Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, "pahoitinko" mielelni ihan turhasta.
01.11.2017 |
Lainausmerkit siksi, kun en nyt tiedä sinänsä pahoitinko mieleni varsinaisesti, en oikeastaan loukkaantunut itse teosta enkä syytä ketään, lähinnä mieleni pahoittui omasta tilanteestani.
Minulla on itselläni yksinhuoltajana tosi tiukka tilanne, kun teini läksi opiskelemaan ja joudun maksamaan hänen kulut yksin. Hän ei saa vielä opintotukea eikä lainaa, eikä ole mahdollisuutta asumislisäänkään. (Kyllä, nämä on selvitetty eli tilanne on minulla tiedossa, ei saa ja sillä hyvä). No, olen kuitenkin kaiken mitä tarvitaan, pystynyt hänelle hommaamaan. Mutta tiukkaa on ja mitään ekstraa ei ole.
Hän on seurustellut nyt jonkun aikaa tosi kivan pojan kanssa. Pojan perhe on hyvin toimeentuleva. Tyttö on tehnyt heidän firmalle joitain töitä ja saanut taskurahaa. Mikä on kiva asia. Mutta nyt, kun mä nään kuitenkin verkkopankissa tytön tilitapahtumat, siellä oli poikaystävän äidiltä tullut rahaa viestillä "uusiin vaatteisiin". 150 euroa. Ja kun minun mielestä lapsella on vaatteita. Eikä hän missään rytkyissä kulje.
Jotenkin vaan nyt iski johonkin herkkään kohtaan. Ei se minulta ole pois että joku toinen on lahjoittanut rahaa, ja kun se varmaan on sille toiselle ihan vaan ns. pikkurahaa. Mulle tuo olisi iso raha. Mutta kun. Minun likka on alaikäinen, minun vastuulla, minun huollettava, minun vaatetettava ja ruokittava. Vaikka on tiukkaa, niin ei tässä almuja kaivata. Ja kun nuoret nyt ei minun mielestä ole seurustelleet vielä kauaa. Niin jotenkin tää nyt vaan iski johonkin... Tulee sellainen olo, että pitäisi nöyrtyä "paremman" edessä. Joka on vaan tunne minussa, eikä ole sen toisen vika.
Kertokaa mielipiteitä. Älkää nyt lytätkö enempää, jooko. Kertokaa "köyhät" että miten itse olisitte suhtautuneet ja kertokaa hyvin toimeentulevat, että mitä itse ajattelette. Todennäköisesti tunteeni on turha, mutta se nyt vaan on näin.
Ja kyllä. Puhun lapseni kanssa tästä myös. Nyt hän on koulussa, soitan illemmalla.
Kommentit (43)
Tunteesi ei ole turha millään lailla. Kaikki tunteet ovat oikeutettuja ja hyvä käydä läpi. Mutta älä jää siihen tunteeseen kiinni ja mieti miksi sellaista tunnetta koit.
Mielestäni tuossa ei ole mitään pahaa. Kiva että pystyvät auttamaan tytärtäsi. Ei siinä mielestäni ole mitään loukkaavaa, että antoi rahaa vaatteisiin. Ne joilla rahaa on, niin käyttäköön sitä. Älä murehdi, tyttösi oli varmaan iloinen rahasta. Ole sinäkin. Raha on välttämätön pakko tässä yhteiskunnassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksan joskus kummitytön tilille "korvaus liinavaatteista + pesulakulut" tai "osuus isoäidin lahjasta". Näin siksi, että jos tyttö jostain syystä päätyy sossun asiakkaaksi ja tilitiedot katsotaan, niin tuollaisilla teksteillä tulleita summia ei katsota toistuvaisavustuksiksi tai palkaksi.
Ihmettelen kommentteja, joissa pidetään negana sitä, että ap on perillä tyttärensä raha-asioista. Tottakai niitäkin tulee pitää hiukka silmällä kun kerta alaikäisestä kyse. Ei se omassa kämpässä asuminen mikään automaattisesti aikuiseksi tekevä asia ole. Luultavasti AP maksaakin tyttärensä yksinasumisesta, joten mistään sieltäkään osin täysin itsenäisestä lapsesta tuskin on kyse.
Jos itse olisin pienituloisten, kyllä huolehtisi lapseni rahankäytöstä vähintäänkin sillä silmällä, että raha ei hupene ihan turhuuksiin, sillä pakolliset kulut (kuten se asuminen) on kuitenkin maksettava.
AP, ymmärrän sinua, mutta tosiaan, pidä nyt kieli keskellä suuta, ettei tyttäresi ahdistu kyselyistäsi. Ja mielestäni voit aivan hyvin puhua tyttärellesi ns. rahalahjasta, ei sitä varten tarvitse ottaa yhteyttä poikkiksen äitiin, joka puolestaan saattaisi loukkaantua sinulle, mikäli kokee sinun rajusti kyseenalaistavat hänen tekemisensä. Puhu tälle äidille vasta, jos rahananto jatkuu ja varsinkin jos summat suurenevat.