Lue keskustelun säännöt.
Olen jotenkin luotaantyöntävä, enkä osaa korjata asiaa. Auttakaa!
rakennusraisa
02.11.2017 |
Olen sosiaalisesti aika kömpelö. Eläydyn tosi vahvasti toisten tunteisiin, mutten osaa ollenkaan tuoda sitä ilmi, jos vaikka joku kertoo sairastuneensa tai mitä vaan. Hyvää tai pahaa. Yritän kyllä ja se on jotenkin väkinäistä, ja näen kyllä, että minua aletaan katsoa kieroon sen takia. Minua ilmeisesti pidetään kylmänä ja itsekkäänä ja jopa ilkeänä. Kun olen väsynyt tai stressaantunut, en oikein kykene kanssakäymiseen ollenkaan. En osaa keskittyä kuuntelemaan muiden puheita enkä varsinkaan silloin osaa näyttää empaattisuutta, mitä siis sisimmässäni kyllä tunnen liiaksikin asti!
Mietin aina pitkään mielessäni jälkeenpäin, miten sosiaaliset tilanteet meni ja löydän jotain paikkoja missä tein jotain urveloa ja toinen ei tykännyt siitä, mutta en kuitenkaan osaa/pysty toimimaan toisinkaan.
Jos ihmettelette, miksi mietin näin paljon muiden mielipiteitä niin siksi, että olen ollut melkein koko ikäni yksinäinen. Ystäviä ei ole kai koskaan ollutkaan, mutta nyt ei ole enää kavereitakaan. Kyllähän ihmisiin aina tutustuu milloin missäkin, mutta kukaan ei sitten koskaan jää mukaan. Pyydän kahville enkä ole liian päällekäyvä, olen vain jotenkin ilmeisesti niin omituinen, että olen aina se eka, joka pudotetaan porukasta.
Tarvitsen vinkkejä, miten osaisin olla luontevampi ja lähestyttävämpi. Olisipa olemassa sosiaalisten taitojen koulu jälkijättöisille...
Kommentit (16)
"Olisipa olemassa sosiaalisten taitojen koulu jälkijättöisille..."
Niinpä! Joskus toivoin samaa, johon joku näsäviisaasti kommentoi, että onhan jo olemassa koulut ja työpaikat. Joo, mutta me jotkut ei opita vain itse ympäristöämme tarkkailemalla ja siitä päättelemällä sosiaalisia taitoja, vaan jonkun pitäisi rautalangasta vääntää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, mutta omituisuutta ei saa "pois". Voit korkeintaan opetella ihmisistä käyttäytymismalleja, mutta sekin yleensä näyttää teennäiseltä.
Minulla on työporukassa yksi joka kopioi meidän muiden tapoja käyttää hymiöitä ja keskustelutapaa whatsapp -ryhmässä. Vaikka me muut kirjoittelemme samalla tavalla ja vakiintuu vitsit ja tavat, niin sen yhden kopiointi näkyy läpi sellaisena... matkimisena eikä samanhenkisyytenä.
Harmi, etten voi auttaa.
Minulla on se ongelma että tuntuu ettei kenenkään kanssa vain ole mitään yhteistä. Ei mitään puhuttavaa mistään, niin että se oikeasti kiinnostaisi. Kaipaan ystäviä mutta en tiedä mitä niitten kanssa tekisin tai mistä puhuisin.
Samat ongelmat minulla. En valitettavasti osaa auttaa. Olen omalta osaltani jo luovuttanut. Elän elämäni ilman ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, mutta omituisuutta ei saa "pois". Voit korkeintaan opetella ihmisistä käyttäytymismalleja, mutta sekin yleensä näyttää teennäiseltä.
Minulla on työporukassa yksi joka kopioi meidän muiden tapoja käyttää hymiöitä ja keskustelutapaa whatsapp -ryhmässä. Vaikka me muut kirjoittelemme samalla tavalla ja vakiintuu vitsit ja tavat, niin sen yhden kopiointi näkyy läpi sellaisena... matkimisena eikä samanhenkisyytenä.
Harmi, etten voi auttaa.
Mielenkiintoinen pointti. Oikeasti kaikilla sosiaalinen käytös on tavallaan matkimista, mutta jotkut on siinä luontevampia. He ehkä oppivat "matkitun" asian todella sisäistäen sen. Toisilla siis tuo matkiminen näyttäytyy samanhenkisyytenä, mutta toisilla joltain "soluttautumisyritykseltä". Ja sitten voi myös mokata siinä, että osaako matkia oikeissa asioissa ja sitten taas sopivissa kohdin olla "omanlaisensa".
