Epämuodikkuus

Vaatteiden suhteen homma kaatuu minulla aina siihen, että haluan mukavia, hiukan väljiä vaatteita. Tuo pitkään jatkunut pillifarkkutrendi sai minut kiroilemaan toden teolla, kun sain etsiä kaupat läpeensä että löysin jostain housut missä on vähän leveämmät lahkeet. Ylipäätään olen liian "urautunut" omaan tyyliini ollakseni trendikäs. Muodin ajatushan on, että käyttää niitä vaatteita, jotka ovat sillä hetkellä kuuminta huutoa. Minä käytän vuodesta toiseen samanlaisia. Olen siis liian jämähtänyt ollakseni muodikas.

Olen hevari. Ja nainen. Ei siis mikään sievä goottikaunokainen pitsihansikkaissa vaan, noh, housuistani roikkuu ketjua (ei nyt mitään kymmenen kilon ankkurikettinkiä mutta ymmärtänette mitä ajan takaa). :D

En halua muokata ulkonäköäni radikaalisti meikillä, irtoripsillä ym. Peitän vain tummuutta silmien alla, meikki hyvin huomaamaton. Lopetin hiuksieni värjäämisen. Haluan sanoutua irti nykyajan ulkonäköpakkomielteestä. Oikeastaan aika huvittavaa seurata sitä täältä sivusta

Mitä muodikkaampi tänään, sitä naurettavampi huomenna.

Tunnen aina jonkinlaista myötähäpeää, kun joku on pukeutunut oikein muodikkaasti. En oikein tiedä, miksi. Ehkä jotenkin säälittävää pukeutua jonkun "ulkopuolisen" mukaan, eikä oman maun. Arvostan enemmän, jos joku on koonnut näyttävän asun itse osista, joita ei löydy joka ikisen henkkamaukan ikkunasta.

Suorastaan kavahdan kaikkia merkkituotteita, olkoon ne sitten vaatteita, laukkuja tai sisustusjuttuja. Pidän samoja vaatteita vuosikaudet, juuri otin komerosta yli kymmenen vuotta vanhan takin taas käyttöön. Kotini ei ole minkään muodin mukainen, vaan sellainen söpösti vanhahtavan mummumainen, vaikka en vielä ihan mummoiässä olekaan. Olen sekasyöjä, teen useimmiten tuikitavallista kotiruokaa, en pidä esim. sushista ollenkaan. Rakastan olla tavis, en hae huomiota olemuksellani, olen vapaa-ajallani kotiin vetäytyvä, kammoan kaikkea face yms somea, en koskaan ota selfietä yms. Työni on hyvin sosiaalista, joten vapaa-aikani haluan olla vaan perheeni kanssa, en jaksa mitään kekkereitä. En jaksa innostua vaatteista niin paljon kuin monet muut. Pidän hiljaisuudesta, voisin lukea kirjoja vaikka aamusta iltaan. En seuraa mitään tv-sarjoja. Olen täysin epämuodikas elämän kaikilla areenoilla, mutta onnellinen.

Kun ei osta paljoa vaan lähinnä välttämätöntä niin ei voi tai edes halua olla trendeissä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tunteet, ja joskus minulle tulee vääryyksien ja muiden ikävien asioiden todistamisesta suoraan sanottuna paha mieli. Nykyäänhän on epämuodikasta, kun on "mielensäpahoittaja" ja kun "menee tunteisiin".

Tuo on varmaan totta. Pitäisi olla niin älyttömän vahva eikä saisi pahoittaa mieltään mistään. Joskus nolostuin jostain asiasta, ja tuttuni moitti minua siitä. Kun häpeäminen on niin noloa ja huonon itsetunnon merkki! 

Sitten tietysti hävetti vielä enemmän. 

- ap

Myös erityisherkkyys on kovastikin muodissa. Ehkä siis normaalisti tunteminen on epämuodikasta?

Eihän mussa ole mitään muodikasta. Eikä se ole rahasta kiinni vaan siitä, etten tahdo maksaa turhasta ja/tai tukea muodin mukaan vaihtuvaa kertakäyttökulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön, enkä vapaaehtoisesti esim. vastustaakseni sosialismia vaan ihan omaa surkeuttani. 

Et ole ainoa...

Kaikkihan on nyt muotia. Jos ei ole muotia niin varmasti tulossa vuoden parin sisään :)