Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Umpisolmussa elämän kanssa ulkomailla
02.11.2017 |
Hei,
Olen työttömänä ulkomailla jonkunasteisen burnoutin jälkeen. Mieheni on töissä päivittäin. Huomaan että elämäni menee aikalailla alamäkeä, olen käytännössä kotona yksin kaikki päivät ja käytännössä katson youtube-videoita tms. kaiket päivät. Minulla ei ole täällä ystäviä, eikä muutenkaan tekemistä mikä motivoisi lähtemään kodin ulkopuolelle. Haluaisin kovasti muuttaa takaisin Suomeen, mutta miehelläni on hyvä työpaikka täällä, missä viihtyy todella hyvin, ja minulla ei ole edes tällä hetkellä mitään ajatusta siitä, mitä työtä haluaisin tehdä. En tiedä miten ulkomaalainen mieheni löytäisi töitä Suomesta.
Miten saisin takaisin elämänhalun? Ja elämänhallinnan? Olen niin antanut periksi, kaikki tuntuu todella vaikealta. Olin ennen täällä myös "hyvässä" työpaikassa, mutta koitin vaihtaa työpaikkaa, sillä en viihtynyt edellisessä työpaikassani, liian stressaavaa ja en koskaan oikein tullut juttuun työkavereideni/pomoni kanssa. Halusin myös muuttaa toiseen maahan, koska en alunperinkään pidä tästä maasta missä asumme tällä hetkellä. Mutta kunnianhimoinen suunnitelma uuteen työpaikkaan vaihtamisesta sitten epäonnistuikin, koska ymmärsin uudessa työpaikassa että terveyteni oli tosi vaakalaudalla siinä vaiheessa kun ensimmäisen viikon jälkeen vakavissani mietin ikkunasta hyppäämistä kadulle. Sen lisäksi että lähinnä vain itkin kotona ja menetin toimintakykyni nopeasti. Uusi työ osoittautuikin siis vielä stressaavammaksi. Siinä tajusin, että terveys on tärkeämpi kuin stressaava työ. Ei ole järkeä jatkaa töissä joka tuntuu niin pahalle ja saa niin kaaottiseen tilaan. Joten palasin tänne takaisin, mutta työttömäksi.
Olin täällä hetken työkkärissä, mutta lopetetin sen, sillä en saanut tarpeeksi hakemuksia lähetettyä kuukausittain, joten sain kuukausi toisen jälkeen lisää karenssia. Viime kevään lähinnä nukuin. Tulemme juuri ja juuri toimeen mieheni palkalla.
En voi mennä terveyskeskukseen jutteleen tästä asiasta, sillä täällä on ainoastaan yksityinen terveydenhoito, eikä minulla ole varaa maksaa yli 100e tunti psykologille. Kun menin täällä lääkärille, vanhempi mieslääkäri ei ottanut minua ollenkaan tosissaan, kun kysyin reseptiä 5-htp ravintolisään (masennukseen). Sukulaiseni näkevät minut menestyneenä korkeakoulutettuna selviytyjänä. Olen ollut jo melkein vuoden nyt työttömänä, enkä keksi miten saisin tilanteen korjattua. En osaa paikallista kieltä. Koitan miettiä uutta ammattia, mikä voisi kiinnostaa, mutta en ole toistaiseksi keksinyt, lisäksi olen jo yli kolmekymppinen. Haluaisin tehdä käsilläni jotain ja huomattavasti vähemmän stressaavaa työtä. Epäilen että minulla on lievä asperger, minulle sanotaan aina etten voi tehdä töitä ihmisten parissa (esim. asiakaspalvelu), enkä tiedä pystyisinkö edes siihen. Mahdolliset ammatit kapenevat melko vähiin, jos ei voi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olen tosi hyvä käsistäni ja minulla on luovuutta ja taiteellista silmää. Tuntuu etten voi mistään hakea apua tai neuvontaa vaikkapa nyt uran tai ammatin suhteen. Täkäläisessä työkkärissä totesivat, etten tule täältä löytämään töitä, koska en osaa kieltä, siihen se neuvonta sitten jäi.
Mitähän tälläisessä tilanteessa kannattaisi tehdä? Mulla on niin keinot vähissä. Mistähän voisin edes kysyä apua? Ulkosuomalaisille on kai lähinnä ainoa tukipalvelu merimieskirkko, mutta en valitettavasti ole kristitty.
Kiitos! (ja anteeksi vuodatus.)
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma elämäntilanteeni on tällä hetkellä melko samanlainen, joten tiedän mistä puhut!
