvitaan vähän enemmän perusteita ja niitä perusteita minä nyt tässä kysyn. 

Minusta nyt ripustaudut liikaa sanaan moraaliton, varsinkin jos vastaat tässä vain minulle. Käytinkö minä itse sitä sanaa?

"Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä." Miksi pitäisi? Minulle on aika saman tekevää jos joku vaikka on scientology. Mutta pidätän itselläni oikeuden olla olematta tekemisissä hänen kanssaan saatika ottaa kumppaniksi. Alkoholisti on huono ominaisuus kumppanille, mutta en nyt muuten moraalittomana välttämättä pitäisi.

Tuolla joku ainakin kysyi, onko pakko hyväksyä ilmiö, jota itse pitää vastenmielisenä. En tiedä olitko se sinä vai joku muu, mutta kyllä tuossa puhutaan aika yleisellä tasolla koko ilmiöstä eikä pelkästään kumppaniehdokkaista. Jos sinä et pidä useita seksikumppaneita nuorempana moraalittomana tai vastenmielisenä ilmiönä, en ymmärrä, miksi vastaat kysymyksiini. 

Kyllä se oli minun tekstini. Erittelin alkuperäisessä  yleisellä tasolla yksilön oikeuden valintoihin koskien kumppania.

 Seuraavassa kohdassa oli sitten se yhteinen ikäluokkakokemus.

Siinä tapauksessa kyllä ilmaisit itseäsi vähän epäselvästi. Jos sanot, ettet lainkaan hyväksy jotakin ilmiötä, koska se on vastenmielinen, se tarkoittaa minusta paljon muutakin kuin sitä, ettet halua kumppanisi kohdalle tätä ilmiötä. Aika moneen kertaan olen nyt mielestäni tämän selittänyt esim sen istukan syömisesimerkin kautta. On eri asioita olla hyväksymättä, pitää vastenmielisenä ja rajata toivekumppanin ominaisuuksia. Sinä olet puhunut näistä kaikista, mutta nyt yhtäkkiä sanotkin, että kyse oli vain viimeisestä. 

Voipi olla liian kapulakielistä puolintoisin ja myönnän auliisti, ettei kirjallinenviestintä ole vahvuuteni joten "epäselvästi" ikäväkyllä voi kuvata varsin hyvin selostustani.

Se hyväksymisasia oli kirjoitettu passiivissa, eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille.

No olkoot nyt passiivissa tai ei, en ymmärrä, miksi kirjoitat ketjuun ilmiön hyväksymisestä ja paheksumisesta, jos se ei liittynyt koko aiheeseen. Vaikka et itse asiaa paheksuisikaan, kuitenkin halusit puolustella tätä paheksumista ja oletin, että sinulla olisi myös tälle jokin peruste. En todellakaan ymmärrä tällaista keskustelua, jossa puhutaan ja puolustellaan mielipidettä x, mutta sitten argumenttien loputtua sanotaankin, että eihän tämä tietenkään ollut minun mielipiteeni. 

Mitä väliä onko se minun mielipiteeni? Tarkastelin syitä yleisellä tasolla. Minusta tuntuu, että ymmärsit jo ensimmäisestä kappaleesta mitä haen taka, mutta omien argumenttien olessa heppoisia yrität erävoittoa saivartelulla. Tämä kuitenkin on se kova ydin : "Eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille"

No tottakai sillä on väliä, onko se sinun mielipiteesi, jos itse siitä asiasta puhut ja sitä puolustat. Mikä järki koko keskustelussa on, jos et ole sen mielipiteen takana? 

En tiedä, kai minä sitten olen se sekopää tässä keskustelussa jos ensin sanot, että on ok paheksua asiaa x, mutta sitten sanot, ettet itse sitä paheksu. Varsinkin kun tuolla keskusteluketjun alussa sanoin, että nimenomaan paheksumiseen tarvitaan jotkut perusteet. Tämäkö nyt oli se asia, josta olimme eri mieltä? Sinä et vaadi perusteita kenenkään paheksumisiin? Jos minä sanon, että istukkaa syövät ihmiset ovat sairaita, moraalittomia ja pahoja, sinä et sitä kyseenalaistaisi mitenkään eikä perusteet kiinnosta sinua yhtään? 

Ok nyt käsitän paremmin. Minusta vain perustelut ovat parempia jos katsotaan asioita ulkopuolelta ja objektiivisesti. Ei tieteessä tai itseasiassa vaalitenteissä yms. pärjät "mutulla" .

Tietenkin perusteita vaaditaan. Jos sinusta istankan syöjät olisi pahoja se olisi puhdas mutu ja mielipideasia. Sen sijaan on ihan yleisinhimillinen näkökulma, että yksilöä ei voi pakottaa hyväksymään jotain ilmiötä. Yksilön voi kyllä pakottaa "ilmiötä kyllä noudattamaan" esim. en hyväksy pakkoruotsia, mutta olen ollut pakotettu sitä opiskelemaan.

No juuri tämän takia juuri minä vaadinkin niitä perusteluja, enkä vain purematta niele tuota, että "jotkut nyt vain paheksuvat ja se on ihan ok". Sinä tässä nyt olit se, joka hyväksyi sen mutun, eikä jaksanut ajatella asiaa yhtään pidemmälle ja ihmettelit, kun kysyin perusteluja tälle mutulle. Minä perustelin sen vastakkaisen näkemyksen siten, että mielestäni mitään ei voi paheksua, ellei se vahingoita ketään. Sinä et antanut yhtäkään vastakkaista näkemystä puoltavaa perustelua, joten ihmettelin, miten se mutu oli sinusta järkevämpi näkökulma. 

Huh menee monimutkaiseksi ja jopa yli hilseen, Vaatiiko ihmisoikeus perustelun? Oikeus olla haluamatta tiettyä ominaisuutta.  Onhan päivän selvää , että asiaa jotkut ei hyväksy, onhan  näitäkeskusteluita tulostettuina  kirjastollinen siitä osoituksena. Sitten voisi jo siirtyä seuraavaan argumenttiin, tästä kohdasta ei päästä konsensukseen.

Se, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ei tee niistä mielipiteistä perusteltuja, järkeviä tai moraalisia. 

Ja taas sinä puhut kumppanitoiveesta vaikka nyt puhuttiin yleisestä paheksumisesta. Mielestäni jo aika monta kertaa selitin, mikä ero näillä on. 

Miksi puhua vain yleisestä paheksumista, joka oli vain pieni osa alustustani, kun vaimomatsku on topic? m.o.t ;D

Koska tässä keskustelussa naisia joilla on ominaisuus x, on sanottu moraalittomiksi, horahtaviksi ym. Jos tämä ominaisuus x olisi ainoastaan ominaisuus, jota ei toivota omalle kumppanille, mutta muilla ihmisillä se ominaisuus on ihan yhdentekevä, miksi haukutaan moraalittomiksi, kevytkenkäisiksi, hor*iksi ym? Nämä haukkumiset ilmaisevat laajempaa paheksuntaa eikä pelkästään siihen omaan kumppaniin liittyvän toiveen. 

