Onko miehestä mitään hyötyä synnytyksessä?

Kyllä koin, että oli. Vaikkei paljoa puhuttukaan, niin kyllä miehen läsnäolo sai olon tuntumaan paljon turvallisemmalta. Kätilökin kun kävi vain puolen tunnin välein, vaikka synnytys kesti ainoastaan pari tuntia.

Miehet keventää tunnelmaa imppaamalla ilokaasua. Tapahtumasta tulee hauskempi.

Millä tavalla miehen läsnäolo teki oloasi turvalliseksi? Mitä hän sanoi tai teki käytännössä?

Ei ollut apua. Vilkuili kelloaan ja halusi päästä katsomaan formuloita. Käskin painua samantien hevon v*****n.

Toiseen lapsen synnytykseen en halunnut häntä mukaan. Hyvä isä hänestä kuitenkin tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla miehen läsnäolo teki oloasi turvalliseksi? Mitä hän sanoi tai teki käytännössä?

Oli vain läsnä, se riitti minulle. En pystynyt juuri puhumaan kipujen takia, makasin vaan sängyssä. Mutta jos jotain olisi sattunut niin ajatus yksin olosta olisi ollut kauhistuttava. Ja halusin, että mies pukee vauvan ja on hänen kanssaan sillä välin, kun kävin suihkussa synnytyksen jälkeen. Luotan enemmän häneen kun kätilöihin.

Ja yksi tehtävä miehelle oli myös valokuvien ottaminen :)

Ei ole kokemusta, mutta vaikka fyysisesn puolen hoitaa lapsen tuleva äiti, niin kyllä minä ainakin toivoisin voivani olevani paikalla silloin jos tai kun -toivottavasti, joku päivä vielä- saattaisin ja voisin olla paikalla silloin kun lapseni näkee ensikertaa päivänvalon. Toivottavasti osaan silloin olla kumppanin tukena, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.    

Mies vaati kätilöltä ruokaa minulle ja kun ei saanut niin neuvotteli mehun uhkailemalla että muutun hyvin vihaiseksi nälkäisenä. Ja uhkauksessa oli kyllä vinha perä, mutta en olusi jaksanut itse pitää puoliani vaan olisin tyytynyt veteen joka on kovin riittämätöntä oksentelun jälkeen.

Tietyssä vaiheessa tuli tarve tiuskia ja olla hankala , mies oli hyvä kohde , raukka. Myös sai puristaa kädestä kovasti kun supistukset  olivat kovimmillaan.

Mulla nopeat synnytykset.  Ex ei ehtinyt yhteen synnytykseen kun oli sovittu että samalla paikkakunnalla asuvat mummu ja pappa hakee lapset hoitoon. Mulla alkoi olla niin kiire että lähdin tulevan kummisedän kyydillä, anoppi ilmoitti puhelimessa että appiukko syö ruokansa. No appiukko söi ruokansa.  Silloinen mies tuli synnytyssaliin ja kysyi että kenen toi on :) Lapsi oli jo pestynä, syntyi 5 minsaa sairaalaan saapumisesta. Mun ainut synnytys jossa isä ei ollut mukana, merkattiin perhesynnytykseksi koska ex sai kahvit jotka tarjoillaan synnytyksen jälkeen. Mutta hyvin se sujui ilman isääkin.

Nyt uuden miehen kanssa, koskettavinta oli nähdä kyyneleet kun näki juuri syntyneen esikoisensa. Sitä tilannetta en pois vaihtaisi.

Mies sai traumat. Seksi loppui. Ero tuli.

Ei ole.

Mies on minun aviomieheni, lapseni isä ja ystäväni, koin hänen paikalla olonsa tuttuna ja turvallisena. Hän myös halusi olla paikalla kun hänen lapsensa syntyi. Yksin olisi ollut orpo olo siinä tilanteessa. Jaamme muutenkin kaikki tärkeät tapahtumat, joten oli ihan luonnollista, että mies oli mukana.