Siinä mielessä en myös ole varmasti paras henkilö antamaan neuvoja, mutta toisia ihmisiähän on aina helpompi neuvoa, kuin yrittää ratkoa omia ongelmiaan..
Sanoisin, että koita tehdä nyt itsellesi ensimmäisenä selväksi, mitä haluat tehdä. Ei ole reilua sinua kohtaan, että asut vastahakoisesti maassa, johon et alun perinkään halunnut, josta et tunnu löytävän tekemistä, ja jossa kaiken kukkuraksi et osaa edes paikallista kieltä, eli ajaudut melko helposti täysin ulkopuoliseksi.
Voisitkohan lähteä hetkeksi aikaa Suomeen ottamaan tilanteesi hieman etäisyyttä? Ehkä ikävoimäsi Suomi, perhe, ystävät ja tutut kuviot siellä auttavat saamaan perspektiiviä asioihin.
Oletko ajatellut mahdollisuutta perustaa jonkinlaisen oman yrityksen, jossa voisit toteuttaa luovuuttasi ja työskennellä omilla ehdoillasi?
Ja sitten, jos päädyt jäämään asumaan nykyiseen asuinmaahasi, opettele paikallinen kieli. Ota se ykkösprioriteetiksi. Monissa maissa kunnat ja kirjastot järjestävät todella edullisia kielikursseja vasta-alkajille. Ne ovat myös hyviä paikkoja tutustua ihmisiin ja saada uusia ystäviä.
Tsemppiä!
Hei,
Kiitos paljon tästä kommentista.
Yrityksen perustaminen on mielestäni hieno ajatus, kiitos siitä. Luulen, että koitan kehitellä tätä rataa ajatusta ja suunnata ajatuksia sinnepäin. Tämä alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä oikealta vaihtoehdolta, koska palkkatyöt toimistossa eivät tunnu enää oikein houkuttavalta/mahdolliselta. Mulla on itseasiassa kaikkia pieniä ajatuksentynkiä pyörinyt yritysideoista mielessä. Kaikki luultavasti aika epärealistisia :-D Luulen, että alamme vuoden sisään suunnitella muuttoa luultavasti Suomeen tai mieheni kotimaahan. Se on ihan totta, että on parempi tehdä itselle mieluisia asioita, muuten menee hommat helposti itse-sabotoinnin suuntaan.
Jo kymmenen vuotta eripuolella ulkomailla asuneena, tottakai tiedostaa että apua ei ole niin helposti saatavilla jos hommat menee pieleen, mutta on siltikin yllättänyt kuinka ulkomailla asuva on helposti todella tukiverkkojen ulkopuolella, sekä Suomen että uuden kotimaan. Tavallaan tottakai näinhän asiat ovat, mutta kyllä se silti vaan yllättää, kun tietää miten paljon ihmisiä kuitenkin elää ulkomailla.
Toivottavasti sulla myöskin asioihin löytyy ratkaisu. Kiitos paljon kommentistasi. ja myös tsemppiä jatkoon. Tuli positiivisempi ja optimistisempi olo viestistäsi. Näitä kun yksin kotona mielessään miettii, niin lähtee helposti ajatukset kiertään kehää.
Merimieskirkkoon on tosiaan kaikki tervetulleita - ja hyvällä tsägällä löydät sieltä omanmaalaisia kavereitakin!
Mites olis kielikurssi nyt kun kuitenkin olet työttömänä? Asuessani itse ulkomailla, sain ensimmäiset "paikalliset" kaverini (lainausmerkeissä, sillä ulkkareitahan hekin olivat) nimenomaan kielikurssin kautta.
Aloita kieliopinnot. Varmasti voit opiskella kieltä myös itsenäisesti netin avulla. Hakeudu vaikka kevyen vapaaehtoistyöhön heti, kun saat vähänkin paikallista kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia kerrallaan.
1) Jos olet kuopassa, lopeta kaivaminen. Tarkoittaa että ota aikalisä. Burnout on hyvä ottaa vakavasti. Ota ihan rauhassa vähän aikaa ja mieti missä olet, missä haluaisit olla. Tämä ei tapahdu hetkessä joten lakkaa piiskaamasta itseäsi sillä että jotain pitäisi suorittaa. Ole armollinen (sorry, en keksi parempaa termia mutten tarkoita mitään uskonnollista) itsellesi ja hyväksy se että asiat eivät nyt ole kovin hyvin ja tarkkaile itseäsi ulkoapäin. Aika abstraktia tekstiä mutta monelta loppuu vauhti ulkomailla, siinä ei ole mitään karmeaa hävettävää, ja täytyy keksiä miten sen saa takaisin. Oletko ikinä harrastanut meditointia?