;

Käsittelet horahtavuutta joko-tai -näkökulmasta ja unohdat että sellaista ristiriitaa ei oikeasti ole. Horahtavuus voi ihan hyvin olla yhtä aikaa ominaisus, jota ei haluta omassa kumppanissa JA muissakin ihmisissä moraaliton ominaisuus. Aloitat yhden virkkeen itsekin: "Jos tämä ominaisuus...". Yrität tehdä tarpeettoman kahtiajaon ja jäät sitten ihmettelemään sitä. Unohdat itse oman jos-sanasi.

Et nyt näköjään ymmärtänyt mitä ajan takaa. Onpas tätä nyt vaikeaa selittää? Tuon kahtiajaon teen sellaisesta syystä, jota ette nyt tunnu ymmärtävän. Otetaanpas rautalankaesimerkki: 

Rasismi ei ole hyvää käytöstä eikä hyväksyttävää. 

On ihan ok sanoa, että haluaa kumppanikseen samanrotuisen ihmisen. 

Jos ilmaiset asian näin: "en halua kumppanikseni mitään v*tun n******ä", se on rasismia siitä huolimatta, että on ok valikoida kumppaninsa ominaisuuksia. Se, että kutsut ihmistä alentavalla nimityksellä ja ilmaiset halveksuvasi tätä myös toivekumppaniominaisuuksien ulkopuolella on ongelma. Tätä ongelmaa minä siis halusin tässä korostaa. Vaikka et halua kumppaniksesi irtosuhteita harrastanutta naista, ei ole silti hyvää käytöstä haukkua ja paheksuntaan ja suoranaiseen halveksuntaan kaipaisin muitakin perusteita, kuin "minulla on oikeus valita puolisoni". Koska ei ole enää kyse pelkästä kumppaniin liittyvästä toiveesta, vaan yleisestä asenteesta ihmisiin. 

Mutta ilmeisesti kukaan ei osaa nyt perustella, miksi olisi halveksuttavaa harrastaa irtoseksiä, joten takerrutaan nyt vääntämään ja hokemaan vain tuota "kai minä saan vaatia kumppaniltani mitä haluan", vaikka missään vaiheessa en ole sitä kieltänytkään. 

Analogiasi ei toimi, koska horahtavuus on itse hankittu ominaisuus ja ihonväri synnynnäinen. Ei ole mitään väärää halveksia henkilöä, joka hankkii elantonsa ryöstämällä ihmisä kadulla. On väärin halveksia ihmistä, koska hänellä on synnynnäinen kampurajalka. Tuo nyt on ymmärretty iät ja ajat.

Sinun periaatteellinen ongelmasi on, että itse haluat irtoseksin olevan maineneutraalia, etkä vain hyväksy sinulle esitettyjä perusteluja miksi se ei olisi. Tavallaan sinua ei voi tässä keskustelussa tavoittaa, koska et halua kuunnella. Lukittaudut mieluummin siihen, että et ole kuullut vastausta jonka sinä hyväksyisit. Et kuule sellaista vastausta, koska et halua sellaista kuulla.

No nyt on pakko täältä sivusta todeta, että ei tuo omakaan analogiasi taidokkuudellaan loista. Ryöstelijä vahingoittaa muita, irtoseksi korkeintaan ilahduttaa osapuoliaan. Eivät EHKÄ ole ihan verrannolisia nämä. On ihan sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos et hyväksy toisten sukupuolikäyttäytymistä, mutta mitään moraalista ongelmaa siitä on turha kehitellä niin kauan kun ketään ei vahingoiteta. Riittääkö tämä rautalanka, vai haenko ratakiskoa?

Ei sillä ole analogian kannalta merkitystä vahingoittaako vai ilahduttaako käytös, vaan se miten ulkopuolinen siihen suhtautuu.

No nyt on kyllä...

Ihan vakavissasi olet? Oikeesti? Melkein sanattomaksi vetää... Mutta ei ihan. 😂

No sitä rataksikoa sitten:

Merkitystä on siis vain sillä, miten ulkopuolinen johonkin asiaan suhtautuu. Eli ei ole väärin pilkata naisettomia miehiä ja pitää heitä yhteiskunnan pohjasakkana, koska ympäristö nyt vain suhtautuu heihin näin. Ei mitään moraalista ongelmaa. Deal with it. Näinkö se menee?

Sinulta taisi jäädä se ratakisko jonnekin matkan varrelle. Ensin unohdit, mihin analogiani otti kantaa ja yritit tuoda siihen mukaan ulkopuolisen aspektin. Sen jälkeen yrität esittää, että henkilöitä ei saisi halveksia toiminnastaan, koska toiminnasta ei ole haittaa muille. Eli yrität korottaa itsesi moraaliseksi absoluutiksi. Loppuosassa viestiäsi pykäät olkiukon. Minä en ole mitään sukupuolijaottelua tässä kysymyksessä esittänyt, koska niin en edes ajattele. Tuo loppu on ihan omaa sekoiluasi.

Olet hupaisa. ☺️ Hirveän tosissasi väännät täällä vuorokausikaupalla. Minä hyppäsin kyytiin tuossa pari viestiä sitten, ja luoja tietää kuinka monta muuta väittelijää tässä välillä on piipahtanut kanssasi vänkäämässä.

Mutta olen minä samaa mieltä kuin nuo muutkin: mielipiteesi ja perustelusi ovat peffasta, eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka olkiukkojasi ja ad hominemejasi jankuttaisit.

Juu, saahan sitä halveksia. Minäkin halveksin ihmisiä, jotka junnaavat keskustelupalstoilla 24/7 jauhamassa sontaa, vaikkei siitä tiettävästi mitään vahinkoa kenellekään olekaan. Halveksin silti, koska voin. 😘

Minä kirjoitin tähän ketjuun ensimmäisen viestini tänä aamuna. Siinä ajassa en ole lämmennyt niin nopeasti kuin sinä muutamasn viestisi mittaan. Ei pidä päästää toisten kirjoittelua käymään niin lujaa tunteisiin, kuin mitä sinulla nyt kävi. Henkilöösi en ole käynyt, ellet sitten lue itseäsi horahtelijoihin, joten ad hominemit voit minun puoleltani unohtaa.

Haha, etkö sinäkään ole tuo alkuperäinen horokammoinen mies? En ole väittänyt sinun käyneen henkilöön, vaan tuo tyyppi hokee varsin taajaan noita argumentaatiovirhelistalta bongaamiaan termejä. Ja hei, aina saa käydä tunteisiin, tunteettomat ihmiset ovat syvältä. 😂

En tiedä kuka on alkuperäinen mitäkin, mutta en minäkään mitään horahtelijaa vaimomatskuksi lue. Ehkä se sitten on horokammoisuutta, tai hui sentään, jopa horofobiaa?! Kuinka kehtaankaan syrjiä horoja, enkä kelpuuta puolisoksi...

Hah, taidatpa sittenkin olla tuo alkuperäinen, kenenkään muun kuullut käyttävän adjektiivia horahtava. Joo toki saat olla hyväksymättä horahtavaa naista puolisoksesi, eihän kai sellainen nyt sinulle ole väkisin vaimoksi tunkemassakaan? Jos on, aja pois!

