Lue keskustelun säännöt.
Kuinka huonoon jamaan toimimaton parisuhde voi ihmisen ajaa?
02.11.2017 |
Olen henkisesti kuollut. Aivan loppu. Omasta hyvinvoinnista en ole kyennyt huolehtimaan vuosiin. Sinnittelen työt ja lapset olen kasvattanut onnistuneesti ihaniksi teineiksi. Parisuhde on räpiköinyt vuosia. En rakasta miestä, pidän kyllä hänestä. Yhdessä oltu 12 vuotta (mies ei ole lasten isä). On ollut hirveitä aikoja suhteessa. Nyt meneillään ihan seesteinen vaihe.
Mietin kuitenkin vakavasti suhteen lopettamista. Mistä hitosta sen tietää johtuuko oma paska olo huonosta suhteesta vai olisinko ilman suhdetta samassa tilanteessa. Olen yrittänyt kohentaa oloani siinä onnistumatta.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut. Parisuhde on kuollut jo vuosia sitten ja mietin johtuuko se minusta ja mun pahoinvoinnistani vai johtuuko mun pahoinvointi tästä kuolleesta suhteesta. En rakadta enää miestäni, en edes pidä siitä, mutta yhdessä ollaan aina vaan. Kaiketi ikuisesti. Olen henkisesti aivan rikki ja loppu, ja tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään odotettavaa.
Kiitos viestistäsi. Vaikkei sinulla vastausta ollutkaan. Lohdullista tietää etten ole ainoa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut. Parisuhde on kuollut jo vuosia sitten ja mietin johtuuko se minusta ja mun pahoinvoinnistani vai johtuuko mun pahoinvointi tästä kuolleesta suhteesta. En rakadta enää miestäni, en edes pidä siitä, mutta yhdessä ollaan aina vaan. Kaiketi ikuisesti. Olen henkisesti aivan rikki ja loppu, ja tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään odotettavaa.
Kiitos viestistäsi. Vaikkei sinulla vastausta ollutkaan. Lohdullista tietää etten ole ainoa. ap
Kyllä meitä jotka elämme tavalla tai toisella huonossa suhteessa on varmaan aika paljon. Olen aloittanut yksilöterapian, seuraava askel on varmaankin pariterapia ja/tai koeluontoinen asumusero. En tosin tieä onko mahdollista kun on pieniä lapsia, edes takaisin venkoilu vain sekoittaa niidenkin päät. Ahdistaa ajatella, että tämä mun elämä jatkuisi loppuun saakka näin. Pahinta on, että se todennäköisesti jatkuu näin ja kuolen katkeroituneena.
Kommentoikaa nyt vastaavan tilanteen selättäneet, miten kävi ja mikä ratkaisu korjasi tilannetta?
Itsemurhaan. Mikään parisuhde ei ole sen arvoinen että sen takia riistää itseltään hengen koska on liian loppu lähteäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahtaa olla surkea ukko, kun on toisen lapsia 12 vuotta elättänyt ja nyt tulee vielä jätetyksikin.
Vierailija kirjoitti:
mahtaa olla surkea ukko, kun on toisen lapsia 12 vuotta elättänyt ja nyt tulee vielä jätetyksikin.
Kirjoitinko jossain vaiheessa että joku muu kuin minä on lapseni elättänyt. En. Eikä pitäisi ärsyyntyä idioottimaisesta provosoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mahtaa olla surkea ukko, kun on toisen lapsia 12 vuotta elättänyt ja nyt tulee vielä jätetyksikin.
Sää olisit sitten mahtavampi muna?
Sama täällä. Parisuhteessa kohtelu vei minut vuosiksi pohjalle ja siellä nyt ollaan. Vihdoinkin puolisoni tajusi jotain, mutta se ei enää tuo menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia ja voimia takaisin. Paha olo seuraa jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan nyt vielä sillä kokemuksia olisi kuultava. Vai onko muut kiikussa.
No eikö sitä oloa voi koittaa parantaa miehen avulla ja tuella ja jos sitä ei tule niin helpostihan sen sitten tietää, että se johtuu siitä kusipäästä siinä vierellä, jolle se, miten voit on aivan sama. Mä ainakin puran pahan olon mieheeen, jos ei osaa auttaa niin se on moro. Moni mies koittaa sitten auttaa ja tukea. Ja siis se ei aina paranna, mutta eipähän tartte miettiä johtuuko tää miehestä, ei johdu jos tuntuu, että miehestä on tukea. Jos mies ei ole yhtään myötätuntoinen niin en ainakaan itse tartte sellaista ihmisitä, vaikkei oloni hänestä johtuisikaan.
Jos jollekin mun paha olo on niin samantekevä, että suuttuu kun mä oireilen, niin ei ole mun mies sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin huonoon jamaan, että sitä katselee yksin pihassa taivaalle ja miettii miten on niin paha olla, että on kylmä ja ytimiä vihloo... niin huonoon, että ottaa koiranpennun henkivakuutukseksi ettei tee itselleen mitään koska on pakko huolehtia pennusta (lapset kun olivat niin isoja että lähtisivät kohta kotoa)... niin huonoon, että öisin ei saa nukuttua koska pelkää tukehtuvansa... ei näe enää mitään valoa missään, ei edes sitä tunnelia.
Tämä oli elämäni vajaat 10 v sitten, sitten tuli ero (mies ilmoitti löytäneensä nuoremman, kauniimman ja kaiketi paremman) ja vaikka vuoden verran elämä oli kummallista enkä meinannut saada otetta mistään (kuitenkin 19 yhteistä vuotta takana) alkoi päivä paistaa minullekin, lopulta.