2) Korjaa ruokavaliosi.
3) Aktivoidu. Mene kielikurssille, etsi joogastudio tai kuntosali jossa tykkäät käydä tai mikä tahansa expat-kerho. Meetup.com on aina hyvä ystävä. Varmasti siellä on muitakin kieltä osaamaattomia jotka etsivät verkostoja.
4) Mieti miten pääset siihen missä haluat olla. Jo suunnitelma on kovin monimutkainen niin luultavasti sitä voi suoraviivaistaa.
5) Kärsä kohti sitä missä haluat olla.
Onnea matkaan. Toivottavasti tilanne korjaantuu.
Jos miehesi on hyvässä työssä, niin miten niin tulette juuri ja juuri toimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on hyvässä työssä, niin miten niin tulette juuri ja juuri toimeen?
...koska on luovalla/teknisellä alalla yliopistolla töissä. Jokaisella ammattialalla ei ole palkat mitenkään tähtitieteelliset, vaikka työpaikka onkin hyvä ja sinällään arvostettu. Koska erittäin kallis maa ja järkyttävät vuokrahinnat, vaikka vaatimattomasti asutaankin.
Ihmettelen aina näissä yhtä asiaa: miksi ihmiset valittavat kielitaidon puutteesta, eivätkä ala sen sijaan opetella kieltä? Tässäkin se ettei paikallista kieltä osata, kerrotaan ihan kuin se olisi samanlainen muuttumaton fakta kuin vaikka pituus tai silmien väri. Kuitenkin jokainen voi kieltä opiskella, jopa vaikeitakin kieliä. Esim. veljelläni on kiinalainen vaimo ja niin vaan se on kiinaa opetellut, vaikka ei helpoimpia kieliä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Kiitos paljon tästä kommentista.
Yrityksen perustaminen on mielestäni hieno ajatus, kiitos siitä. Luulen, että koitan kehitellä tätä rataa ajatusta ja suunnata ajatuksia sinnepäin. Tämä alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä oikealta vaihtoehdolta, koska palkkatyöt toimistossa eivät tunnu enää oikein houkuttavalta/mahdolliselta. Mulla on itseasiassa kaikkia pieniä ajatuksentynkiä pyörinyt yritysideoista mielessä. Kaikki luultavasti aika epärealistisia :-D Luulen, että alamme vuoden sisään suunnitella muuttoa luultavasti Suomeen tai mieheni kotimaahan. Se on ihan totta, että on parempi tehdä itselle mieluisia asioita, muuten menee hommat helposti itse-sabotoinnin suuntaan.
Jo kymmenen vuotta eripuolella ulkomailla asuneena, tottakai tiedostaa että apua ei ole niin helposti saatavilla jos hommat menee pieleen, mutta on siltikin yllättänyt kuinka ulkomailla asuva on helposti todella tukiverkkojen ulkopuolella, sekä Suomen että uuden kotimaan. Tavallaan tottakai näinhän asiat ovat, mutta kyllä se silti vaan yllättää, kun tietää miten paljon ihmisiä kuitenkin elää ulkomailla.
Toivottavasti sulla myöskin asioihin löytyy ratkaisu. Kiitos paljon kommentistasi. ja myös tsemppiä jatkoon. Tuli positiivisempi ja optimistisempi olo viestistäsi. Näitä kun yksin kotona mielessään miettii, niin lähtee helposti ajatukset kiertään kehää.
Hauskaa, että sait viestistäni jotain irti! Itse asiassa viestiisi vastaaminen antoi minullekin voimaa ja lohdutusta tilanteeseeni.
Täällä myös yksi samassa tilanteessa oleva. Itse ratkaisin tilanteen avioerolla ja Suomeen takaisin muuttamisella. Otin oman elämän jälleen haltuun. Mutta jos parisuhteessa ei ole vikaa niin sinuna puhuisin miehelle siitä mitä käyt läpi. Helpompi yhdessä pähkäillä vaihtoehtoja, vaikka sitten sitä Suomeen muuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin myös sanoa, että ulkomaalaisen miehen kanssa muutto Suomeen ei ole sekään helppoa. Suomen kielen opinnot kannattaa aloittaa heti, sillä ilman hyvää kielitaitoa on turha haaveilla mistään duunista. Pahimmassa tapauksessa osanne saattavat jopa vaihtaa paikkaa, miehesi ei sopeudu suomeen ja masentuu.