En minäkään halua puolisoksi mitään ahdasmielistä, sairaalloisen mustasukkaista hyypiötä. Omia valintojahan nämä. En silti lähtisi mainostamaan yleisinä normeina, joku voi hyvinkin haluta tuollaisen, mistäpä tuota tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää muistaa aiheen otsikko eli vaimomateriaali ja siitä näkökulmasta asiaa tarkastella. Minusta asia on periaatteellinen ja kohdunsyöntiä en sellaiseksi pysty mieltämään.

Se seikka, että on erilainen sukupuolikäyttäytyminen on mielestäni syy siinä missä mikä tahansa muu, olla kenelle tahansa syy pitää toista itselleen sopimattomana. Sinänsä se ei tietenkään loukkaa jos itse ei tarvitse sellaisen kanssa elää. Miksi kaikista asioista seksikäytös pitäisi vapauttaa olemasta kriteeri?

Sen että ei hyväksy jotain ei väistämättä tarkoita paheksumista. Usein kylläkin

Juu, tässä ketjussa kukin kertoo, mitä se oma "vaimomateriaali" pitää sisällään. Senhän tietysti voi kukin määrittää haluamallaan tavalla. Mutta silti tässä ketjussa ihan toistuvasti sanotaan, että kyse on nimenomaan siitä, että näitä naisia ei haluta, koska he ovat moraalittomia. Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä.

Tämä ero on juuri tässä seksissä ja istukan syömisessä. Ei minunkaan tarvitse kelpuutta puolisokseni henkilöä, joka syö istukoita, mutta en minä sano, että tämä ihminen on moraaliton, kun minusta hän toimii vastenmielisesti. Siihen moraalittomuuteen tarvitaan vähän enemmän perusteita ja niitä perusteita minä nyt tässä kysyn. 

Minusta nyt ripustaudut liikaa sanaan moraaliton, varsinkin jos vastaat tässä vain minulle. Käytinkö minä itse sitä sanaa?

"Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä." Miksi pitäisi? Minulle on aika saman tekevää jos joku vaikka on scientology. Mutta pidätän itselläni oikeuden olla olematta tekemisissä hänen kanssaan saatika ottaa kumppaniksi. Alkoholisti on huono ominaisuus kumppanille, mutta en nyt muuten moraalittomana välttämättä pitäisi.

Tuolla joku ainakin kysyi, onko pakko hyväksyä ilmiö, jota itse pitää vastenmielisenä. En tiedä olitko se sinä vai joku muu, mutta kyllä tuossa puhutaan aika yleisellä tasolla koko ilmiöstä eikä pelkästään kumppaniehdokkaista. Jos sinä et pidä useita seksikumppaneita nuorempana moraalittomana tai vastenmielisenä ilmiönä, en ymmärrä, miksi vastaat kysymyksiini. 

Kyllä se oli minun tekstini. Erittelin alkuperäisessä  yleisellä tasolla yksilön oikeuden valintoihin koskien kumppania.

 Seuraavassa kohdassa oli sitten se yhteinen ikäluokkakokemus.

Siinä tapauksessa kyllä ilmaisit itseäsi vähän epäselvästi. Jos sanot, ettet lainkaan hyväksy jotakin ilmiötä, koska se on vastenmielinen, se tarkoittaa minusta paljon muutakin kuin sitä, ettet halua kumppanisi kohdalle tätä ilmiötä. Aika moneen kertaan olen nyt mielestäni tämän selittänyt esim sen istukan syömisesimerkin kautta. On eri asioita olla hyväksymättä, pitää vastenmielisenä ja rajata toivekumppanin ominaisuuksia. Sinä olet puhunut näistä kaikista, mutta nyt yhtäkkiä sanotkin, että kyse oli vain viimeisestä. 

Voipi olla liian kapulakielistä puolintoisin ja myönnän auliisti, ettei kirjallinenviestintä ole vahvuuteni joten "epäselvästi" ikäväkyllä voi kuvata varsin hyvin selostustani.

Se hyväksymisasia oli kirjoitettu passiivissa, eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille.

No olkoot nyt passiivissa tai ei, en ymmärrä, miksi kirjoitat ketjuun ilmiön hyväksymisestä ja paheksumisesta, jos se ei liittynyt koko aiheeseen. Vaikka et itse asiaa paheksuisikaan, kuitenkin halusit puolustella tätä paheksumista ja oletin, että sinulla olisi myös tälle jokin peruste. En todellakaan ymmärrä tällaista keskustelua, jossa puhutaan ja puolustellaan mielipidettä x, mutta sitten argumenttien loputtua sanotaankin, että eihän tämä tietenkään ollut minun mielipiteeni. 

Mitä väliä onko se minun mielipiteeni? Tarkastelin syitä yleisellä tasolla. Minusta tuntuu, että ymmärsit jo ensimmäisestä kappaleesta mitä haen taka, mutta omien argumenttien olessa heppoisia yrität erävoittoa saivartelulla. Tämä kuitenkin on se kova ydin : "Eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille"

No tottakai sillä on väliä, onko se sinun mielipiteesi, jos itse siitä asiasta puhut ja sitä puolustat. Mikä järki koko keskustelussa on, jos et ole sen mielipiteen takana? 

En tiedä, kai minä sitten olen se sekopää tässä keskustelussa jos ensin sanot, että on ok paheksua asiaa x, mutta sitten sanot, ettet itse sitä paheksu. Varsinkin kun tuolla keskusteluketjun alussa sanoin, että nimenomaan paheksumiseen tarvitaan jotkut perusteet. Tämäkö nyt oli se asia, josta olimme eri mieltä? Sinä et vaadi perusteita kenenkään paheksumisiin? Jos minä sanon, että istukkaa syövät ihmiset ovat sairaita, moraalittomia ja pahoja, sinä et sitä kyseenalaistaisi mitenkään eikä perusteet kiinnosta sinua yhtään? 

Ok nyt käsitän paremmin. Minusta vain perustelut ovat parempia jos katsotaan asioita ulkopuolelta ja objektiivisesti. Ei tieteessä tai itseasiassa vaalitenteissä yms. pärjät "mutulla" .

Tietenkin perusteita vaaditaan. Jos sinusta istankan syöjät olisi pahoja se olisi puhdas mutu ja mielipideasia. Sen sijaan on ihan yleisinhimillinen näkökulma, että yksilöä ei voi pakottaa hyväksymään jotain ilmiötä. Yksilön voi kyllä pakottaa "ilmiötä kyllä noudattamaan" esim. en hyväksy pakkoruotsia, mutta olen ollut pakotettu sitä opiskelemaan.

No juuri tämän takia juuri minä vaadinkin niitä perusteluja, enkä vain purematta niele tuota, että "jotkut nyt vain paheksuvat ja se on ihan ok". Sinä tässä nyt olit se, joka hyväksyi sen mutun, eikä jaksanut ajatella asiaa yhtään pidemmälle ja ihmettelit, kun kysyin perusteluja tälle mutulle. Minä perustelin sen vastakkaisen näkemyksen siten, että mielestäni mitään ei voi paheksua, ellei se vahingoita ketään. Sinä et antanut yhtäkään vastakkaista näkemystä puoltavaa perustelua, joten ihmettelin, miten se mutu oli sinusta järkevämpi näkökulma. 

