Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurin osa muista naisista näyttää naisellisille?
29.10.2017 |
En osaa ajatella itseäni naisena, saati viehettävänä naisena. Sellaisena josta kukaan mies voisi ikinä kiinnostua. Meikkaan ja pukeudun ehkä jopa hieman keskivertoa naisellisemmin, mutta tunnen itseni lähinnä sukupuolettomaksi, vaikka tiedänkin olevani biologisesti nainen ja heteroseksuaali. Onkohan mulla joku ruumiinkuvan häiriö tai identiteettiongelma? Tunteeko muut naiset itsensä naisiksi, ja miltä tuntuu olla viehettävä?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku siis ensialkuun määritellä, miltä naisellisuuden pitäisi ylipäänsä tuntua? Ihan kummallista puhua sellaisen sanan avulla määrittelemättä, mitä se konkreettisesti tarkoittaa ja miltä se muka tuntuu.
Sitä minä nyt tässä oikeastaan haluan selvittää, miltä naisena oleminen ja naisellisuus tuntuu, vai tuntuuko se miltään. Ja miten muut asian kokevat.
Minusta itsestäni ei tunnu miltään ja mietin onko se normaalia. Näen muut naiset usein kauniina ja viehättävinä ja voin kuvitella, että he herättävät seksuaalista mielenkiintoa miehissä. En näe itseäni siinä valossa, enkä usko, että kukaan muukaan näkee. Ainakaan pitkään, tunnen itseni sisäisesti vähän kuin jonkilaiseksi transuksi, joka yrittää jäljitellä naiseutta siinä kovinkaan hyvin onnistumatta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ajattele sukupuoltani aktiivisesti. Eikä viehättävyys ole sukupuolesta tai sen tunnusmerkeistä kiinni.
Vaikket itse sitä ajattelisi, voi sillä ulkoisella sukupuolella voi muille olla paljonkin väliä. Sinua saatetaan pitää viehättävänä nimenomaan naisena tai komeana miehenä ihan vain ulkonäkösi tähden. Sillä mitä itse koet olevasi, ei välttämättä ole muillekaan väliä.
Itsekään en tätä kovin paljon miettisi, ellen hormonitoiminnan takia olisi naiseksi tosi miehekkään näköinen. Sukupuoleni on kyseenalaistettu, vaikka en ole antanut omalla toiminnallani mitään merkkejä siitä, että pitäisin itseäni miehenä. Minulle sukupuoleni oli itsestäänselvyys, jota en miettinyt, ennen kuin muut kyseenalaistivat sen itsestäänselvyyden. Silloin tajusin miten tärkeästä asiasta itselleni onkaan kyse. Miten perseestä on, ettei sama (käsitys omasta sukupuolesta) välity muille.
Kun ulkonäöstäni on viimeksi huomauteltu, on jo vuosia aikaa, enkä ole varma näytänkö enää yhtä miehiseltä tai näytänkö jopa miehekkäämmältä. Käsitys ulkonäöstäni on aika epäselvä, mutta luulen, että jollain tavalla ruma mun on kuitenkin oltava, koska muuten peilikuvani ei olisi niin outo. Olen välttellyt ihmisiin läheisempää tutustumista vuosia, koska tuo mieheksi haukkuminen (tai oikeastaan se ei edes ollut haukkumista, koska heidän mielestään ilmeisesti olin jollain tavalla oikeastikin "mies") satutti niin paljon ja jäi mieleen kummittelemaan. Kaverit sitä tekivät. En ole sen koommin halunnut kavereita, koska pelkään, mitä epämiellyttäviä asioita ne minulle sitten kertoo, jos ovat tarpeeksi tuttavallisia. Se että luulin muiden näkevän mut omana itsenäni, paljastui valheeksi. Tuntui hirveältä ettei millään sanomallani tai toiminnallani ollut väliä, vain ulkonäkö, jolle en voinut itse mitään ja joka tavallaan on minulle täysin väärä, ratkaisi sen miten minut nähtiin.
Nykyään mietin lähes päivittäin epäilevätkö ihmiset sukupuoltani, vaikka minua on kyllä "rouviteltu" ja "tytötelty", eli siis jollain tavalla naiseksi kuitenkin tunnistetaan. Olen siitä tosi iloinen aina.
Silti se mitä joskus sanottiin, vaikuttaa aika vahvasti olemiseeni. En kehtaa pitää "liian" naisellisia vaatteita, jotten näyttäisi transvestiittimieheltä, enkä myöskään liian miehekkäitä vaatteita, koska sitten luultaisiin varmasti mieheksi. Joskus kun joku on mut nopeasti nähnyt vaikka takaa, niin on luullut mieheksi. On sanottu esim. "ai täällä on uus jätkä".
Aina kun mua tuijotetaan vaikka kaupassa, niin mietin johtuuko se siitä, että ne pohtii onko tuo oikeasti mies vai nainen.
Olitko selvästi pidempi kuin kaverisi?
Mun yksi kaveri teki sitä että pilkkasi mua amatsoniksi ja jalkojani miehen jaloiksi yms.
Oikeasti taisi vain olla kateellinen siitä että olin 15 cm pidempi kuin hän.