Itse koen, että ainakin meille parasta oli muuttaa ns. neutraaliin paikkaan, jossa molemmilla on tasavertaiset mahdollisuudet ja motivaatiot löytää oma paikkansa.
Olen ollut hieman samanlaisessa tilanteessa. Päättyi eroon ja henkilökohtaiseen kriisiin jne. ehkä jos tekisin asiat toisin niin menisin opiskelemaan siellä jotain. Ei menisi aika ihan hukkaan. En tiedä onko sinulla siihen mahdollisuus taloudellisesti. Voisit toisaalta vaikka tehdä jotain hyväntekeväisyystyötä ajankuluksi tai hoitaa lapsia tai ulkoiluttaa koiria jotta piristäisi ja et jäisi vaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot tilanteestasi hieman ristiriitaisesti:
"Haluaisin kovasti muuttaa takaisin Suomeen, mutta miehelläni on hyvä työpaikka täällä, missä viihtyy todella hyvin, ja minulla ei ole edes tällä hetkellä mitään ajatusta siitä, mitä työtä haluaisin tehdä. En tiedä miten ulkomaalainen mieheni löytäisi töitä Suomesta."
Ja seuraavassa:
"Luulen, että alamme vuoden sisään suunnitella muuttoa luultavasti Suomeen tai mieheni kotimaahan."
Kannattaisi varmaan istua alas ja selvittää, mitä itse haluat ja mitä miehesi haluaa. Ei ole oikein, että miehesi joutuu luopumaan työstään sinun vuoksesi. Samalla tavalla ei ole oikein, että joudut asumaan maassa, jossa et viihdy, vain koska miehelläsi on mukava työ.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia kerrallaan.
1) Jos olet kuopassa, lopeta kaivaminen. Tarkoittaa että ota aikalisä. Burnout on hyvä ottaa vakavasti. Ota ihan rauhassa vähän aikaa ja mieti missä olet, missä haluaisit olla. Tämä ei tapahdu hetkessä joten lakkaa piiskaamasta itseäsi sillä että jotain pitäisi suorittaa. Ole armollinen (sorry, en keksi parempaa termia mutten tarkoita mitään uskonnollista) itsellesi ja hyväksy se että asiat eivät nyt ole kovin hyvin ja tarkkaile itseäsi ulkoapäin. Aika abstraktia tekstiä mutta monelta loppuu vauhti ulkomailla, siinä ei ole mitään karmeaa hävettävää, ja täytyy keksiä miten sen saa takaisin. Oletko ikinä harrastanut meditointia?
2) Korjaa ruokavaliosi.
3) Aktivoidu. Mene kielikurssille, etsi joogastudio tai kuntosali jossa tykkäät käydä tai mikä tahansa expat-kerho. Meetup.com on aina hyvä ystävä. Varmasti siellä on muitakin kieltä osaamaattomia jotka etsivät verkostoja.
4) Mieti miten pääset siihen missä haluat olla. Jo suunnitelma on kovin monimutkainen niin luultavasti sitä voi suoraviivaistaa.
5) Kärsä kohti sitä missä haluat olla.
Onnea matkaan. Toivottavasti tilanne korjaantuu.
Kiitos näistä hyvistä vinkeistä! Ja kiitos paljon tästä kommentistasi.
Etenkin ruokavalio on mulle ongelma, tosi usein jää päivällä syömättä mitään. Unohdan ja jumiudun ajatuksiini. Voi olla että jatkuva väsymys tulee osittain jostain vitamiinivajeestakin, rauta tms., tarviikin taas keskittyä paremmin tähän.
Keväällä alkoi mieli parantua kun otin kunnon rutiinin käyttöön, menin ulos kävelylle joka päivä. Nyt olin viikko sitten lomalla 10 pv Suomessa ja sen jälkeen on täällä ihan totaalisesti jumiutunut, juurikaan liikkunut kotoa ulos sen jälkeen kun tulin takaisin. Olin jo paljon parempi ennen lomaa, mutta nyt tuntuu että taas mennyt aikalailla takapakkia.
Oon kovasti koittanut miettiä mitä haluisin elämässäni tehdä ja siihen asti olen päässyt, että jotain on tehtävä toisin. Kaikenlaisia enemmän tai vähemmän järjettömiä ajatuksia. Tuntuu että toisaalta haluisi jotain uutta, ja toisaalta pelkään että se uusi taas tuo liikaa muutosta. Ehkä täytyy vaan koittaa alitajunnan toimia rauhassa.
En ole meditoinut nyt vähään aikaan, mutta mindfulnessista on ollut aikaisemmin paljon apua stressiin ja lisäksi tehnyt näitä TRE (trauma releasing harjoituksia). Olen samaa mieltä että meditaatio tms. on hyvä idea.