Huh menee monimutkaiseksi ja jopa yli hilseen, Vaatiiko ihmisoikeus perustelun? Oikeus olla haluamatta tiettyä ominaisuutta.  Onhan päivän selvää , että asiaa jotkut ei hyväksy, onhan  näitäkeskusteluita tulostettuina  kirjastollinen siitä osoituksena. Sitten voisi jo siirtyä seuraavaan argumenttiin, tästä kohdasta ei päästä konsensukseen.

Se, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ei tee niistä mielipiteistä perusteltuja, järkeviä tai moraalisia. 

Ja taas sinä puhut kumppanitoiveesta vaikka nyt puhuttiin yleisestä paheksumisesta. Mielestäni jo aika monta kertaa selitin, mikä ero näillä on. 

Miksi puhua vain yleisestä paheksumista, joka oli vain pieni osa alustustani, kun vaimomatsku on topic? m.o.t ;D

Koska tässä keskustelussa naisia joilla on ominaisuus x, on sanottu moraalittomiksi, horahtaviksi ym. Jos tämä ominaisuus x olisi ainoastaan ominaisuus, jota ei toivota omalle kumppanille, mutta muilla ihmisillä se ominaisuus on ihan yhdentekevä, miksi haukutaan moraalittomiksi, kevytkenkäisiksi, hor*iksi ym? Nämä haukkumiset ilmaisevat laajempaa paheksuntaa eikä pelkästään siihen omaan kumppaniin liittyvän toiveen. 

;

Käsittelet horahtavuutta joko-tai -näkökulmasta ja unohdat että sellaista ristiriitaa ei oikeasti ole. Horahtavuus voi ihan hyvin olla yhtä aikaa ominaisus, jota ei haluta omassa kumppanissa JA muissakin ihmisissä moraaliton ominaisuus. Aloitat yhden virkkeen itsekin: "Jos tämä ominaisuus...". Yrität tehdä tarpeettoman kahtiajaon ja jäät sitten ihmettelemään sitä. Unohdat itse oman jos-sanasi.

Et nyt näköjään ymmärtänyt mitä ajan takaa. Onpas tätä nyt vaikeaa selittää? Tuon kahtiajaon teen sellaisesta syystä, jota ette nyt tunnu ymmärtävän. Otetaanpas rautalankaesimerkki: 

Rasismi ei ole hyvää käytöstä eikä hyväksyttävää. 

On ihan ok sanoa, että haluaa kumppanikseen samanrotuisen ihmisen. 

Jos ilmaiset asian näin: "en halua kumppanikseni mitään v*tun n******ä", se on rasismia siitä huolimatta, että on ok valikoida kumppaninsa ominaisuuksia. Se, että kutsut ihmistä alentavalla nimityksellä ja ilmaiset halveksuvasi tätä myös toivekumppaniominaisuuksien ulkopuolella on ongelma. Tätä ongelmaa minä siis halusin tässä korostaa. Vaikka et halua kumppaniksesi irtosuhteita harrastanutta naista, ei ole silti hyvää käytöstä haukkua ja paheksuntaan ja suoranaiseen halveksuntaan kaipaisin muitakin perusteita, kuin "minulla on oikeus valita puolisoni". Koska ei ole enää kyse pelkästä kumppaniin liittyvästä toiveesta, vaan yleisestä asenteesta ihmisiin. 

Mutta ilmeisesti kukaan ei osaa nyt perustella, miksi olisi halveksuttavaa harrastaa irtoseksiä, joten takerrutaan nyt vääntämään ja hokemaan vain tuota "kai minä saan vaatia kumppaniltani mitä haluan", vaikka missään vaiheessa en ole sitä kieltänytkään. 

Tuota noin. Onhan sitä maailman sivu kerrottu perusteita miksi on "halveksuttavaa" ( käyttäisin itse sanaa ei toivottavaa kumppanilta)  harrastaa irtoseksiä. Mutta kun perusteet eivät ole mieleisiä ja vastoin omia mielipiteitäsi, niin niitä ei vain hyväksytä ja näemmä sitten unohdetaankin. Kai mina saan vaatia argumentti, vaikka se sinusta huono onkin , on tällaisessa aiheessa täysin relevantti. Haukkuminen ja nimittely sen sijaan ei tietenkään ole. Nimimerkkiä olisi pitänyt käyttää, niin voisi jotenkin jäsentää kuka vastaa, mutta itse en ole nimitellyt ketään.

No jos näitä syitä on paljon muitakin kuin se raamattu, niin mikset voi kertoa niitä tässä?

Ja jos sinä et ole haukkunut irtosuhteita harrastanutta naista, niin ilmiselvästi en puhu sinusta. Silti sinulla on kova tarve puolustella haukkujia.

En ole puolustellut haukkujia. Olen agnostikko, joten raamattua en siteeraa. Raamattu sallisi kyllä miehelle moniavioisuuden ja orjia.

Jaksaako niitä samoja enää kirjoitella ja ethän sinä niitä hyväksy, vaan pakotat omia arvojasi muille no heitetään nyt:

- erilaiset elämänarvot

- epäluotettava vaikutelma

- mietityttää prioriteetit

- arvostelukyky

- suurempi riski joutua aisuriksi

Lisäksi on ihan oikeastikin niitä pointteja, että "minusta tuntuu". Taatusti myös itsetuntoasioitakin, vertailua jne. Periaatteellisia.. Jotenkin vaikea nähdä äitiksi kuvittelemaansa ihmistä seksihurjastelemassa.

Eiköhän tuota liene sinullakin kriteereitä parinvalinnassa?

Eli taas perimmäinen syy on se ettet usko että toinen haluaa olla kanssasi

Jaaha. Kuvitellaan, että näin olisi. Mitä sitten? Aika moni Ihminen on turvallisuushakuinen. Voisihan tuolla argumentilla velvoittaa olemaan vaikka ihan kroonisen pettäjänkin kanssa. "sulla on vain huono itsetunto, etkö luota itseesi sen vertaa, että uskot hänen palaavan"  Minusta kertakaikkiaan olet nyt [käytän sitä sanaa) moraalisesti väärässä velvoittamalla hyväksymään jonkun asian. Ei meidän tarvitse pariutua, eikä olla missään tekemisissä.

Oikeasti syy on, että minä en halua olla tällaisen kanssa.

Mitä ihmettä ei ketään voi velvoittaa mihinkää ei minulla ainakaan ole mitään kiinnostusta sinuun :D

Enemmän kiinnostaa se miksi asiaa kiertelee eikä suoraan sano miten asia on. Koittaa selkeällä jollain moraalilla omia heikkouksia.

Kaveri sanoo tuossa alla asia hyvin: "Leikit kanssamme nyt sellaista leikkiä, että me esitämme syitä ja sinä tyrmäät ne ja esität ettei mitään syitä osata kertoa. Ei sinua voi voittaa tässä leikissä, koska sinä olet pelaajan lisäksi myös tuomari."

