Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko ihminen ystäviä (aikuinen)?
Kommentit (27)
Minulla on aina ollut muutama ystävä, mutta en koe tarvitsevani heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti. Yksinäisyys tappaa.
Eihän ystävättömyys tarkoita yksinäisyyttä. Voi olla puoliso, lapsia, sisaruksia ja vanhemmat sekä muita sukulaisia, joiden kanssa on tekemisissä, vaikka ei ystäviä olisikaan.
Minulla ei ole ystäviä enkä koe tarvitsevani. Miehen haluaisin.
En mä ainakaan tarvitse tai ole tarvinnut. Viimeksi mulla oli ystävä/ystäviä 18-19-vuotiaana. 19-vuotiaasta eteenpäin olen ollut yksin. Perhe ja työkaverit on, en muuta oikeastaan kaipaakkaan. Ainoa milloin haluaisin kaverin on kun elokuvissa menee joku hyvä leffa. Yksin en ole kehdannut elokuviin mennä. Pitää sitten aina odottaa että elokuva tulee dvd:lle. Sama baareissa olisi kiva käydä mutta sinne pääsen muutaman kerran vuodessa veljeni ja hänen kavereidensa kanssa. N28
Riippuu pitkälti siitä miten suhtaudut asiaan ja millä tasolla ystäväsi ovat. Ulkopiirin ystävät voivat lähinnä ahdistaa, sillä nykyisin ihmisistä haetaan lähinnä hyöytyä.
Lähipiirin ystävät ovat sellaisia, jotka ovat pyytettömästi läsnä, kuuntelevat ja tukevat sinua myös pahoina hetkinä. Tyypillisesti hyväksikäyttäjäystävät kaikkoavat heti kun sinulle tulee ongelmia. Ne voitkin antaa mennä hymyssä suin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ystäviä enkä koe tarvitsevani. Miehen haluaisin.
Sama. Kavereiden suhteen olen jo menettänyt toivoni kun olen saanut niin paljon puukkoja selkään. En kaipaa sitä kaksinaamaisuutta/draamaa. Mies olisi kiva :)
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan tarvitse tai ole tarvinnut. Viimeksi mulla oli ystävä/ystäviä 18-19-vuotiaana. 19-vuotiaasta eteenpäin olen ollut yksin. Perhe ja työkaverit on, en muuta oikeastaan kaipaakkaan. Ainoa milloin haluaisin kaverin on kun elokuvissa menee joku hyvä leffa. Yksin en ole kehdannut elokuviin mennä. Pitää sitten aina odottaa että elokuva tulee dvd:lle. Sama baareissa olisi kiva käydä mutta sinne pääsen muutaman kerran vuodessa veljeni ja hänen kavereidensa kanssa. N28
??? Minkä ihmeen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ystäviä enkä koe tarvitsevani. Ei ole edes puolisoa. Olen ihan onnellinen. En kärsi mitenkään ystävättömyydestä enkä yritä edes etsiä ystäviä. Muutamaan sukulaiseen pidän yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti. Yksinäisyys tappaa.
Eihän ystävättömyys tarkoita yksinäisyyttä. Voi olla puoliso, lapsia, sisaruksia ja vanhemmat sekä muita sukulaisia, joiden kanssa on tekemisissä, vaikka ei ystäviä olisikaan.
Minä en pystyisi jakamaan vanhempieni, veljeni puhumattakaan muiden sukulaisteni kanssa samoja asioita kuin ystäväni kanssa. Esim. sinkkuaikojeni yhden yön jutut yms eivät todellakaan olleet asioita, joita olisin pohtinut perheeni tai sukulaisteni kanssa. Ja nyt parisuhteessa ollessani tarvitsen edelleen myös ystäviä; heille voin purkaa suhteeseen liittyviä ajatuksia ja tuntoja. Tosin enemmän yhteydenpitomme on ihan sitä samaa kuin ennenkin eli jutellaan kaikista mahdollisista asioista, joskus käydään ulkona tuulettumassa tai matkustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nubä ainakin tarvitsen. Ystäväni ovat paras ja tärkein asia elämässäni.
