Kertokaa, "pahoitinko" mielelni ihan turhasta.

Jos poikaystävän vanhemmat ovat luvanneet palkkion työssäauttamisesta, ja vastuullisesti kysyneet tytöltä (joka vielä on alaikäinen) mihin aikoo saamansa palkkion käyttää tai miksi tarvitsee rahaa ja tyttö on vastannut, että olisi kiva ostaa uusia vaatteita.

Sitten on luontevaa kirjata saatteeseen "vaaterahaa", niin molemmat osapuolet tietävät mikä 150€ on tileillä liikkunut.

Antamillasi tiedoilla sanoisin, että pahoitit mielesi turhaan. Tyttöhän on saattanut havitella jotain tiettyä, kallista vaatetta, ja poikaystävän äiti käytti siksi tuollaista spesifiä ilmausta. On myös mahdollista, että raha oli "pimeä" korvaus työstä ja ikään kuin naamioitu lahjaksi, vaaterahaksi.

Verkkopankin viestejä ei muutenkaan kannata ottaa kovin vakavasti. Olen itse laittanut joskus aikuiselle kaverilleni pikkurahaa takaisin maksaessani viestiksi "ruokaraha" tms., vaikka siis olin itse se velallinen.

Tuo meni vain sun köyhän tunteisiin. Se ei ollut almu sinulle, ymmärrä se. Erota nyt mielessäsi tyttäresi elämä ja omasi. Hän saa elää elämäänsä ja saada "taskurahaa". Mielestäni asia ei sinulle edes kuulu. Mielesi saat pahoittaa, mutta et 'omista' tytärtäsi.

Minkä tyyppinen firma on kyseessä? Tarkoitan tällä nyt sitä, että onko töissä ollut puhetta, että tyttäresi täytyy pitää tietynlaisia vaatteita töissä? Sellaisia, joita tavis teini ei muuten hommaisi. Eli raha on annettu työvaatteiden ostamiseen.

Olenko ainoa jonka mielestä on outoa, että tarkkailet omillaan asuvan teinisi tilitietoja? Toivottavasti olet saanut tähän teiniltä luvan.

Kysy teiniltä onko kyse pimeänä maksetusta palkasta vai muunlaisesta avusta. Mikäli työ on fyysistä ja esim. loukkaantumisen riski on olemassa, olisi jo vakuutustenkin kannalta hyvä selvittää, voisiko työsuhde olla sittenkin laillinen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo meni vain sun köyhän tunteisiin. Se ei ollut almu sinulle, ymmärrä se. Erota nyt mielessäsi tyttäresi elämä ja omasi. Hän saa elää elämäänsä ja saada "taskurahaa". Mielestäni asia ei sinulle edes kuulu. Mielesi saat pahoittaa, mutta et 'omista' tytärtäsi.

Kiitos tästä ihan mahtavasta, totaalisen sivuraiteille menneestä tulkinnastasi tilanteesta :). Luitko edes aloitusta? Ymmärsitkö lukemaasi? Mutta AV ja mammat ei petä koskaan. Hyvää jatkoa sinulle!

timti kirjoitti:

Olenko ainoa jonka mielestä on outoa, että tarkkailet omillaan asuvan teinisi tilitietoja? Toivottavasti olet saanut tähän teiniltä luvan.

Kysy teiniltä onko kyse pimeänä maksetusta palkasta vai muunlaisesta avusta. Mikäli työ on fyysistä ja esim. loukkaantumisen riski on olemassa, olisi jo vakuutustenkin kannalta hyvä selvittää, voisiko työsuhde olla sittenkin laillinen.

Toivottavasti olet ainoa joka tätä ihmettelee. Osuuspankissa nyt vaan menee niin, että alaikäisen tilitiedot näkyy vanhempien verkkopankissa. Eiköhän tuo ole ihan normaalia. Siinähän se näkyi, kun itse siirsin rahaa lapsen tilille. Jos lapsi haluaa oman tilin joka ei mulla näy ja se on mahdollista, niin siitä vaan. Minun mielestä se ei vielä "asu omillaan" vaan opiskelujen takia sille on vuokrattu opiskelija-asuntosäätiöltä solukämppä. Viikonlopuiksi hän ihan omasta tahdostaan tulee kotiin, ja sillä sanalla ihan itse puhuu. Kun tällä paikkakunnalla tai siedettävän matkan päässä ei nyt vaan ollut tarjolla hänelle mitään.