Kun nyt hivenen lähdit pilkkakirveslinjalle, niin on samalla mitalla todettava, että on kova pakkomielle irtosuhteista sinulla. Näitä vaimomatsku ominaisuuksia luoteltiin useita mutta tästä yhdestä nyt saa peistä taittaa. Et kyllä taida olla hyvää vaimomatskua. Joutuuko sun kanssa samalla tavalla jankuttamaan suhteessakin :D Vedät keittiöpsykologin diagnooseja tuosta vain yhdellä virkkeellä. Miten sä oot ehtinyt irtosuhteilla kun olet psykologiksikin opiskellut. Tiedät motiivit, osaat lukea ajatuksia, sinulla on valta päättää mielipiteet vääriksi. On se kone.

Et sitten yhtään itse vedä johtopäätöksiä minusta? En montaa viestiä ole tänne kirjoittanut. Ei minulla ole mitään tarvetta puolustella kenekään seksikäyttäytymista, yritän vain ymmärtää mistä tulee muille se miksi se on Asia. En löydä yhtään selitystä mikä ei lopulta johtaisi siihen että toinen on epäluotettava eli mies ei usko että nainen oikeasti haluaa hänen kanssaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

Voin allekirjoittaa tuon,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija
</p>

<p>Vastasin jo sinulle, että suhdetta horahtelijaan ei synny. Miksei se selvinnyt?[/quote kirjoitti:

OT, mutta "horahtelu" kuulostaa siltä, että nainen pitää outoa hevosmaista ääntä :D

"Nainen antautui äänekkäästi horahdellen" (vs. "hiljaa uikuttaen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää muistaa aiheen otsikko eli vaimomateriaali ja siitä näkökulmasta asiaa tarkastella. Minusta asia on periaatteellinen ja kohdunsyöntiä en sellaiseksi pysty mieltämään.

Se seikka, että on erilainen sukupuolikäyttäytyminen on mielestäni syy siinä missä mikä tahansa muu, olla kenelle tahansa syy pitää toista itselleen sopimattomana. Sinänsä se ei tietenkään loukkaa jos itse ei tarvitse sellaisen kanssa elää. Miksi kaikista asioista seksikäytös pitäisi vapauttaa olemasta kriteeri?

Sen että ei hyväksy jotain ei väistämättä tarkoita paheksumista. Usein kylläkin

Juu, tässä ketjussa kukin kertoo, mitä se oma "vaimomateriaali" pitää sisällään. Senhän tietysti voi kukin määrittää haluamallaan tavalla. Mutta silti tässä ketjussa ihan toistuvasti sanotaan, että kyse on nimenomaan siitä, että näitä naisia ei haluta, koska he ovat moraalittomia. Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä.

Tämä ero on juuri tässä seksissä ja istukan syömisessä. Ei minunkaan tarvitse kelpuutta puolisokseni henkilöä, joka syö istukoita, mutta en minä sano, että tämä ihminen on moraaliton, kun minusta hän toimii vastenmielisesti. Siihen moraalittomuuteen tarvitaan vähän enemmän perusteita ja niitä perusteita minä nyt tässä kysyn. 

Minusta nyt ripustaudut liikaa sanaan moraaliton, varsinkin jos vastaat tässä vain minulle. Käytinkö minä itse sitä sanaa?

"Tällöin vedotaan kuitenkin ominaisuuteen, jonka pitäisi päteä myös tämän vaimomateriaalikeskustelun ulkopuolella. Et voi sanoa, että joku toiminta on moraalitonta, mutta sitten sanoa, että ei sittenkään, kun kyse olikin vain henkilökohtaisesta mieltymyksestäni. Jos jokin toiminta on mielestäsi moraalitonta, sinun pitää myös pysyä sen kannan takana muissakin yhteyksissä." Miksi pitäisi? Minulle on aika saman tekevää jos joku vaikka on scientology. Mutta pidätän itselläni oikeuden olla olematta tekemisissä hänen kanssaan saatika ottaa kumppaniksi. Alkoholisti on huono ominaisuus kumppanille, mutta en nyt muuten moraalittomana välttämättä pitäisi.

Tuolla joku ainakin kysyi, onko pakko hyväksyä ilmiö, jota itse pitää vastenmielisenä. En tiedä olitko se sinä vai joku muu, mutta kyllä tuossa puhutaan aika yleisellä tasolla koko ilmiöstä eikä pelkästään kumppaniehdokkaista. Jos sinä et pidä useita seksikumppaneita nuorempana moraalittomana tai vastenmielisenä ilmiönä, en ymmärrä, miksi vastaat kysymyksiini. 

Kyllä se oli minun tekstini. Erittelin alkuperäisessä  yleisellä tasolla yksilön oikeuden valintoihin koskien kumppania.

 Seuraavassa kohdassa oli sitten se yhteinen ikäluokkakokemus.

Siinä tapauksessa kyllä ilmaisit itseäsi vähän epäselvästi. Jos sanot, ettet lainkaan hyväksy jotakin ilmiötä, koska se on vastenmielinen, se tarkoittaa minusta paljon muutakin kuin sitä, ettet halua kumppanisi kohdalle tätä ilmiötä. Aika moneen kertaan olen nyt mielestäni tämän selittänyt esim sen istukan syömisesimerkin kautta. On eri asioita olla hyväksymättä, pitää vastenmielisenä ja rajata toivekumppanin ominaisuuksia. Sinä olet puhunut näistä kaikista, mutta nyt yhtäkkiä sanotkin, että kyse oli vain viimeisestä. 

Voipi olla liian kapulakielistä puolintoisin ja myönnän auliisti, ettei kirjallinenviestintä ole vahvuuteni joten "epäselvästi" ikäväkyllä voi kuvata varsin hyvin selostustani.

Se hyväksymisasia oli kirjoitettu passiivissa, eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille.

No olkoot nyt passiivissa tai ei, en ymmärrä, miksi kirjoitat ketjuun ilmiön hyväksymisestä ja paheksumisesta, jos se ei liittynyt koko aiheeseen. Vaikka et itse asiaa paheksuisikaan, kuitenkin halusit puolustella tätä paheksumista ja oletin, että sinulla olisi myös tälle jokin peruste. En todellakaan ymmärrä tällaista keskustelua, jossa puhutaan ja puolustellaan mielipidettä x, mutta sitten argumenttien loputtua sanotaankin, että eihän tämä tietenkään ollut minun mielipiteeni. 

Mitä väliä onko se minun mielipiteeni? Tarkastelin syitä yleisellä tasolla. Minusta tuntuu, että ymmärsit jo ensimmäisestä kappaleesta mitä haen taka, mutta omien argumenttien olessa heppoisia yrität erävoittoa saivartelulla. Tämä kuitenkin on se kova ydin : "Eli jos joku ei hyväksy jotain ilmiötä, ei häntä voi pakottaa. Hän voi pitää sitä vastenmielisenä ja hän voi pitää sitä kriteerinä kumppanille"

No tottakai sillä on väliä, onko se sinun mielipiteesi, jos itse siitä asiasta puhut ja sitä puolustat. Mikä järki koko keskustelussa on, jos et ole sen mielipiteen takana? 

