Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

+40 vuotiaat, eronneet ja uuden suhteen löytäneet. Vieläkö haluat lapsia?

Vierailija
31.10.2017 |

Mulla tuo tilanna. Olen eronnut reilu kaksi vuotta sitten ja nyt ollut uudessa suhteessa 8kk. Kummallakin on teini-ikäisiä lapsia. Vielä emme asu kimpassa, mutta tiiviisti ollaan yhteyksissä ja rakastamme tosi paljon toisiamme. Yhteen muuttoa suunnitellaan kesällä.
Viime kuukausina olen ruvennut kaipaamaan tosi paljon lapsiani silloin, kun he ovat isällään. Kaipaan ns normaalia perhettä, jossa vastuuta ei tarvitsisi kantaa yksin. Kaipaan kotiini miestä ja täytyy tunnustaa mulla on tullut vauvakuume. Minulle, joka olin sata% varma, että en varmasti enää lapsia halua.

Onko sulla ollut vastaavia tuntemuksia ja mitä olette tehneet? Jos olisin viisikin vuotta nuorempi olisin varma, että vauvan vielä haluisin jossakin vaiheessa, mutta nyt ikä mietityttää. Yritys pitäisi aloittaa heti ja siitä huolimatta raskaus ei välttämättä enää onnistuisi.
Miksi mielen pitää toimia näin? Miten voisi nauttia tästä kaikesta, mitä on jo saanut, eikä enää kaivata muuta..?

Kommentit (29)

Vierailija
21/29 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oletko kumppanisi kanssa puhunut asian läpi?

Ollaan puhuttu. Alussa hänkin oli sitä mieltä, ettei enää halua isäksi. Kertoi sen suhteen alussa hyvin selvästi. Mutta muutti mielensä, kun mulla oli jokin hormoonihäiriö ja menkat oli kaks viikkoa myöhässä sekä oli selkeitä raskausoireita. Silloin puhuttiin, että raskaus ei ois ollut mikään katastrofi ja aborttia ei kumpikaan olisi ollut valmis tekemään. Kumpikin myönsi, että oli pettymys, kun menkat sit vihdoin alkoi. Ap

Vierailija
22/29 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kumppanisi kanssa puhunut asian läpi?

Tämä tosiaan kannattaa keskustella ennen kun edes haaveilee asiasta. Meidän suhteessa toinen häipysi viimeistään seuraavana päivänä, jos jompi kumpi heittäisi edes pienen ajatuksenkin lapsen hankkimisen suuntaan. Yli 5-vuotta ollaan oltu yhdessä ja miehen lapsen  joka toisen viikonlopun tapaamisten jälkeen voimme vaan todeta, että emme kahden aikuisen välistä suhdetta vaihdettaisiin mihinkään.

Anteeks mutta tohon vitosen perään EI kuulu minkäänlainen väliviiva ellet kirjoita 5-vuotiaasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/29 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei missään tapauksessa. En halua perhe-elämää vaan hyvän parisuhteen.

Vierailija
24/29 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

EI!

Vierailija
25/29 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele nyt: lapset ovat teinejä, voit jättää ne kotiin koska haluat, voit lähteä miehen kanssa viikonlopuksi reissuun, voitte olla sängyssä koko päivän ilman että kukaan kaipaa.... miksi, MIKSI haluat vaihtaa tämän tähän: seuraavat viisi vuotta aamuheräämisiä, väsymystä, lisää kotitöitä, riitoja, tosi vähän yhteistä aikaa... ?

Seuraavat viisi vuotta? :D Eikä ne teinitkään huolettomia ole!

Ei minun teinini enää aamuherätä minua. Yöherättävät kyllä, kun mikro pimputtaa läpi yön.

Vierailija
26/29 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon tasan 40 ja ero just menossa. Jos niinku NYT löytäisin jonkun sopivan  miehen ja isäehdokkaan, niin kyllä varmasti vielä yhden lapsen voisin haluta tehdä. 

Mutta koska niitä on jo kolme ennestään ja lasten isä on viikonloppuisä, niin ei ole löytynyt yhtään isäehdokasta. Aika karua huomata oma markkina-arvonsa tässä tilanteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/29 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

apupapu kirjoitti:

Oon tasan 40 ja ero just menossa. Jos niinku NYT löytäisin jonkun sopivan  miehen ja isäehdokkaan, niin kyllä varmasti vielä yhden lapsen voisin haluta tehdä. 

Mutta koska niitä on jo kolme ennestään ja lasten isä on viikonloppuisä, niin ei ole löytynyt yhtään isäehdokasta. Aika karua huomata oma markkina-arvonsa tässä tilanteessa.

Onko lapsesi pieniä? Mulla tosiaan teini-ikäisiä ja ei vaikuttanut markkina-arvoon. Tai varmasti vaikutti, mutta halusin itsekkin käydä treffeillä miehien kanssa, joilla oli itsellään lapsia.

Rohkeasti vaan nettideittailemaan, kun siltä tuntuu:) ap

Vierailija
28/29 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

apupapu kirjoitti:

Oon tasan 40 ja ero just menossa. Jos niinku NYT löytäisin jonkun sopivan  miehen ja isäehdokkaan, niin kyllä varmasti vielä yhden lapsen voisin haluta tehdä. 

Mutta koska niitä on jo kolme ennestään ja lasten isä on viikonloppuisä, niin ei ole löytynyt yhtään isäehdokasta. Aika karua huomata oma markkina-arvonsa tässä tilanteessa.

Kuinka miellät itsesi, ainoastaan äitiyden kautta? Juuri eroamassa, lapset hämmentyvät varmasti erosta ja äidin ajatus on ruveta puskemaan lisää lapsia? Mikä se vastuu on niistä jo olemassaolevista lapsista? Yksinhuoltajana tulotaso ei monillakaan ole rapoinen, millä ihmeellä lisälapset elättäisi? Itse erottua keskityin kahteen olemassaolevaan lapseen enkä haaveillutkaan lisälapsista. Uuden miehen tulo lasten elämään on jo ihan tarpeeksi stressaavaa ilman, että äidin silmät keskittyy uuteen vauvaan. Jos ap:n lapset ovat kaksi vuotta sitten kokeneet perheen hajoamisen, muutaman kuukauden ajan nähneet ohimennen äidin uutta poikaystävää eiköhän elämä muuttuisi aika lailla jos tulisi uusi vauva. Muuttaisitte samalla yhteen miehen kanssa johon juuri olet tutustunut? Mies alkaisi leikkiä isäpuolta, opetella vanhalla iällä olemaan vauvan  isä? Jos AP kysyy mielipidettä onko ajatus järkevä, niin minusta ei misssään nimessä ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/29 |
20.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi on jo teini-ikäinen, en missään nimessä haluaisi aloittaa kaikkea taas alusta. Haluan kahden aikuisen välisen parisuhteen, en yövalvomisia, päiväkotirumbaa, uhmaikää ja muuta pikkulapsiarkeen kuuluvaa. Juuri kun on taas aikaa itselle ja omille mielenkiinnonkohteille vuosien jälkeen, niin oman ajan menetys olisi painajaismaista.