Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koen surua meidän joulusta (pakko avautua jossain)
03.11.2017 |
Meillä lapset tottui siihen, että joulut on vilkasta ja iloista yhdessä oloa. Jouluaattona mentiin koko perhe mummulaan (minun mummulle) ja siellä syötiin vatsat täyteetn ruokaa ja sitten vielä herkkuja. Paikalla oli yleensä sisaruksenikin. Jonain vuonna joku saattoi puuttua. Myös isäni oli siellä aina. Mummulasta sitten mentiin meille kaikki ja sinne tuli joulupukki. Avattiin lahjat ja ihmeteltiin niitä ja sitten taas vedettiin vatsaan lisää herkkuja.
Joulupäivä ja tapaninpäivä vierailtiin toisissa mummuloissa ja vain oltiin ja lököiltiin. Yleensä ainakni veljeni oli meillä yötäkin.
Mutta nyt kaikki on muuttunut. Isäni oli jouluihminen ja kuoli maaliskuussa 2014 keuhkosyöpään. Jo viimeinen joulu meni sairaalassa,vaikka silloin emme osanneet ymmärtää ja ajatella, että tilanne on niin huono. Kun tyhjensimme kevätauringossa sisarusteni kanssa isämme asuntoa niin siellä oli paikoillaan vielä kaikki jouluverhot, joululiinat ja kuolleet joulukukkat. CD-soittimessa oli joululevy. Eikä iskä edes itse käynyt siellä viimeisenä jouluna. Asui loppuajat äidillään eli siellä mummulassamme. Mummu kävi isän toivomuksesta laittamassa joulua asuntoon,vaikka iskä ei sinne sitten lopulta päässyt itse edes käymään. Viimeisen kerran taisi olla asunnollaan jossain vaiheessa joulukuussa,kun teki veljeni kanssa jouluksi lihapullia. Mutta tahtoi sinne joulukukatkin. Ne käytiin toiveiden mukaan ostamassa eikä iskä ikinä nähnyt niitä.
2014 joulu muuttui vielä mustemmaksi muutama päivä ennen aattoa,kun pappakin kuoli. Kunto romahti yhtäkkiä syksyllä ja syöpähän sekin oli,vaikka ei lopulta ehditty selvittää mikä syöpä.
Tuo joulu vietettiin vielä suunnilleen entisen kaavan mukaan suruverho päällä, mutta jotain oleellista puuttui.
Sitten keväällä 2015 minä ja lasteni isä erosimme. En tässä pui syitä sen isommin. Meillä on loistavat välit ja kaikki tälläiset juhlapyhät on helppo sopia. Lapset on vuoroviikoin. Ekana jouluna eron jälkeen minä menin aatoksi sinne ja olimme siellä keskenämme ns. vanhana perheenä ja veljenikin osallistui.
Viime jouluna lapset vietti aaton isällä. Minä kävin heidän kanssaan aamupuurolla mummulla ja sinne tuli myös veljeni käymään. Joulupäivänä sitten lapset tuli minun luokse ja viettiin uusi jouluaatto siellä olevalla porukalla.
Ihan kivaa, mutta kuitenkaan ei oikein mitään. Itse pystyn tämän kestämään. Suren asiaa, mutta yritän ajatella, että jonain päivänä se jouluntaika sieltä vielä jostain saapuu. Viimeistään kun saan omia lapsenlapsia niin varmasti sieltä ne iloiset joulut taas tulee.
Mutta eniten suren sitä, että etenkin 14v teinipoika sanoittaa ääneen tätä joulusurua ja luopumista siitä mitä ne lapsuuden joulut on olleet. Ja hän on kuitenkin edelleen se lapsi,joka toivoisi sitä tunnelmaa mitä on ollut. Ymmärtää etten minä asialle mitään mahda ja että suren samalla tavalla sitä, että isäni ja pappani on kuolleet eikä mikään mahti maailmassa muuta sitä asiaa emmekä voi niitä vanhoja jouluja saada.
Suren sitä,että vaikka itse olen menettänyt sen jouluilon niin lapseni on menettäneet sen jo lapsena. Minä sentään olen aikuinen.
On sekava teksti, mutta pakko kirjottaa tämä johonkin.
Kommentit (33)
21/33
|
03.11.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Olen samaa mieltä, että tehkää joulusta oman näköisenne. Mummolassa oli ihanat joulut, niistä jäi kauniit muistot. Kun isovanhemmat kuolivat, ei äitini osannut olla jouluissa läsnä. Tiuski ja kiukutteli, koska olisi halunnut mummolan joulutunnelman. Ei huomannut sitä, että mummo oli aina läsnä, tyytyväinen hetkessä, mummo ei kiukutellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsuuden joulut loppuivat siihen, kun siskoni päätti katkaista välit minuun. Nyt emme mahdu samaan taloon jouluisin, joten olemme perheinemme vuorovuosin vanhemmillani.
