Masentaa yli kaiken se että anoppi tekee meidän perheessä päätökset.
Onko hyvä syy erota puolisosta ja rikkoa lasten perhe kun muuten menee kohtuu ok. Päätämme perheenä jotain, kaikkien näkökannat huomioon ottaen, mies soittaa äidilleen tai käy anoppilassa, sen jälkeen ilmoitusluoteisena asiana minulle kerrotaan miten tosiasiassa tehdään. Ja kun oliskin olleet hyviä päätöksiä mutta kaikkea vielä. Esim. jämähdimme loppuelämäksemme erääseen todella pahaan kuseen sen takia että anoppi ei hyväksynyt yritystäni muuttaa meidän elämää tältä osin paremmaksi. Mieskin on myöntänyt jälkikäteen että tuli tehtyä virhe.
Kommentit (22)
Ei sun olisi pakko suostua. Ihan oma vika
Vierailija kirjoitti:
Itsehän tuon sallit. Mitäpä jos sanoisit "ei muuten tehdä kun tehdään niinkuin sovittiin."?
Nämä on sellaisia asioita etten voi niitä yksin ja yksipuolisesti tehdä ilman sitä avioeroa esim tai muuten kattiloiden laittamista jakoon. Lisäksi anoppi lykkää kouraan rahaa että saa tahtonsa läpi. Mies on kärppänä rahan perässä vaikka lopputulos on huonompi kuin se että olisimme tehneet omien suunnitelmiemme mukaan ja omilla varoilla. Velkaisessa taloudessa on hankala sanoa kaikkiin asioihin kiitos ei.
Jos mies ei esimerkiksi suostu muuttamaan, niin miten minä puolisona hoidan tämän asian niin että muutetaan? Ei onnistu. Ap
Ilmeisesti anoppi rahoittaa elämänne? Sitten ei auta kuin tehdä miten elättäjä päättää...
Vai mikä tässä on todellinen tilanne ja ongelma, miksi hyväksyntä haetaan anopilta?
No en minä ainakaan eläisi omaa elämääni anopin sätkynukkena, mies saa tehdä niin jos haluaa. Eli jos ei hommat muutu niin ero se sitten on edessä. Eikä asiat muutu, jos kukaan ei niitä yritä muuttaa.
Oletteko muuten kuulleet joskus että parisuhteessa olisi ongelma että naisen äiti (anoppi) määräilee perheen elämää? En minäkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei esimerkiksi suostu muuttamaan, niin miten minä puolisona hoidan tämän asian niin että muutetaan? Ei onnistu. Ap
No ensin täytyy antaa mahdollisuus muuttua. Eli kerrot tarkasti miehelle mitkä asiat tilanteessa pitää muuttua, mikä hiertää, mikä aiheuttaa ongelmia ja mihin vedetään rajat. Siitä on hyvä alkaa.
Kerro miehelle että nykytilanne on sietämätön ja jos tilanne ei muutu, niin sinä muutat.
Sitten toimit tilanteen mukaan.
Vanha virsi, miksi teit lapsia tuollaisen miehen kanssa? Ensimmäinen pidempi seurustelusuhteeni on ollut juuri tuollaisen poika-äiti symbioosin kanssa. Hän oli juuri muuttanut kotoa kuten itsekin. Emme siis asuneet yhdessä vaan omat kämpät. Mies ei siis osannut yhtään mitään päättä ilman äidiltä kysymistä/tämän suostumusta. Ja kyseessä myös pikkuasiat kuten ostetaanko makaronilaatikkoa varten naudanjauhelihaa vai sika-nautaa. Olimme siis tekemässä yhdessä ruokaa, itse olin partiossa muonittanut paljon. Suurimmat tapahtumat noin 50 henkeä koko viikonloppu. Uskoin siis tietäväni edes jotain ihan perus ruoanlaitosta. Mutta ei, kun mies sitten soitti kaupasta äidin mielipidettä. Vuoden verran jaksoin juttua katsella. Aluksi ajattelin jos vaikka tämä miehenalku vain jännitti niin paljon kun on juuri muuttanut kotoa. Mutta sama meno jatkui koko vuoden, eikä loppua näkynyt. En todellakaan jäänyt katselemaan eikä olisi tullu mieleenkään muuttaa yhteen tällaisen symbioosin keskelle.
Vai käykö niin, että eron jälkeen anoppi ei enää elätäkään sinua, ainoastaan poikaansa. Silloin voi olla aika kurjaa yrittää rakentaa uutta elämää, kun euroakaan ei enää tipahda tilille.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti anoppi rahoittaa elämänne? Sitten ei auta kuin tehdä miten elättäjä päättää...