En tiedä, kai minä sitten olen se sekopää tässä keskustelussa jos ensin sanot, että on ok paheksua asiaa x, mutta sitten sanot, ettet itse sitä paheksu. Varsinkin kun tuolla keskusteluketjun alussa sanoin, että nimenomaan paheksumiseen tarvitaan jotkut perusteet. Tämäkö nyt oli se asia, josta olimme eri mieltä? Sinä et vaadi perusteita kenenkään paheksumisiin? Jos minä sanon, että istukkaa syövät ihmiset ovat sairaita, moraalittomia ja pahoja, sinä et sitä kyseenalaistaisi mitenkään eikä perusteet kiinnosta sinua yhtään? 

Ok nyt käsitän paremmin. Minusta vain perustelut ovat parempia jos katsotaan asioita ulkopuolelta ja objektiivisesti. Ei tieteessä tai itseasiassa vaalitenteissä yms. pärjät "mutulla" .

Tietenkin perusteita vaaditaan. Jos sinusta istankan syöjät olisi pahoja se olisi puhdas mutu ja mielipideasia. Sen sijaan on ihan yleisinhimillinen näkökulma, että yksilöä ei voi pakottaa hyväksymään jotain ilmiötä. Yksilön voi kyllä pakottaa "ilmiötä kyllä noudattamaan" esim. en hyväksy pakkoruotsia, mutta olen ollut pakotettu sitä opiskelemaan.

No juuri tämän takia juuri minä vaadinkin niitä perusteluja, enkä vain purematta niele tuota, että "jotkut nyt vain paheksuvat ja se on ihan ok". Sinä tässä nyt olit se, joka hyväksyi sen mutun, eikä jaksanut ajatella asiaa yhtään pidemmälle ja ihmettelit, kun kysyin perusteluja tälle mutulle. Minä perustelin sen vastakkaisen näkemyksen siten, että mielestäni mitään ei voi paheksua, ellei se vahingoita ketään. Sinä et antanut yhtäkään vastakkaista näkemystä puoltavaa perustelua, joten ihmettelin, miten se mutu oli sinusta järkevämpi näkökulma. 

Huh menee monimutkaiseksi ja jopa yli hilseen, Vaatiiko ihmisoikeus perustelun? Oikeus olla haluamatta tiettyä ominaisuutta.  Onhan päivän selvää , että asiaa jotkut ei hyväksy, onhan  näitäkeskusteluita tulostettuina  kirjastollinen siitä osoituksena. Sitten voisi jo siirtyä seuraavaan argumenttiin, tästä kohdasta ei päästä konsensukseen.

Se, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ei tee niistä mielipiteistä perusteltuja, järkeviä tai moraalisia. 

Ja taas sinä puhut kumppanitoiveesta vaikka nyt puhuttiin yleisestä paheksumisesta. Mielestäni jo aika monta kertaa selitin, mikä ero näillä on. 

Miksi puhua vain yleisestä paheksumista, joka oli vain pieni osa alustustani, kun vaimomatsku on topic? m.o.t ;D

Koska tässä keskustelussa naisia joilla on ominaisuus x, on sanottu moraalittomiksi, horahtaviksi ym. Jos tämä ominaisuus x olisi ainoastaan ominaisuus, jota ei toivota omalle kumppanille, mutta muilla ihmisillä se ominaisuus on ihan yhdentekevä, miksi haukutaan moraalittomiksi, kevytkenkäisiksi, hor*iksi ym? Nämä haukkumiset ilmaisevat laajempaa paheksuntaa eikä pelkästään siihen omaan kumppaniin liittyvän toiveen. 

;

Käsittelet horahtavuutta joko-tai -näkökulmasta ja unohdat että sellaista ristiriitaa ei oikeasti ole. Horahtavuus voi ihan hyvin olla yhtä aikaa ominaisus, jota ei haluta omassa kumppanissa JA muissakin ihmisissä moraaliton ominaisuus. Aloitat yhden virkkeen itsekin: "Jos tämä ominaisuus...". Yrität tehdä tarpeettoman kahtiajaon ja jäät sitten ihmettelemään sitä. Unohdat itse oman jos-sanasi.

Et nyt näköjään ymmärtänyt mitä ajan takaa. Onpas tätä nyt vaikeaa selittää? Tuon kahtiajaon teen sellaisesta syystä, jota ette nyt tunnu ymmärtävän. Otetaanpas rautalankaesimerkki: 

Rasismi ei ole hyvää käytöstä eikä hyväksyttävää. 

On ihan ok sanoa, että haluaa kumppanikseen samanrotuisen ihmisen. 

Jos ilmaiset asian näin: "en halua kumppanikseni mitään v*tun n******ä", se on rasismia siitä huolimatta, että on ok valikoida kumppaninsa ominaisuuksia. Se, että kutsut ihmistä alentavalla nimityksellä ja ilmaiset halveksuvasi tätä myös toivekumppaniominaisuuksien ulkopuolella on ongelma. Tätä ongelmaa minä siis halusin tässä korostaa. Vaikka et halua kumppaniksesi irtosuhteita harrastanutta naista, ei ole silti hyvää käytöstä haukkua ja paheksuntaan ja suoranaiseen halveksuntaan kaipaisin muitakin perusteita, kuin "minulla on oikeus valita puolisoni". Koska ei ole enää kyse pelkästä kumppaniin liittyvästä toiveesta, vaan yleisestä asenteesta ihmisiin. 

Mutta ilmeisesti kukaan ei osaa nyt perustella, miksi olisi halveksuttavaa harrastaa irtoseksiä, joten takerrutaan nyt vääntämään ja hokemaan vain tuota "kai minä saan vaatia kumppaniltani mitä haluan", vaikka missään vaiheessa en ole sitä kieltänytkään. 

Analogiasi ei toimi, koska horahtavuus on itse hankittu ominaisuus ja ihonväri synnynnäinen. Ei ole mitään väärää halveksia henkilöä, joka hankkii elantonsa ryöstämällä ihmisä kadulla. On väärin halveksia ihmistä, koska hänellä on synnynnäinen kampurajalka. Tuo nyt on ymmärretty iät ja ajat.

Sinun periaatteellinen ongelmasi on, että itse haluat irtoseksin olevan maineneutraalia, etkä vain hyväksy sinulle esitettyjä perusteluja miksi se ei olisi. Tavallaan sinua ei voi tässä keskustelussa tavoittaa, koska et halua kuunnella. Lukittaudut mieluummin siihen, että et ole kuullut vastausta jonka sinä hyväksyisit. Et kuule sellaista vastausta, koska et halua sellaista kuulla.

No nyt on pakko täältä sivusta todeta, että ei tuo omakaan analogiasi taidokkuudellaan loista. Ryöstelijä vahingoittaa muita, irtoseksi korkeintaan ilahduttaa osapuoliaan. Eivät EHKÄ ole ihan verrannolisia nämä. On ihan sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos et hyväksy toisten sukupuolikäyttäytymistä, mutta mitään moraalista ongelmaa siitä on turha kehitellä niin kauan kun ketään ei vahingoiteta. Riittääkö tämä rautalanka, vai haenko ratakiskoa?

