Isänpäivä pitää kieltää, koska ei tulla toimeen lasten kanssa

Isänpäivän kieltäminen on periaatteessa lasten edun vastaista. Lapselle ei opeteta että elämässä tapahtuu myös epämukavia asioita ja siitä huolimatta pitää mennä eteenpäin.

Myös kuolleelle isälle tai ei läsnäolevaa isää voi isänpäivänä muistaa ja kohdata asia sellaisena kuin se on.

Luulisi että varhaiskasvatus osaisi homman.

Päiväkoti pelkää tunteita koska ei osaa käsitellä niitä lapsen kanssa. Olisin ymmärtänyt että jos lapsi on jossain raksaäijien kahviparakissa niin olisi osin tunteet ohitettu käsitttelemättä, mutta että oikein ammattikasvattajat on tähän kykenemättömiä:(

Herää kysymys että mitä päiväkodeissa sitten tehdään?

Isänpäivää ei edelleenkään ole kielletty. Vain laajennettu, etteivät isättömät tule suljetuksi pois tekemisestä.

Täysin turha päivä kuten äitienpäivä ja muut teemapäivät, ovat ns. kärsineet inflaation

Vierailija kirjoitti:

Isänpäivää ei edelleenkään ole kielletty. Vain laajennettu, etteivät isättömät tule suljetuksi pois tekemisestä.

Kaikilla lapsilla on isä, on ainakin ollut.

"Luovuus"?

Missä se nyt sitten näkyy kun pitää joku normaali asia kieltää?  Sitä aina jaksetaan korostaa että annetaan opetusta luovuuteen mutta sitten ei toteuteta käytännössä kun olisi sen aika.

Itsepä on isättömiä, oma syynsä.

Meillä lastenkodissakin juhlittiin isäinpäivää. Syötiin kakkua ja oli tehty kortit ja hankittu jotain lahjaksi silloin vuorossa olevalle miespuoliselle ohjaajalle.

Mun mielestä isän päivä on vähän väkisin väännetty teemapäivä. Jos miehille kuitenkin halutaan pitää joku päivä niin miksei sitten mieleistä? Veikkaan että aika monelle kävisi seksipäivä. Antaahan se naisille mahdollisuuden pukeutua. Tuollainen päivä saisi olla kerran kuukaudessa. Ihan kuten pildessä on vuotokatko.

Mietin enemmän sitä, kuka vanhempi kehtaa soittaa päiväkotiin ja pyytää, että voitteko jättää isänpäivää juhlimatta sillä nimellä, koska meidän Terttu-Irmelin isi kuoli viime kesänä ja sille tulee paha mieli.

Tuohan kertoo vain siitä, että asiasta ei ole päästy kunnolla yli ja ilmeisesti jokin ammattiapu olisi tarpeen, jos toisten lasten isänpäivänjuhlinta on ihan ylitsepääsemätön juttu.

Olin 4v, kun äitini kuoli. Päiväkodissa tein äidille äitienpäiväkortin (hoitajat tosin kysyivät ihan kaikilta, että haluatko tehdä kortin äidille vai mummille tai vaikka kummille) ja se vietiin äidin haudalle. Koulussa tein kortin isoäidille ja kaikkien mielestä se oli ihan tavallista, tiesiväthän he, että äitini oli kuollut. En minä tästä mitään erityisiä traumoja saanut, koska totuus nyt sattui olemaan se, että äitini oli kuollut. Se oli minun arkeani, ei se olisi kadonnut minnekään, vaikka olisi vietetty läheisenpäivää tai kakkukahvipäivää. Joka tapauksessa kaikissa perheissä oli erilaiset äitienpäivätavat ja meillä se oli sitä, että isä leipoi kakun, mentiin mummolaan ja juhlittiin siellä, sitten mentiin äidin haudalle viemään kukkia ja kortti. Tiesin, että muilla ei ole samanlaista, mutta minusta oli ihan kiva, että joka äitienpäivä mummi oli yhtä yllättynyt kakusta ja meistä ja iloitsi siitä, että olimme olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Isänpäivää ei edelleenkään ole kielletty. Vain laajennettu, etteivät isättömät tule suljetuksi pois tekemisestä.

Mistä isättömät on suljettu pois tekemästä jotain?

Meidän luokalla oli yksi tyttö, jonka molemmat vanhemmat oli kuolleet. Aina, kun muut teki äitien- tai isäinpäiväkortteja, niin tämä yritti jotenkin pilata kaikkien muiden ilon. Kerran se kaatoi vesivärien sen vesimukin kaikkien kartonkien ja arkartelutarvikkeiden päälle. Onneksi joutui siivoamaan, mutta veti siitä hirveät raivarit, koska häntä nyt syrjitään. Muut siis jatkoi askartelua uusilla tarvikkeilla ja tämä tyttö sai jälki-istuntoa ja huomautuksen kotiin.

Chillatkaa, kai nyt kaikki saa tehdä, mitä haluaa. Turha siit on valittaa.

Hahahahaa

Ongelmahan ei välttämättä ole lapset, vaan lasten vanhemmat, jotka haluavat erityiskohtelua pennuilleen.

Ttttäj