Vai mikä tässä on todellinen tilanne ja ongelma, miksi hyväksyntä haetaan anopilta?
Huoh. Ei anoppi rahoita elämäämme. Isoissa asioissa puhuu miehen pyörryksiin omalle kannalleen ja pienissä asioissa lykkää rahaa että saa tahtonsa läpi. Mies ei pysty jotenkin katsomaan asioita kuin lyhyellä tähtäimellä. Sitten harmittaa kun shit hits the fan, ja tajusin itse shitin olevan tulossa paljon ennen kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei esimerkiksi suostu muuttamaan, niin miten minä puolisona hoidan tämän asian niin että muutetaan? Ei onnistu. Ap
No ensin täytyy antaa mahdollisuus muuttua. Eli kerrot tarkasti miehelle mitkä asiat tilanteessa pitää muuttua, mikä hiertää, mikä aiheuttaa ongelmia ja mihin vedetään rajat. Siitä on hyvä alkaa.
Kerro miehelle että nykytilanne on sietämätön ja jos tilanne ei muutu, niin sinä muutat.
Sitten toimit tilanteen mukaan.
No sitähän tässä juuri mietin että onko tämä sellainen asia jonka takia kannattaa räjäyttää lasten perhe ja koti. Ei tämä sekaantuminen sentään mitään jokapäiväistä ole mutta riittävän ärsyttävää silti. Ap
Ukkosi on ihan täysi lapanen. Ei kai tuossa auta muuta kuin hyväksyä tilanne tai erota, kerta miehesi ei osaa ottaa opiksi vaikka on itse huomannutkin, että ei ne äiteen neuvot mitäään autuaaksi tekeviä ole.
Oletko keskustellut miehesi kanssa asiasta?
Meillä ero oli ainoa vaihtoehto. Mies oli täysin isänsä tossun alla. Tämän johdosta tapahtui ihan kamalia. Laittoi minut ja lapsen jopa hengenvaaraan, kun isän käskytys meni edelle.
Pelkäätkö, että romantiikka lörpsähtää, jos panet jämäkästi kovan kovaa vasten? Vaikuttaako mies sellaiselta, että valitsisi äidin ja rahat vaimon ja lasten sijasta?
Harmittaa kyllä lastenne puolesta, kun vanhemmat ovat käytännössä jämähtäneet teini-ikäisten tasolle henkisesti.
Mutta vastauksena kysymykseesi: on ihan ok erota sen vuoksi, että miehelle painaa äidin mielipide teidän yhteistä enemmän. Se ero saattaisi olla jopa lastenne pelastus, sillä lapsille ei tee hyvää katsoa vierestä kun perhettä pompottelee joku perheen ulkopuolinen ihminen.
Silti suosittelen ensin kokeilemaan pariterapiaa.
Oletko sanonut anopille asiasta? Eikö kannattaisi nostaa kissa pöydälle ja sanoa, että et halua anopin puuttuvan teidän perheen asioihin, etenkään kun aiemmat neuvot eivät ole johtaneet hyvään lopputulokseen. Jos anoppi suuttuu, niin miten se muuttaisi nykytilannetta? Ehkä välien tulehtuminen voisi jopa katkaista miehen napanuoran äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän tuon sallit. Mitäpä jos sanoisit "ei muuten tehdä kun tehdään niinkuin sovittiin."?
Nämä on sellaisia asioita etten voi niitä yksin ja yksipuolisesti tehdä ilman sitä avioeroa esim tai muuten kattiloiden laittamista jakoon. Lisäksi anoppi lykkää kouraan rahaa että saa tahtonsa läpi. Mies on kärppänä rahan perässä vaikka lopputulos on huonompi kuin se että olisimme tehneet omien suunnitelmiemme mukaan ja omilla varoilla. Velkaisessa taloudessa on hankala sanoa kaikkiin asioihin kiitos ei.
Mutta miehesi voi tehdä yksipuolisesti ja ilmoitusluonteisesti päätöksiä? Miksi hän on parempi määräämään mitä tehdään kuin sinä?
Ongelma on minusta se, että mies määrää, koska eihän anopilla ole mitään muuta valtaa kuin mitä mies on hänelle antanut. Joten keskustelkaa miehen kanssa siitä, eikä anopista.
Itsehän tuon sallit. Mitäpä jos sanoisit "ei muuten tehdä kun tehdään niinkuin sovittiin."?