Ei sillä ole analogian kannalta merkitystä vahingoittaako vai ilahduttaako käytös, vaan se miten ulkopuolinen siihen suhtautuu.

No nyt on kyllä...

Ihan vakavissasi olet? Oikeesti? Melkein sanattomaksi vetää... Mutta ei ihan. 😂

No sitä rataksikoa sitten:

Merkitystä on siis vain sillä, miten ulkopuolinen johonkin asiaan suhtautuu. Eli ei ole väärin pilkata naisettomia miehiä ja pitää heitä yhteiskunnan pohjasakkana, koska ympäristö nyt vain suhtautuu heihin näin. Ei mitään moraalista ongelmaa. Deal with it. Näinkö se menee?

Sinulta taisi jäädä se ratakisko jonnekin matkan varrelle. Ensin unohdit, mihin analogiani otti kantaa ja yritit tuoda siihen mukaan ulkopuolisen aspektin. Sen jälkeen yrität esittää, että henkilöitä ei saisi halveksia toiminnastaan, koska toiminnasta ei ole haittaa muille. Eli yrität korottaa itsesi moraaliseksi absoluutiksi. Loppuosassa viestiäsi pykäät olkiukon. Minä en ole mitään sukupuolijaottelua tässä kysymyksessä esittänyt, koska niin en edes ajattele. Tuo loppu on ihan omaa sekoiluasi.

Olet hupaisa. ☺️ Hirveän tosissasi väännät täällä vuorokausikaupalla. Minä hyppäsin kyytiin tuossa pari viestiä sitten, ja luoja tietää kuinka monta muuta väittelijää tässä välillä on piipahtanut kanssasi vänkäämässä.

Mutta olen minä samaa mieltä kuin nuo muutkin: mielipiteesi ja perustelusi ovat peffasta, eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka olkiukkojasi ja ad hominemejasi jankuttaisit.

Juu, saahan sitä halveksia. Minäkin halveksin ihmisiä, jotka junnaavat keskustelupalstoilla 24/7 jauhamassa sontaa, vaikkei siitä tiettävästi mitään vahinkoa kenellekään olekaan. Halveksin silti, koska voin. 😘

Minä kirjoitin tähän ketjuun ensimmäisen viestini tänä aamuna. Siinä ajassa en ole lämmennyt niin nopeasti kuin sinä muutamasn viestisi mittaan. Ei pidä päästää toisten kirjoittelua käymään niin lujaa tunteisiin, kuin mitä sinulla nyt kävi. Henkilöösi en ole käynyt, ellet sitten lue itseäsi horahtelijoihin, joten ad hominemit voit minun puoleltani unohtaa.

Haha, etkö sinäkään ole tuo alkuperäinen horokammoinen mies? En ole väittänyt sinun käyneen henkilöön, vaan tuo tyyppi hokee varsin taajaan noita argumentaatiovirhelistalta bongaamiaan termejä. Ja hei, aina saa käydä tunteisiin, tunteettomat ihmiset ovat syvältä. 😂

En tiedä kuka on alkuperäinen mitäkin, mutta en minäkään mitään horahtelijaa vaimomatskuksi lue. Ehkä se sitten on horokammoisuutta, tai hui sentään, jopa horofobiaa?! Kuinka kehtaankaan syrjiä horoja, enkä kelpuuta puolisoksi...

Hah, taidatpa sittenkin olla tuo alkuperäinen, kenenkään muun kuullut käyttävän adjektiivia horahtava. Joo toki saat olla hyväksymättä horahtavaa naista puolisoksesi, eihän kai sellainen nyt sinulle ole väkisin vaimoksi tunkemassakaan? Jos on, aja pois!

En minäkään halua puolisoksi mitään ahdasmielistä, sairaalloisen mustasukkaista hyypiötä. Omia valintojahan nämä. En silti lähtisi mainostamaan yleisinä normeina, joku voi hyvinkin haluta tuollaisen, mistäpä tuota tietää.

Voihan joku haluta vaikka mitä. Joku tatuoi silmänsäkin ja joku toinen juo kaikki rahansa. Ehkä joku pitää horahtelijaakin just parhaan vaimomatskuna, josta ikinä voisi unelmoidakaan. Meitä on moneen junaan. Eiköhän se tule jokaiselle keskustelupalstoja lukevalle ihan selväksi. Tuolle yhdelle vaikuttaa olevan vaikea hyväksyä sitä, että muut voivat katsoa horahtelua nurjasti, mutta ehkä hänkin lukee vielä viestisi ja vihdoinkin ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

Ei omakaan näkemyksesi sen yleispätevämpi ole. Sinusta ero on motiiveissa, minusta ja tuon edellisen viestin kirjoittajasta säätäminen on sitä, mitä tehdään ennen tapailua. Vai miksi sinä itse sitten nimittäisit tuota aikaa ennen kuin tapaillaan?

Ai säätöjä voi olla kerralla useita, mutta tapailla voi vain yhtä kerrallaan? Missä universumissa? Kyllä minä säädän vain sen kanssa, joka minua kiinnostaa, en muiden. Joku taas tapailee useampia nähdäkseen, kenen kanssa synkkaa. Yleensä kiinnostun vain yhdestä kerrallaan, mutta tämähän on yksilökohtaista tämäkin.

Aivan jonninjoutavaa sananselitystä tämä taas, mutta sattui olemaan joutoaikaa tässä hetkinen. Pitää palata säätämään yhden kiinnostavan kurssikaverin kanssa, on illanvietto alkamassa. Hyviä väittelyitä teille tänne vaan.

Enhän minä omaa terminmääritystä yleispäteväksi väittänytkään, vaan aloitin virkkeen sanalla "minusta", jonka pitäisi ilmaista että kerron nyt mielipidettäni.

Olen samaa mieltä, että ihan turhaa kiistellä semantiikasta. Käsitämme termit toisin ja sillä hyvä.

Sukupovien välinen ero. Nuoret käsittävät säätämisen kuin nuo pari, kolme sinulle vastaillutta, vanhukset sitten noin kuin sinä. Ei siinä sen kummempaa.

Minä olen tässä ketjussa nyt jankannut niin paljon, että ihan hävettää. Olen vain halunnut vähän valottaa, että se horoilu, säätäminen ja irtosuhteet eivät ole ihan niin mustavalkoisia asioita, kuin monet ilmeisesti käsittävät. Monet puhuvat ikään kuin irtoseksi olisi oikeasti sitä, että hoidellaan vähintään kolme miestä viikonlopun aikana ja että pannaan kännissä ihan kuka vain sattuu vastaan tulemaan ja huijataan betamiehiä parisuhteisiin ja petetään sitten minkä ehditään. Se on aika kaukana ainakin minun todellisuudestani. Mutta minulle on oikeasti ihan fine, jos ette minua parisuhteeseen kelpuuta. En vain tykkää, että asiaa käsitellään noin mustavalkoisesti. 