Kyllä muutama ystävä olisi hyvä olla oman perheen lisäksi. Itsellä 4 hyvää ystävää ja useampi sellainen vähemmän "syvällisempi" ystävä. Ja lisäksi oma perhe, jonka kanssa kuitenkin suurin osa arjesta vietetään. Minulla on myös läheiset suhteet äitiini, joka nyt aikuisena on lähes kuin ystävä, tosin ihan kaikesta en hänen kanssaan osaa puhua, mutta juuri sellaisista asioista on hyvä puhua ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu millaisia kavereita. Jos ne on niitä tavallisia "kavereita", eli toisin sanoen selkään puukottavia, draamaa viritteleviä, käytöstavattomia tolloja niin sanoisin että ei.
Tiedättekö kun välillä on kilpailuja, joissa kysytään että "ketkä ottaisit mukaan kuuden hengen illalliselle?" tai "voita mökkiviikonloppu itsellesi ja kolmelle kaverille"? Minulla ei ole ketään, keiden kanssa tällaisiin osallistua. Kaipaan eniten ystäviä silloin kun näen somesta mitä muut on keskenään tehneet: käyneet lasten kanssa laivalla, olleet konsertissa keskenään, pikkujouluissa, pitäneet lapsille naamiaisia...
Minulla on oma perhe, mutta välillä pelottaa että jos miehelle tapahtuisi jotain tai hän päättäisi lähteä, olisin täysin yksin. Miehen kanssa kahdestaan päästään harvoin minnekään, joten jos haluan elokuviin tai teatteriin tai konserttiin, menen yksin.
Kyllä minä ainakin tarvitsisin ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa, jutella niitä näitä ja vähän vakavampiakin, joiden kanssa tehdä asioita. No, tasan ei mene nallekarkit. Kun on omituinen ja tylsä, jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutteja tarvitaan juuri siksi, ettei ihmisillä ole ketään jolle puhua avoimesti ja olla esittämättä muuta kuin on.
Riippuu ihmisestä. Jos joku tappaa itsensä sen takia, että hänellä ei ole ystäviä, voidaan todellakin sanoa, että kyseinen henkilö olisi niitä tarvinnut.
Mä en tarvitse ystäviä, mutta mulla onkin sisarukset, joihin olen silloin tällöin yhteydessä.
Suurimman osan ajasta haluan olla yksin. En niinkään kaipaa muiden ihmisten seuraa, vaan ylipäätään sitä tietoa, että on joku, edes yksi ihminen, olemassa joka "tietää olemassaoloni" ja joka voisi jossain pattitilanteessa auttaa. Tämän ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla edes perheenjäsen, vaan se voisi olla vaikka terapeutti tai muu auttava henkilö, joka on kanssasi tekemisissä vain työnsä puolesta.
Eli "tarvitsen" ihmisiä tunteakseni elämäni jollain tavalla turvalliseksi, mutta tämä ei onnekseni tarkoita, että joutuisin heidän seurassaan kovin paljon olemaan.
Jos on vähän kuin minä mutta paljon itsevarmempi ja älykkäämpi (omatoimisempi, kykeneväisempi), niin ei tarvitsisi varmaan ketään tuonkaan vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Terapeutteja tarvitaan juuri siksi, ettei ihmisillä ole ketään jolle puhua avoimesti ja olla esittämättä muuta kuin on.
Niin, mutta minä ainakin ajattelen, että ystäväkin on vain ihminen, joka saattaa heikkona hetkenä, vaikka kännissä, lipsauttaa kamalat salaisuuteni jollekin muulle. Ja sitten salaisuus ei olekaan enää turvassa, kun sen tietävien piiri kasvaa. Ystävien kanssa puhun muusta kuin asioista, joiden käsittelyyn tarvitsen terapeuttia. Ihan selkeä ero.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan tarvitse tai ole tarvinnut. Viimeksi mulla oli ystävä/ystäviä 18-19-vuotiaana. 19-vuotiaasta eteenpäin olen ollut yksin. Perhe ja työkaverit on, en muuta oikeastaan kaipaakkaan. Ainoa milloin haluaisin kaverin on kun elokuvissa menee joku hyvä leffa. Yksin en ole kehdannut elokuviin mennä. Pitää sitten aina odottaa että elokuva tulee dvd:lle. Sama baareissa olisi kiva käydä mutta sinne pääsen muutaman kerran vuodessa veljeni ja hänen kavereidensa kanssa. N28
Ei siellä leffateatterissa olla pulisemassa kaverin kanssa.
Kyllä ainakin muutaman hyvän ystävän.
Olen mies eikä minulla ole minkäänlaisia ihmissuhteita. Haluan vain kuolla, mutten uskalla.
Ehdottomasti. Yksinäisyys tappaa.