Olen semipitkä (yli 170 cm), mutta ei ne kaveritkaan mitään lyhyitä olleet, vaikka suurin osa mua lyhyempiä. Yksi oli kuitenkin ihan yhtä pitkä kuin minä ja hän sanoi mua mieheksi suorastaan "ihastellen". Se hänen ihastelunsa teki siitä vain kauheampaa. Ja sitten joku vertasi mun ulkonäköä jonkun toisen miehen ulkonäköön (että kumpi on paremman näköinen, ja se toinen oli), ikään kuin meidän ulkonäkömme jotenkin "kilpailisivat" keskenään ja että itse jotenkin toivoisin olevani komea. Hyi!
Olen leveäharteinen, isokätinen, isojalkainen ym., mutta nämä kommentit varmaan liittyi eniten naamaan, koska sitä siinä kommentoidessa katsottiin.
Olen kyllä kuullut aika moneltakin sitä, ettei tunne olevansa oikein mitään sukupuolta, joten ap:n tapaus ei kuulosta minusta mitenkään oudolta. Häiritseekö se häntä itseään?
Sori että tulin tänne avautumaan omilla kokemuksillani, joku luuli kai vielä ap:ksikin. "Identiteettivarkaus" ei ollut tarkoitukseni.
Itsekään en tunne itseäni naiselliseksi, eikä mua haittaa tuntea itseäni henkisesti sukupuolettomaksi, toivoisin vain että ulkomaailma TIETÄISI, että olen nainen, eikä epäilisi asiaa (minusta sukupuoli ei ole sama asia kuin siihen ehkä yhdistyvät luonteenpiirteet, ajatustavat, kiinnostuksenkohteet, käyttäytyminen tms., vaan omalla kohdallani vain sitä, että tunteeko kehonsa osoittaman "luokittelun" itselleen oikeaksi vai ei), mutta kun tunnen itseni suorastaan miehekkääksi, niin se on omasta mielestäni vastenmielinen tunne. Siihen tunteeseen liittyy se, että on esim. tietoinen omasta ulkoisesta "leveydestä ja jykevyydestä". Tämä tunne tulee esim. silloin, jos olen ilman paitaa (hartiat korostuu, ja voin suorastaan "tuntea" ne) tai jos olen jonkun naisen vieressä.
Jos näyttäisin sukupuolettomalta ja androgyyniltä, se ei olisi edes niin paha, vaan eniten häiritsee just se miehekkyys, joka ei "kuulu" minuun.
Kyllä tässä sopii kaikkien avautua ja oli oikein kiinnostavaa lukea sinun kokemuksistasi.
Ap
Varmaan loukkaan jotain joten skippaa pois jos loukkaannut herkästi.
...
...
...
...
... Mistä tämä kuvitelma tulee, että ihmisellä pitäisi olla joku kokemus omasta sukupuolestaan? Eihän se luonto niin toimi. Jos heteroseksuaaliset halut on niin niiden mukaan mennään.
Sukupuolettomuus on sosiaalisen konstruktivismin huipentuma, keksitty juttu. Jatkuva sukupuolineutraalisuudesta puhuminen saa ihmiset ihan sekaisin. Nykyään kuulee näitä "kuulin tästä teoriasta ja tajusin, että olen x" (missä x on seksuaalinen suuntaus)", mutta kuka sitä oikeasti miettii että onko nainen vai mies tai joain muuta? En minä ainakaan.
Ap, ole mitä olet. Jos tunnet olevasi sukupuoleton, ole rauhassa sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole mitä olet kirjoitti:
Ap, ole mitä olet. Jos tunnet olevasi sukupuoleton, ole rauhassa sellainen.
Eihän tästä asiasta olekaan mitään haittaa, lukuun ottamatta sitä että minä kärsin siitä. Paitsi välillisesti, tämä heijastuu jossan määrin mielialaan ja varmasti jollain tapaa käyttäytymiseenkin, vaikka en ehkä edes itse sitä aina tajua. Olisi kiva tuntea itsensä naiseksi ja iloita siitä, kun kerran naiseksi olen syntynyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Varmaan loukkaan jotain joten skippaa pois jos loukkaannut herkästi.
...
...
...
...
... Mistä tämä kuvitelma tulee, että ihmisellä pitäisi olla joku kokemus omasta sukupuolestaan? Eihän se luonto niin toimi. Jos heteroseksuaaliset halut on niin niiden mukaan mennään.
Sukupuolettomuus on sosiaalisen konstruktivismin huipentuma, keksitty juttu. Jatkuva sukupuolineutraalisuudesta puhuminen saa ihmiset ihan sekaisin. Nykyään kuulee näitä "kuulin tästä teoriasta ja tajusin, että olen x" (missä x on seksuaalinen suuntaus)", mutta kuka sitä oikeasti miettii että onko nainen vai mies tai joain muuta? En minä ainakaan.
En tiedä. Ehkä sellaiset ihmiset, jotka kokevat olevansa oikeassa kehossa ja hyväksyvät kehonsa osaksi itseään ja suhtautuvat siihen positiivisesti, eivät mieti tällaisia asioita.
Käsittääkseni aivotutkimus tukee ajatusta, että sukupuoli ei ole joko/tai, vaan liukumo ääripäiden välillä. Ehkäpä sielulla ei tosiaan ole selkeää sukupuolta, vaikka keholla onkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava aihe. Onkohan tähän vielä mielipiteitä tai kokemuksia?
Pitäisi varmaan pohtia. Äitini oli erittäin naisellisen näköinen, mutta tunnekylmä ja suhtautui kielteisesti seksuaalisuuteen. Vanhemmillani oli etäinen suhde toisiinsa. Naiseutta, kehollisuutta, seksuaalisuutta tms asioita ei perheessä luonnollisestikaan käsitelty.
Ap