Kurjaa tavallaan, mutta oikeaa elämää on tämäkin, eikä mikään ole muuttumatonta. Nyt nautitaan siitä, mitä on.
Me ollaan vietetty joulu aina lapsen kanssa kahdestaan. Ketään muita ei ole. Joulupäivänä käydään moikkaamassa mummoa, joten on meilläkin yksi sukulainen.
Ihanilta kuulostaa tuollaiset isot perhejoulut...
Koet surua koska olet menettänyt paljon. Ja kaikki on yhdessä möykyssä. Isäsi kuolema, oma avioero jne.
Kuitenkin sinulla on vielä lapset ja muita sukulaisia joiden luona voit viettää joulua tai vierailla.
On ihmisiä, jotka ovat menettäneet vanhempansa, sisaruksensa, lapsensa.
On ihmisiä, jotka viettävät joulunsa aivan yksin.
On ihmisiä, jotka viettävät joulunsa sairaalan osastolla.
On ihmisiä, jotka viettävät jouluaan näennäisesti perheen ja suvun parissa, mutta kaikki on vain teennäistä näytelmää. Pinnan alla kuhii katkeruus, kateus, ristiriidat, vihamielisyys.
On ihmisiä, joilla ei koskaan alkujaankaan ole ollut mitään lapsuuden unelmajoulua jouluihmisten kanssa kaikin ulkoisin koristein ja menoin.
Vierailija kirjoitti:
Koet surua koska olet menettänyt paljon. Ja kaikki on yhdessä möykyssä. Isäsi kuolema, oma avioero jne.
Kuitenkin sinulla on vielä lapset ja muita sukulaisia joiden luona voit viettää joulua tai vierailla.
On ihmisiä, jotka ovat menettäneet vanhempansa, sisaruksensa, lapsensa.
On ihmisiä, jotka viettävät joulunsa aivan yksin.
On ihmisiä, jotka viettävät joulunsa sairaalan osastolla.
On ihmisiä, jotka viettävät jouluaan näennäisesti perheen ja suvun parissa, mutta kaikki on vain teennäistä näytelmää. Pinnan alla kuhii katkeruus, kateus, ristiriidat, vihamielisyys.
On ihmisiä, joilla ei koskaan alkujaankaan ole ollut mitään lapsuuden unelmajoulua jouluihmisten kanssa kaikin ulkoisin koristein ja menoin.
Jotenkin kuulostaa siltä, kuin pitäisit joulua jonakin teennäisyyden näyttämönä, joka ei ole aitoa. Ei se niin ole.
Joulu on monelle tunnelmallinen, ihana juhla läheisten kanssa. Siksi se myös satuttaa, kun se ei ehkä enää sitä ole. Ei mikään ole joulun vika. Ihmisissä se negatiivisuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä teiniltä, mitä se haluaisi tehdä jouluna. Me tehtiin lapseni kanssa kahdestaan ihan hulluja asioita jouluna, mitä vaan mieli teki. Tuntui hauskalta niinkin.
Mies77 kirjoitti:
Suosittelen ihan kaikille luopumista tuosta auringonpalvojien juhlapäivästä! Niin, tuliko jollekin yllätyksenä että joulu ei ole kristillinen juhla? Se on auringonpalvojien juhla, jolle kirkko joka ei mitään kristinuskosta ymmärrä, on antanut kristillisen nimen. Jos joku tosiaan tuota sairasta juhlaa haluaa juhlia, juhlikaa sitä sitten niillä auringonpalvojien juhlamenoilla, kuten asiaan silloin muinoinkin kuului. Syömingit, juomingit ja orgiat, se on sitä todellista joulun "taikaa". Ja kertokaa lapsillennekin, mistä koko jutussa on oikeasti kysymys.
Mitä sä yrität? Joulu on pakanajuhlanakin hyvä juttu pimeän keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan joulua!
Olen köyhä ihminen enkä halua mennä sukulaisten luokse katsomaan sitä lahjanäytelmää.
Olen nähnyt sen NIIN monta kertaa; timantteja, kultakoruja, kalliita vaatteita.
Mies kuoli muutama vuosi sitten ennen joulua, joten ei joulu mikään riemujuhla ole.
Jos rahat riittävät menen jonnekin hotelliin ja kun tulen takaisin on joulu ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyviä juttuja mainitsette, kiitos niistä!
Olen ylläpitänyt niitä jouluperinteitä mitä meillä on ja vaikka se oma fiilis on joulusta enemmän surullinen niin olen silti koittanut kaikintavoin sen saman joulumielen säilyttää kotona. Laitan joulua edelleen ja puuhastelen kaikkea. Mitään sellaista ei varsinaisesti puutu. Mutta ne asiat mitä poikakin mainitsee on toki niitä mille en mitään mahda. En mahda mitään sille, että isäni ja pappani ovat kuolleet ja mummu on jo niin vanha ja näistä asioista johtuen ehkä vielä huonokuntoisempi mitä muutoin olisi ja on menettänyt sen joulufiiliksen. Ymmärrettävää,kun oma lapsi kuollut. Mutta mummu ei enää edes jaksaisi niitä jouluja järkätä kuten ennen. Se asia tosin oli muuttumassa jo ennen isäni kuolemaa.