Olisi pitänyt lähteä paljon, paljon aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Niin huonoon jamaan, että sitä katselee yksin pihassa taivaalle ja miettii miten on niin paha olla, että on kylmä ja ytimiä vihloo... niin huonoon, että ottaa koiranpennun henkivakuutukseksi ettei tee itselleen mitään koska on pakko huolehtia pennusta (lapset kun olivat niin isoja että lähtisivät kohta kotoa)... niin huonoon, että öisin ei saa nukuttua koska pelkää tukehtuvansa... ei näe enää mitään valoa missään, ei edes sitä tunnelia.
Tämä oli elämäni vajaat 10 v sitten, sitten tuli ero (mies ilmoitti löytäneensä nuoremman, kauniimman ja kaiketi paremman) ja vaikka vuoden verran elämä oli kummallista enkä meinannut saada otetta mistään (kuitenkin 19 yhteistä vuotta takana) alkoi päivä paistaa minullekin, lopulta.
Olisi pitänyt lähteä paljon, paljon aikaisemmin.
Ettekö te yhtään tunne itseänne, vai mistä tuollainen johtuu? Järkyttävää kuunneltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sellaiseen että joutuu aloittamaan kaiken alusta uudestaan keski-iässä. Toisaalta pienetkin ilon hetket tuntuu sitten aivan upeilta!
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Parisuhteessa kohtelu vei minut vuosiksi pohjalle ja siellä nyt ollaan. Vihdoinkin puolisoni tajusi jotain, mutta se ei enää tuo menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia ja voimia takaisin. Paha olo seuraa jatkuvasti.
Sama täälläkin. Itsemurha käynyt aktiviisesti mielessä 4 kertaa tänä vuonna. Lapset pitävät hengissä, terapiassa käyn. Se, että mies monen vuoden jälkeen tajusi miten huonosti on minua kohdellut, ei poista niitä haavoja ja rikkoutunutta mieltä minkä se kohtelu sai aikaan. Ainoa asia mikä tulee auttamaan on avioero. Tämän teen heti kun saan siihen taloudellisesti paremmat lähtökohdat, pitäisi onnistua 2018 aikana. Lapset on vielä melko pieniä, se raastaa minua. Mutta parempi äiti elossa ja erillään isästä kuin kuollut äiti, näin minä järkeilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Parisuhteessa kohtelu vei minut vuosiksi pohjalle ja siellä nyt ollaan. Vihdoinkin puolisoni tajusi jotain, mutta se ei enää tuo menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia ja voimia takaisin. Paha olo seuraa jatkuvasti.
Sama täälläkin. Itsemurha käynyt aktiviisesti mielessä 4 kertaa tänä vuonna. Lapset pitävät hengissä, terapiassa käyn. Se, että mies monen vuoden jälkeen tajusi miten huonosti on minua kohdellut, ei poista niitä haavoja ja rikkoutunutta mieltä minkä se kohtelu sai aikaan. Ainoa asia mikä tulee auttamaan on avioero. Tämän teen heti kun saan siihen taloudellisesti paremmat lähtökohdat, pitäisi onnistua 2018 aikana. Lapset on vielä melko pieniä, se raastaa minua. Mutta parempi äiti elossa ja erillään isästä kuin kuollut äiti, näin minä järkeilen.
Olet itse vastuussa mielestäsi eikä miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mahtaa olla surkea ukko, kun on toisen lapsia 12 vuotta elättänyt ja nyt tulee vielä jätetyksikin.
Kirjoitinko jossain vaiheessa että joku muu kuin minä on lapseni elättänyt. En. Eikä pitäisi ärsyyntyä idioottimaisesta provosoinnista.
Miten lasten kanssa voi elää päivittäistä arkea ilman, että heitä ei elätä?
Mene terapiaan puhumaan tunteista sekä yksin ja puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Parisuhteessa kohtelu vei minut vuosiksi pohjalle ja siellä nyt ollaan. Vihdoinkin puolisoni tajusi jotain, mutta se ei enää tuo menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia ja voimia takaisin. Paha olo seuraa jatkuvasti.
Sama täälläkin. Itsemurha käynyt aktiviisesti mielessä 4 kertaa tänä vuonna. Lapset pitävät hengissä, terapiassa käyn. Se, että mies monen vuoden jälkeen tajusi miten huonosti on minua kohdellut, ei poista niitä haavoja ja rikkoutunutta mieltä minkä se kohtelu sai aikaan. Ainoa asia mikä tulee auttamaan on avioero. Tämän teen heti kun saan siihen taloudellisesti paremmat lähtökohdat, pitäisi onnistua 2018 aikana. Lapset on vielä melko pieniä, se raastaa minua. Mutta parempi äiti elossa ja erillään isästä kuin kuollut äiti, näin minä järkeilen.
Olet itse vastuussa mielestäsi eikä miehesi.
Siksi käyn terapiassa ja aion erota hänestä.
Samaa olen pohtinut. Parisuhde on kuollut jo vuosia sitten ja mietin johtuuko se minusta ja mun pahoinvoinnistani vai johtuuko mun pahoinvointi tästä kuolleesta suhteesta. En rakadta enää miestäni, en edes pidä siitä, mutta yhdessä ollaan aina vaan. Kaiketi ikuisesti. Olen henkisesti aivan rikki ja loppu, ja tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään odotettavaa.