Expat ja ulkkariryhmissä on se huono puoli, että siellä on kaikki enemmän tai vähemmän elämänsä menestyjiä, en usko että tällä hetkellä voimia muutenkaan tutustua uusiin ihmisiin. Oon niin outo ihminen, harvoin klikkaa noissa piireissä. :-p
Onneksi vuosi vaihtuu kohta, ja toivottavasti 2018 on parempi vuosi kuin mitä tämä 2017 osoittautui.
Kiitos näistä vinkeistä. Täytyy koittaa alkaa taas noudattaa kurinalaisempaa rutiinia, ja etsiä positiivisia ja aktiivisempia juttuja enemmän elämään :-) Kiitos kaikille kommenteista!
Ihan eka opettele kieli. Mikään ei ole tärkeämpää ulkomaille muuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi samassa tilanteessa oleva. Itse ratkaisin tilanteen avioerolla ja Suomeen takaisin muuttamisella. Otin oman elämän jälleen haltuun. Mutta jos parisuhteessa ei ole vikaa niin sinuna puhuisin miehelle siitä mitä käyt läpi. Helpompi yhdessä pähkäillä vaihtoehtoja, vaikka sitten sitä Suomeen muuttoa.
Totta. On harmi kyllä näissä "monimaalaisissa" avioliitoissa että iso osa päättyy avioeroon. On toki haastavaa, kun tulee aina kysymys että mihin maahan lopulta yhdessä asettuisi ja jos on toisen kotimaa, niin osapuolilla eri kokemus tietty siellä asumisesta.
Meillä ei avioero ole vaihtoehtona, koska suhde on tosi hyvä. Tarvii kyllä miettiä että mitä me voitais tehdä.
Kannattaa pyöriä mielummin muiden mamujen kuin expattien kanssa. Oppii kielenkin, ainakin jollain tasolla, kun ne mamut ei yleensä puhu englantia. Merimieskirkkokin on tuon kielitaidon suhteen vähän huono juttu ja meilläpäin se ei ehkä ole ihan nuorten (edes keski-ikäisten) juttu. Aktiivit tuppaavat olemaan lähellä eläkeikää.
Osallistu paikalliselle integraatiokurssille tai tuetulle kielikurssille. Saatat löytää mielenkiintoisia tuttavuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin myös sanoa, että ulkomaalaisen miehen kanssa muutto Suomeen ei ole sekään helppoa. Suomen kielen opinnot kannattaa aloittaa heti, sillä ilman hyvää kielitaitoa on turha haaveilla mistään duunista. Pahimmassa tapauksessa osanne saattavat jopa vaihtaa paikkaa, miehesi ei sopeudu suomeen ja masentuu.
Itse koen, että ainakin meille parasta oli muuttaa ns. neutraaliin paikkaan, jossa molemmilla on tasavertaiset mahdollisuudet ja motivaatiot löytää oma paikkansa.
Minne maahan lopulta muutitte?
Niinpä, tätäkin mietin aina, että en haluisi riistää miestäni nyt *hyvästä* työpaikasta yms mahdollisuuksista, vaikka hänkin kyllä haluaisi muuttaa Suomeen jossain välissä. Pitkä tie suomea opiskella. Toisaalta monet ulkomaalaiset pitävät Suomesta ja Suomi on myös yllättävän hyvin menestynyt ns. näissä expat maa vertailuissa. (pahoittelut tästä kamalasta termistä). Tähän mennessä oltu tosi onnekkaita, että olemme voineet tehdä töitä samassa paikassa samanaikaisesti, juurikin tälläisissa neutraaleissa paikoissa. Suomen lisäksi seuraavina vaihtoehtoina oonkin miettinyt Norjaa, Ruotsia (mulla kielet hallussa...mutta miehellä kielen opettelu), tai mahdollisesti Kanadaa (mun mielestä liian kaukana). Jos vaan oma pää jaksaisi, niin mahdollisuudet ois tosi hyvät.
Tällä hetkellä ensimmäisenä mielessä itellä mitä oikeasti haluaisi ois muuttaa pieneen mummonmökkiin metsän perukoille sukulaisia lähelle. Koira. ja joku enemmän tai vähemmän yksinkertainen juttu, mitä voisi tehdä päivisin.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettele suomalaisia ja vertaile, kuinka paljon parempi elämäsi on siellä ulkomailla meihin tänne jääneisiin verrattuna. Niin saat itsetuntosi taas kohdalleen ja sitä kautta elämäsi raiteilleen.