Minä nyt oon sitä mieltä, että 15 (täyttää tämän kuun lopulla 16) on vielä lapsi ja alaikäinen. Hän ei minusta ole ihan vielä kypsä olemaan 100% vastuussa omista asioistaan. Tässä vielä opetellaan esim. rahankäyttöä ja taloudellista ajattelua. Minusta hän olisi vielä voinut asua kotona, mutta niin kuin sanottu, ei ollut mitään tarjolla täällä. Se, joka näkee tilitietojen "tarkkailussa" lapsen kohdalla jotain outoa, ei ehkä ymmärrä täysin omaa vastuutaan vanhempana ja huoltajana.

Ja mitä noihin töihin tulee, niin olen perillä siitä mitä ne on. En ole huolissani turvallisuudesta enkä laittomuuksista. Jos olisin, olisin tehnyt asioille jo jotain. Mutta kiitos huolenpidosta.

Hassua että juuri eilen oli mielessä tuo, miksi nämä vähällä toimeentulevat ovat niin loukkaantuneita, jos heitä auttaa rahallisesti ja nyt tuli tämä ketju samasta aiheesta.

Olen itse niitä hyvätuloisempia ja useasti on ollut tilanne, että olen koettanut jelpata rahallisesti niitä joilla ei niin paljon ole sitä rahaa käytettävissä, mutta yritykset ovat kariutuneet juuri tuohon ylpeyteen. Eräänkin kerran olin erään ystäväni kanssa ns. hippikommuunissa jossa ystäväni tapasi käydä välillä syömässä, koska siellä laitettin iso satsi ruokaa ja kokoajan oli tarjolla kahvia ja kahvin kanssa pikkupurtavaa tosi halpaan hintaan. Ja syötävät siis maksettiin sellaiseen kippoon. Aioin laitta 50 euroa siihen kuppiin, mutta ystäväni torppasi idean "Ei sun tartte" ja keittiöhekilökuntakin oli vähän otsat kurtussa.

Mikä siinä rahallisen avun vastaanottamisessa on niin kauheata?

Tyttäresi tekee pimeästi töitä poikaystävän perheen firmassa. Hienoa.

Mä kyllä ymmärrän tuon mielipahan. Siinä tulee vähän sellainen tunne, että joku yrittää viedä äitiyttäsi pois. Tää on rankasti sanottu, enkä tarkoita sitä niin kovana, mutta en löydä oikeata sanaa. Niinkuin sun ponnistelut eivät olisi riittäneet vaan joku tulee sivusta radalle. Se tuntuu sellaiselta, vaikka ei rahanantajalla ole ehkä ollut sellainen tarkoitus ollenkaan. 

Mun lasten isä kuoli ja hänen äitinsä antoi rahaa meidän yhteisille lapsille ja oli punkeamassa muutenkin poikansa sijaiseksi. Kyllä tuli loukkaantumisen tunteita. Vähän niinkuin tuli kyynärpäätaktikoimaan mua. Ei se varmaan tarkoittanut kuin auttaa, mutta se tunne mulle vaan tuli.

Meitä on herkempiä ja kovempia ihmisiä. Jotkut tuntee alemmuutta herkemmin, etenkin jos ahertanut hyvän eteen. Jokainen haluaa omaa lastaan auttaa kuitenkin niin paljon kuin mahdollista.

Jotkut taputtais käsiään yhteen vaan että jippii, anna lisää.

Ja kaikki mikä saadaan muutenkin ahneelta verottajalta piiloon, on vain hyvä. Sen rahanhan voi katsoa palkkioksi.

Mutta jos tämä jatkuu, niin sitä varten sun pitää jutella tytön kanssa tilanteesta.

Mä ymmärrän sua. Tule kertomaan keskustelujen tuloksista.