Mutta yritän taas sen sieltä jostain kaivaa ja ollaan me jo joululaulujakin kuunneltu lasten kanssa automatkoilla. Toisaalta hyvä, että se teinikin puhuu niistä suruistaan.
Meillä on ihan lapsesta asti ollut perinne mennä mummon luokse aamupuurolle. Sitä ei muuttanut vanhempien ero, ei omat lapset tai mikään muu.
Lähivuosina on mummon kunto mennyt huonoksi eikä jaksa edes sitä puuroa keittää. Opettelin itse koska näin että siskoni ja veljeni olivat myös perinteen menettämisestä pettyneitä. He ovat ihan aikuisia mutta minä olen ainut meistä jolla lapsia.
Uusi tapa vakiintuu pikkuhiljaa ja alkaa kohta tuntua perinteeltä ja minä ehkä tänä jouluna opin olemaan polttamatta puuron.Teillä on kuitenkin kyse paljon suuremmista asioista. Saatko teinisi mukaan rakentamaan joulua? Hänelle oma perinne, vaikka kinkun paisto tai mistä hän ikinä tykkää.
Se auttoi minua kun tunsin että tunnelma puuttuu, että tein sen itse jolloin myös muiden oli helpompi siihen tarttua.
Oletko kokeillut keittää puuroa kerroskattilassa? Jos kerroskattila on liian pieni, niin laita kaksi kattilaa päällekkäin. Alempaan vettä ja ylempään puuro. Kerroskattilassa ei pitäisi palaa pohjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joulun järjestäminen on siirtynyt luontevasti sukupolvelta toiselle. Niin kauan, kun lapsenlapset ovat olleet pieniä, isovanhemmat ovat järjestäneet joulun. Mutta kun lapsenlapset ovat tulleet kouluikään, on järjestämisvuoro siirtynyt vanhemmille. Nyt jo yli 10 vuoden ajan mulle ja siskolleni. Koska lähisuku on kasvanut lasten puolisoilla ja lapsillakin, olemme jakaneet tämän järjestämisvastuun. Joulua vietämme aina joko siskoni tai minun luonani, mutta kaikki tarjottavat hankimme ja valmistamme puoliksi. Meillä on ollut tapana itsenäisyyspäivän jälkeen ostaa pullo punaviiniä ja tapaksia ja sitten istumme iltaa jommankumman luona ja kirjoitamme ylös, mitä tänä vuonna joulupöytään halutaan. Sitä ennen olemme kysyneet omilta lapsiltamme puolisoineen, mikä heille olisi tässä joulussa tärkeintä. Ja nämä toiveet siis toteutetaan. Siskollani on muutama ruokabravuuri, samoin mulla, joten kumpikin tuo joulupöytään nämä bravuurinsa ja sitten loput tarjottavat sen mukaa, mitä ollaan sovittu. Näin joulun kustannukset jakautuvat tasan, samoin myös vaivannäkö. Meidän lapsemme puolisoineen sitten huolehtivat osaltaan tarjottavien kuljettamisesta huushollista A huusholliin B. Kun omien lastemme lapset kasvavat isommiksi, siirtyy joulun järjestäminen neljälle serkukselle puolisoineen. Siinä vaiheessa tuskin omat vanhempani ovat enää elossa, koska ovat jo nyt ysikymppisiä, mutta perinne siis jatkuu ja uskoisin, että vuorotellen vietetään jouluja eri paikoissa. Tai sitten - jos siskoni kanssa asumme edelleen samoissa isoissa asunnoissa - joulua vietetään joko meillä tai siskollani, mutta nuorempi sukupolvi huolehtii jouluruuista, kattauksesta yms.
Voisitko järjestää joulua yhdessä veljesi kanssa? Siis ei niin, että veljesi tulee valmiiseen pöytään vaan että yhdessä lastesi ja veljesi kanssa valmistelisitte joulun?
Minäkin olen jouluihminen, aina nauttinut jouluista täysin sydämin rakkaiden läheisten kera. Isovanhemmat saivat viettää joulujamme ysikymppisiksi, vanhempani kuusikymppisiksi ja minä jäin yksin täytettyäni 40. Valitettavasti en ole toiveista huolimatta löytänyt itselleni perhettä. Muutama vakava yritelmä on kaatunut vastapuolen osoittauduttua häiriintyneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset nyt ei ikinä saakaan kokea mitään tuollaisia jouluja. Kannattaa olla kiitollinen siitä mitä on.
Alue: Aihe vapaa