Mutta nyt lupaan lopettaa tämän vääntämisen, jos tämän nyt kaikki jotenkin edes sisäistäisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

No tuo on sinun luokittelusi, ja voit toki noin luokitella. Ei tuo mikään yleispätevä näkemys ole. Minusta ero on juuri motiiveissa. Tapailu on sitä alustavaa testaamista, että sopisiko tuo minulle, tavataan niin nähdään synkkaako. Säätämisessä ei ole selvittämismotiivia, vaan säätöjä voi olla kerralla useita ja sen motiivina on vain mielihyvän haku. Noin minä niiden eron näen ja sanoja käytän noissa merkityksissä. Sinun käytäntöäsi en aio omaksua, koska se hävittää termien välisen hyödyllisen motiivinäkökulman.

Ei omakaan näkemyksesi sen yleispätevämpi ole. Sinusta ero on motiiveissa, minusta ja tuon edellisen viestin kirjoittajasta säätäminen on sitä, mitä tehdään ennen tapailua. Vai miksi sinä itse sitten nimittäisit tuota aikaa ennen kuin tapaillaan?

Ai säätöjä voi olla kerralla useita, mutta tapailla voi vain yhtä kerrallaan? Missä universumissa? Kyllä minä säädän vain sen kanssa, joka minua kiinnostaa, en muiden. Joku taas tapailee useampia nähdäkseen, kenen kanssa synkkaa. Yleensä kiinnostun vain yhdestä kerrallaan, mutta tämähän on yksilökohtaista tämäkin.

Aivan jonninjoutavaa sananselitystä tämä taas, mutta sattui olemaan joutoaikaa tässä hetkinen. Pitää palata säätämään yhden kiinnostavan kurssikaverin kanssa, on illanvietto alkamassa. Hyviä väittelyitä teille tänne vaan.

Enhän minä omaa terminmääritystä yleispäteväksi väittänytkään, vaan aloitin virkkeen sanalla "minusta", jonka pitäisi ilmaista että kerron nyt mielipidettäni.

Olen samaa mieltä, että ihan turhaa kiistellä semantiikasta. Käsitämme termit toisin ja sillä hyvä.

Sukupovien välinen ero. Nuoret käsittävät säätämisen kuin nuo pari, kolme sinulle vastaillutta, vanhukset sitten noin kuin sinä. Ei siinä sen kummempaa.

Vanhempani ovat vanhuksia, en minä. Mutta voi olla, että aivan nuorin polvi käsittää toisin. Termeillähän voi olla eri kuplissa eri merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että täällä on nyt henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään parisuhdetta, kun esimerkiksi suhteen edeltävä epävarmuuden tila, jota monet kutsuvat säätämiseksi, on ihan utopinen tila. 

Ehkä meillä on vaan erilaiset suhteet kuin sinulla. En minä ole koskaan säätänyt, vaikka useammassa suhteessa olen ollut. Eikä todellakaan ole koskaan ollut kahta "säätöä" samaan aikaan. Kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde. Vaikka olen mies. Olen torjunut seksiin halukkaita naisia koska suhdepotentiaalia ei ollut, nuorena jopa fyysisesti työntänyt nätin, hoikan, alastoman naisen pois sängystä kun ei ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Tiedän ettei tämmöinen ajattelu ole toivottua mieheltä, ainakaan monen naisen mielestä. Mutta olen mitä olen.

Voisin minä tälläkin hetkellä olla "säätämässä", tinderistä tuntuu löytyvän loputtomasti naisia, mutta päätin ottaa loppuvuoden aikaa itselleni. Tosin pitäisi pysyä poissa tältä palstalta, tämähän on melkein puhdasta myrkkyä. Vaikka viihdyttävää onkin.

Olen aika varma, että sinäkin olet säätänyt. Kutsut sitä vain eri nimellä. Mistä sait tuon päähäsi, että pitäisi olla kaksi säätöä samaan aikaan? Ei säätö ole panemista tai sinne tänne säntäämistä. Säätäminen on minulle se aika, jolloin ei vielä olla suhteessa, mutta vietetään aikaa yhdessä, tutustutaan ja molemmat ovat toisistaan jonkin verran kiinnostuneita. Säätämisen jälkeen vasta päätetään, että alkaako suhde vai ei. Sinullako ei tällaista vaihetta ole ollut ollenkaan, vaan olet heti alkanut suhteeseen ennen tutustumista ja kiinnostuksen kartoitusta? 

Lainaamassasi tekstissä lukee "kun etenen seksiin asti, tavoitteena on aina ollut parisuhde." Ei siinä ole mitään epävarmuutta, eikä säätämistä.

Nainen joka toi säätämisen tähän, toi sen nimenomaan siksi, ettei laskenut yhden yön suhteita. Hänelle se tarkoitti seksiä, ja niin minäkin sen ymmärrän. Ja vielä epämääräisessä tilassa, ilman että suhde olisi tavoitteena. 

Säätämiseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja siltä osin kaikki varmaankin tietävät millaisesta tilanteesta on kysymys, jos on koskaan edes ollut edes lähellä parisuhteen mahdollisuus. 

Tuntuu kummalliselta, että aikuiselle (?) ihmiselle pitää selittää jotain näin triviaalia. Siis haloo, kuka ei ole koskaan säätänyt? Seksillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on siitä kutkuttavasta ajaste ennen seurustelua, kun ei vielä tiedetä, ollaanko vai eikö olla. Toisilla tähän kuuluu seksiä, toisilla ei, mutta ei kai kukaan ilman säätämistä enää nykyaikana suhteeseen hyppää? Eikö tuollainen suora pariutuminen liity enemmänkin johonkin järjestettyihin avioliittoihin?

Minä ymmärrän säätämisen tapailuna, jonka tavoitteena ei ole parisuhde. Näin ollen en ole koskaan säätänyt, koska aina kun olen tapaillut naista, tavoitteenani on ollut parisuhde. Kun on käynyt selväksi, että jompikumpi ei enää näe tapailun johtavan parisuhteeseen, olen päättänyt tapailun. Seksiä tapailuun ei tietenkään ole liittynyt, sillä harrastan seksiä vain rakastavassa parisuhteessa.

Sama ksitys säätämisen määritelmästä. Tuossa merkityksessä sitä tunnutaan käyttävän paljon enemmän kuin kommentoimasi kirjoittajan merkiyksessä. Hän tuntuu säätämisellä tarkoittavan mitä muut tarkoittavat tapailulla.

Tapailu on vain yksi säätämisen muoto. Tapailu on treffeillä käymistä, mutta säätäminen voi olla myös esimerkiksi kaveri- tai opiskeluporukoissa tapahtuvaa "epämääräistä" kanssakäymistä. Flirttaillaan puolin ja toisin, istutaan luennoilla vierekkäin, pitkiä katseita, viestitellään jne. Molemmat ovat hieman kiinnostuneita ja ehkä se muukin porukka huomaa, että jotain on tekeillä, mutta kukaan ei puhu seurustelusta. 

Noin. Mutta taitaa olla turha selittää noille, joilla ei ole tuollaisesta mitään kokemusta. Sama kuin selittäisi sokealle värejä.

Paitsi että sokeaa todennäköisesti kiinnostaa värit ja kuinka muut ihmiset kokee maailman. Näitä ei kiinnosta vaan vetävät omia johtopäätöksiä.