Tuli mieleen sellainen vaihtoehto, että mitä jos raha on tarkoitettu poikaystävän vaatteiden ostamiseen? Tietävät, että tyttö on menossa ostoksille ja pyysivät samalla ostamaan poikaystävälle uuden takin tms. 

Piti kirjoittaa tähän että ymmärrän mielipahasi, mutta pyyhin pois koska en ajattelekaan niin.

Mun mielestä sun ei pitäisi puuttua asiaan sen enempää kuin kysyä että näit sellaisen tilisiirron ja voit myös äidiltä kysyä jos tarvitset tukea vaatteisiin. Ja sitten ANTAA OLLA. Älä missään nimessä kaada tyttäresi niskaan tuota pienituloisuutta ja mielipahaasi.

Mä en näe tuota edes minään almuna, jos tyttäresi siellä on yritykselläkin töitä tehnyt. Kyse voi hyvin olla jostain tilanteesta että tyttäresi on vähän mielinkieli tulevalle anopilleen ja on vaikka lupautunut avuksi haravointiin ja ikkunanpesuun (tai yritykseen liittyvään työhön) ja puhunut että kerää rahaa johonkin talvitakkiin yms.

Tytär on ilmeisesti pian kuitenkin täysi-ikäinen ja on jo muuttanut omilleen. Hän käy töissä ja seurustelee. Olisikohan kohta jo äidin aika höllätä hihnaa ja luopua siitä yh-äipän roolista. Tytöllä on oma elämä, ja on hänen asiansa, ottaako anopilta rahaa vastaan. Sinuna olisin kuin en asiasta tietäisi. Miksi ihmeessä pahoittaa uteluilla ja almuvihjailuilla tytön mieltä? Oli raha sitten palkkaa tai lahjaa, antajalla on varmasti hyvä tarkoitus. Koko juttu ei liity sinuun mitenkään, vaikka siltä tuntuisi.

Itse olen pojan tyttöystävälle tarjonnut lukuisat ravintola- ja hampurilaisateriat ihan antamisen ilosta, kun tiedän, ettei hänellä ole rahaa. Hänen kohdallaan kyse ei kyllä ole siitä, etteikö hänen vanhemmillaan sitä olisi yllin kyllin. He eivät vain anna sitä lapselleen. Minulle kuitenkin tyttö on oma persoonansa ja hänen vanhempansa ovat ihan oma lukunsa. Jos haluan ilahduttaa poikani tyttöystävää, en mieti siinä hänen äitään ollenkaan, eikä minun mielestäni tarvitsekaan.

Jossain vaiheessa meidän itsekunkin on tajuttava, että lapsemme ei ole vain meidän lapsemme, vaan hänellä on oma elämä ja omat ihmissuhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Tytär on ilmeisesti pian kuitenkin täysi-ikäinen ja on jo muuttanut omilleen. Hän käy töissä ja seurustelee. Olisikohan kohta jo äidin aika höllätä hihnaa ja luopua siitä yh-äipän roolista. Tytöllä on oma elämä, ja on hänen asiansa, ottaako anopilta rahaa vastaan. Sinuna olisin kuin en asiasta tietäisi. Miksi ihmeessä pahoittaa uteluilla ja almuvihjailuilla tytön mieltä? Oli raha sitten palkkaa tai lahjaa, antajalla on varmasti hyvä tarkoitus. Koko juttu ei liity sinuun mitenkään, vaikka siltä tuntuisi.

Itse olen pojan tyttöystävälle tarjonnut lukuisat ravintola- ja hampurilaisateriat ihan antamisen ilosta, kun tiedän, ettei hänellä ole rahaa. Hänen kohdallaan kyse ei kyllä ole siitä, etteikö hänen vanhemmillaan sitä olisi yllin kyllin. He eivät vain anna sitä lapselleen. Minulle kuitenkin tyttö on oma persoonansa ja hänen vanhempansa ovat ihan oma lukunsa. Jos haluan ilahduttaa poikani tyttöystävää, en mieti siinä hänen äitään ollenkaan, eikä minun mielestäni tarvitsekaan.

Jossain vaiheessa meidän itsekunkin on tajuttava, että lapsemme ei ole vain meidän lapsemme, vaan hänellä on oma elämä ja omat ihmissuhteensa.