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, mutta omituisuutta ei saa "pois". Voit korkeintaan opetella ihmisistä käyttäytymismalleja, mutta sekin yleensä näyttää teennäiseltä.
Minulla on työporukassa yksi joka kopioi meidän muiden tapoja käyttää hymiöitä ja keskustelutapaa whatsapp -ryhmässä. Vaikka me muut kirjoittelemme samalla tavalla ja vakiintuu vitsit ja tavat, niin sen yhden kopiointi näkyy läpi sellaisena... matkimisena eikä samanhenkisyytenä.
Harmi, etten voi auttaa.
Joo, olen itse ollut tällainen eikä se itsestäkään tunnu siltä että oikeasti kuuluu porukkaan. Luulen että olen joku 1/4 autisti ja en vain saa mitään kummempaa yhteyttä kuin semmoisiin toisiin vähän omituisiin. Ei siis hyödytä yrittää väkisin olla kuin muut.
Onhan niitä sellaisia koulutuksia. Googlettamaan vain! Minä joskus löysin, kun mietin tutun kohdalle sellaista. Mutta oikeasti hänen ongelmansa ovat syvempiä ja hän tarvitsisi terapiaa. Ei vaan suostu sinne, kun haluaa kuvitella olevansa normaali, vain vähän ujo ja hiljainen. Mutta ei ole sattumaa miksi hänellä ei ole yhtään ystävää tai kaveria. Olen antanut hänelle mahdollisuuden, ja tutustumisen edetessä hän käyttäytyy koko ajan vain ikävämmin. En jaksa kantaa sitä taakkaa minkä hän päälleni sylkee. Ja näköjään kaikki muutkin ovat huomanneet, että parempi pysyä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös sosiaalisesti omituinen mutta ei minua se ole enää ainakaan 10 vuoteen haitannut. En enää kaipaakaan ihmisten seuraa, olen tyytyväinen erikoinen erakko.
Vaikuttaa siltä että yksinkertaisesti jännität sosiaalisissa tilanteissa, ja sen vuoksi käyttäydyt epäluontevalla tavalla. SSRI-lääkitys saattaisi helpottaa emotionaalisen yhteyden saamista muiden kanssa, ja sitä kautta tuoda luontevuutta käytökseesi. Myös psykologin juttusilla kannattaisi käydä ainakin muutaman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et itse löydä vikaa, niin hae ammattiapua. Sinullahan on selkeä ongelma, jonka kanssa lähestyä ammattilaista. Sitä sitten avun turvin ratkomaan!
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä sellaisia koulutuksia. Googlettamaan vain! Minä joskus löysin, kun mietin tutun kohdalle sellaista. Mutta oikeasti hänen ongelmansa ovat syvempiä ja hän tarvitsisi terapiaa. Ei vaan suostu sinne, kun haluaa kuvitella olevansa normaali, vain vähän ujo ja hiljainen. Mutta ei ole sattumaa miksi hänellä ei ole yhtään ystävää tai kaveria. Olen antanut hänelle mahdollisuuden, ja tutustumisen edetessä hän käyttäytyy koko ajan vain ikävämmin. En jaksa kantaa sitä taakkaa minkä hän päälleni sylkee. Ja näköjään kaikki muutkin ovat huomanneet, että parempi pysyä kaukana.
Kukakohan se tässä taitaa sylkeä ja ketä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Oikeasti kaikilla sosiaalinen käytös on tavallaan matkimista[/quote]
Ei, vaan toisten huomioon ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kaikilla sosiaalinen käytös on tavallaan matkimista
Ei, vaan toisten huomioon ottamista.
Sitäkin. Miksi nämä sulkisivat toisensa pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi jos olet suosittu ja pidetty porukassa, jossa kiusataan muita, niin käyttäydyt sosiaalisesti (matkit) eli onnistut olemaan sulava muiden seurassa toisin kuin "epäluontevat tyypit", mutta muiden huomioon ottaminen on heikoilla.
Valehtele, että sinulla on diagnosoitu lievä asperger ja kerro, että sen takia saatat olla vähän tätä ja tätä, että älkää ihmetelkö.
Yleensä tämä aiheuttaa sen, että sinusta tulee kiehtova.
Tutulta kuulostaa.. en kyllä taida osata antaa neuvoja. Jos et keksi luontevaa sanottavaa niin voisiko myötätuntoisella ilmeellä ja nyökkäämällä kuuntelun merkkiksi päästä alkuun?