Mikä tuntemattoman repliikki sopii sloganiksesi?

Petrus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kuvastaa sinua?

"Kaikkia saatanoita minä saan perässäni vetää." - Alikersantti Lehto

Sama, juuri tämä läpi koko elämän!

"Tääl pittää olla hauskaa ain." -Rokka

"Mie en ruppee laittelemaan kivilöit siun polkuis pieliin."

 Tämä juolahti mieleen työelämästä, mutta pätee kotonakin. Vähän tarkemmin ajatellen löytyisi monta sopivampaakin.

"Ei saa jäädä tuleen makaamaan"

Vierailija kirjoitti:

"Kai sä tiedät, että tuo on kiellettyä?" (Vai miten se meni?)

Vastaus: niin on tappaminenkin.

"Mää olen ahvena".

Vierailija kirjoitti:

No varmaan se "Paska reissu, mut tulipaha tehtyä."

No ei tarvitse mitään sellaista sitten tehdä , pitää vain osata sitten  jatkossa valita paremmin ne omat  reissunsa mihin lähtee, tai ne muiden  mihin on suostunut mukaan, ettei sitten tulisi jälkeenpäin tarvettakkaan tuollaisille ("minkäs me sille voitiin, kun mentävä oli"-tyyppisille ) vain kohtaloonsa alistumista ilmaiseville lauseille.

Siviilissä voi näet  aina sentään onneksi valita sen verran niitä menojaan ja reissujaan, ja mahdollisesti jopa niistä  hullun työnantajankin hulluimmista käskyistä (vaikka sitten ammattiliiton tuella) kieltäytyä, että käytännössä tarvetta tuollaisten 'filosofioiden' lausumiselle minkään reissun jälkeen ei koskaan täällä kenellekään tulekaan.

Karskilla huumorillahan tuo lause on esitetty, mutta sekin kätkee taakseen vain sen sodan karun totuuden, ettei mikään mitä siellä tehdään lopulta ole kenellekään siellä  mitään vapaa-ehtoista (vaikka joku  nuori poika sinne sitten 'vapaa-ehtoisena' olisi tullut houkutelluksikin, tai vaikka sitten ihan  omasta aloitteestaankin sotaan olisi mukaan lähtenyt )

Eli mukana oli vaan oltava kaikessa siitä sitten eteenpäin ja... kenttätuomioistuimen kuolemanrangaistuksen uhalla tietenkin, joten valinnanvaraa ei siellä sitten enää  ollut kenelläkään .

Eli kaiken (näennäisesti ) huumorin takana oli se sodan vakava puoli, jota sillä sitten aina yritettiin tietenkin vähän peitellä ja sodan ns. 'arkea' vähän kokemuksena siellä pehmennellä.

Sellaisena tuon ymmärrän, mutta eihän  siinä lauseena mitään 'omaksuttavaa' enää tähän nykyiseen rauhan aikaan kenellekään täällä tietenkään ole, tai sillä mitään käyttöä, eikä käyttöarvoa  enää  .

Eli täällä siviilissä meillä ei kenelläkään niin 'paskoja reissuja' olekaan ,että niitä tarvitsisi jälkeenpäin tuolla tavalla jotenkin 'lievennellä'  (ja samalla ikäänkuin todeta, että velvollisuus siinä  tuli täytettyä kuitenkin.) 

On, on perkelettä. Tulis kuula ja tappas.

-Lahtinen

Vierailija kirjoitti:

On, on perkelettä. Tulis kuula ja tappas.

-Lahtinen

...ja  niinhän se sitten tulikin

.Ei lentävä mikään lause vaan ihan vain  lentävä luoti.

"En mää täsä mitään hikeä koitakaan, sitä vaan että pulkka liikkuu."

Täl mä pärjäänki pual vuat, kiitos ny kauhian pal.

Pelkkä noiden lauseiden toistelu  sinänsä  on kylläkin  vain typerää.

Vähän rönsyä kun en niitä tunetamattoman hyviä ja ns. Käyttökelpoisia lausahduksia juuri muista (joku ne ellun kanat jo mainitsi).

Kummelista "Kylä lähtee!" on ollut arjessa ja töissä käytössä monesti.

Antaahan tyttö, jos se äitiinsä tulee, ja jos se taas isäänsä tulee, niin suorastaan pyytää. (Kaarna neuvoo Rahikaista)

Tulta munille

En mää täs syyllissii kaippaa.

"Ei saa jäädä tuleen makaamaan"

Mikä röyhkeys!

"Tuu sä hakeen leipäs päälle voita."

 Miksi kaikilla noilla siteeratuilla repliikeillä tai lauseilla pitäisi yleensäkään olla mitään elämää sen nimenomaisen kontekstinsa, eli sen  kirjan (tai siitä tehdyn esim. kuunnelman, luennan. elokuvan tai näytelmän) ulkopuolella ? 

Ei minusta mihinkään romaaniin tarvitse suhtautua jonain 'kokoelmana pyhiä tekstejä ja kirjoituksia' (...eli joita ei sitten ollenkaan saisi muuta kuin 'kiittää, ylistää ja palvoa')

Minusta nuo mitkään 'Tuntemattomasta' lainatut irtolauseet ja -repliikit nyt eivät vain ole sinänsä kovin kummoisia, niitä kutakin yksitellen tarkasteltuna.

Nehän itse asiassa vain liittyivät sen romaanin kerrontaan ja veivät tarinaa eteenpäin, antoivat siihen kirjassa jotain (esim. murteellisia sävyjä ja niillä  ikäänkuin 'väripisteitä taulun pohjakankaalle'), mutta eihän niitä nyt varmaan sinänsä miksikään syvällisiksi esim. joksikin siteerattaviksi  'aforismeiksi'  ollut kai kirjailijan mielessä  tarkoitettukaan ?