Itse kunkin kannattaisi joskus ihan vaan pysähtyä käsitteen "luetun ymmärtäminen" kohdalle. Ketjusta selviää tytön ikä, 15, kohta 16. Siitä myös selviää, ettei hän ole ihan varsinaisesti muuttanut vielä omilleen, vaan asuu opiskelujen takia toisella paikkakunnalla viikot.

Lisäksi aloituksessa lukee ihan selkeästi, että äiti pahoitti mielensä ihan oman tilanteensa takia, että se itsessä tuntui pahalta. Siellä ei lukenut, että yh-äippä ei osaa höllentää roolissaan hihnaa tyttönsä elämässä. Eikä siellä sanottu, että äiti aikoo vihjailla tytölleen almuista, vaikka aikookin kysyä, että hei mikä tuo raha oli? Yleensäkään tämä äiti ei harrasta vihjailua vaan on suoran puheen kannalla. Kaikessa. Koska puhumalla asia selviää.

Jännittäviä asioita ihmisille tosiaan saattaa kummuta mieleen ihan jotenkin irrationaalisina juttuina. Mutta, av ei petä koskaan. Kiitos muutamista ymmärtävistä vastauksista. Tää mamma ei nyt aio tytärtään ahdistella köyhyydellä -tyttö tietää sen itsekin kun se on hei elänyt meidän perheessä kohta 16 vuotta. Tää aikoo illemmalla soitella ja ihan ystävällisesti kysyä, että hei mihin tarkoitukseen "Maija" on sulle laittanut rahaa, oliko sulla jotain vaatteita mitä oisit tarvinnut? Ja keskustellaan kyllä myös siitä ihan oikeasta tarpeesta. Ja poikakaverin vanhemmille tää ei ajatellut asiasta avautua millään lailla, jollei tämä sitten tule olemaan jatkuvaa, sitten voin kyllä sanoa, että hei teillä on omat lapsenne ja mulla omani, josta huolehdin kyllä. Tää ymmärtää täysin, että mielipaha on vaan ihan itsessäni -ja sen olisin kuvitellut muillekin selviävän jos olisitte viittineet ajatuksella lukea aloituksen. Kunhan tuulettelin mietteitäni. Ja ihan tiedoksi, että pääsin jo yli asiasta. :)

Ja miten sulla on oikeus kyylätä lapses tiliä?

Eiköhän se ole tarkoitettu työvaatteisiin jos siinä tuollainen viesti oli.

Aikuiset kommunikoi keskenään alaikäisten asioista-- ei kysellen asiaa lapselta.

Sinä soitat työnantajalle ja kysyt asiaa jos kiinnostaa.

Mä en tajua miten jonkun 15- vuotiaan lapsen asioita seurataan sivummasta.

Sinulla on täysi oikeus ja velvellisuus kysellä lapsen asioista.. Esim nyt ihan sen takia paljonko joutuu tekemään työtä 150€ eteen, onko työsopimukset kunnossa yms.

15- vee ei todellakaan ole aikuinen joka itsekseen touhuaa ja päättää tuollaisista asioista.

Ja asioita ei kysellä lapsilta vaan kyllä kakaroiden vanhempien pitää tuossa vaiheessa pystyä puhumaan lasten asioista puhelimessa.

Mua jotenkin kiukuttaa tuollainen leväperäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Ja miten sulla on oikeus kyylätä lapses tiliä?

Varmaan siksi jos 15- vee muksu saa 150 siitä kun jakaa perää poikkiksen isän firmassa...

Toivottavast ap pahoittaa aivan vastaavalla tavalla mielensä jos esim. Kela jakaa vastaavantyyppisiä "almuja".

Oletko ap tyytyväinen kelan jakamaan rahaan, joka aivan vastaavalla tavalla on almu eli vastikkeeton tulonsiirto heiltä, joilla menee paremmin vai pahoitaisitko mielesi myös siitä? Kyllä logiikallasi pitäisi ehdottomasti kieltäytyä kaikista sosiaalituista. Eikös juu?

Saisit olla onnellinen lapsesi puolesta.