Mies oli suurimmaksi osaksi henkisenä tukena. Ettei tarvinnut olla siinä yksin vaan lähellä oli joku tuttu ja turvallinen. Sai myös puristaa kädestä ja hakea turvaa kun ponnistuksen aika tuli. Minusta isän kyllä kuuluu olla siellä, onhan se hänenkin lapsensa ja hänen alulle saattama.

Vierailija kirjoitti:

Mulla nopeat synnytykset.  Ex ei ehtinyt yhteen synnytykseen kun oli sovittu että samalla paikkakunnalla asuvat mummu ja pappa hakee lapset hoitoon. Mulla alkoi olla niin kiire että lähdin tulevan kummisedän kyydillä, anoppi ilmoitti puhelimessa että appiukko syö ruokansa. No appiukko söi ruokansa.  Silloinen mies tuli synnytyssaliin ja kysyi että kenen toi on :) Lapsi oli jo pestynä, syntyi 5 minsaa sairaalaan saapumisesta. Mun ainut synnytys jossa isä ei ollut mukana, merkattiin perhesynnytykseksi koska ex sai kahvit jotka tarjoillaan synnytyksen jälkeen. Mutta hyvin se sujui ilman isääkin.

Nyt uuden miehen kanssa, koskettavinta oli nähdä kyyneleet kun näki juuri syntyneen esikoisensa. Sitä tilannetta en pois vaihtaisi.

Kuinka monta lasta sinulla on ja kuinka monen eri miehen kanssa?

Oli! Sen synnärin sohvalla kuorsaaminen sai mut niin raivon valtaan, että löytyi ainakin tarmoa ponnistaa.

Ja joo, ollaan eroomassa. Tuossa se nytkin kuorsaa - sohvalla :D

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla miehen läsnäolo teki oloasi turvalliseksi? Mitä hän sanoi tai teki käytännössä?

Jotenki päivänselvältä tuntus ajatus että rakas ihminen vierellä tuskaisella hetkellä auttaa ennemmin kuin yksin kestäminen. No kyllä meitä on moneksi :) mä synnytän kohtapuolin ja en halua sinne yksin niin millään kyllä.. eikä ole eka. Eihän ne ny ihmeitä voi kukaan ..ei kätilöt ei lääkärit ei hoitajat ja ne ei susta henkilökohtaisesti edes välitä..mies välittää. Ja läheisen tuki on tärkeää yleensä plus että onhan se miehenkin lapsi joka siinä syntyy..

Luki kirjaa ja katseli telkkaria. Ei ollut tukena. Ikävä tyyppi. Ollaan erottu onneksi. Nykyinen mies olisi oikea tuki ja turva.

On! No joo ensimmäisen lapsen isästä ei ollut apua, mutta toisen lapsen isästä oli. Sain puristaa hänen kättään, hän oli lähellä ja lohdutti. Kysyin hänen mielipidettään kannattaako ottaa puudutus 😂 Oltiin välillä ihan kahdestaan kun kätilöllä oli kiire. Saatiin jopa hyvät naurut yhdessä. Meillä oli huumoria. Synnytin ilokaasun ja miehen hyvän tuen voimalla. Miehen kanssa on myös mukava käydä synnytystä läpi. En tosiaankaan muista kaikkea, koska kivunlievitys jäi aika vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Luki kirjaa ja katseli telkkaria. Ei ollut tukena. Ikävä tyyppi. Ollaan erottu onneksi. Nykyinen mies olisi oikea tuki ja turva.

Niitä ikäviä tyyppejä tuntuu olevan yhdellä, jos toisella naisella miehenään. Kaiketi n. 60%:lla naisista.

Mitenköhän ne ikävät sattuukin aina kuvioon?

Voisi toki olla yhtenä pelastavana mahdollisuutena pitkäjänteisyys.

Tai sitten vaan sietää vääränlaisia kenkiä jne.