Lue keskustelun säännöt.
Avioeroista ja uusista suhteista.
08.04.2006 |
Minua hämmästyttää kerta toisensa jälkeen, esim . täällä ollut ketju jossa joku miettii katsoakko miehen häävideota ymv.
Kai JOKAINEN joka ottaa eronneen miehen, tietää hänen mennisyytensä? Ja ei, en tarkoita että pitäisi katsella vanhaa häävideota tmv. jos se tuntuu pahalta, mutta onhan se miehen menneisyyttä!
Samoin kun mahdolliset lapset. Minusta jos eronneen kumppanin ottaa, niin silloin ei ota vain häntä, vaan KOKO PAKETIN, johon kuuluu menneisyys, esim. lapset ja se että hän on jo kertaalleen mennyt naimisiin ymv. On " oma moka" jos tuntuu että mies on jo kokenut kaikkea, ei ehkä jaksa enää toisia häitä järjestää tmv. Ja onhan jokaisella omakin historia mahdollisesti itselläkin jo ero takana, lapsia tmv.
Tarkoitan, että olen törmännyt ihan liikaa näihin tapauksiin (yleensä naisia) jotka koittavat sulkea miehen menneisyydeltä silmänsä. He eivät ehkä tahdo nähdä miehen lapsia kun joka toinen v-loppu, lapsia ei tahdota mukaan perheen Linnanmäki reissulle tmv. Jokainen elatusmaksu ketuttaa, ja ärsyttää että ensimmäisiin häihin miehen vanhemmat maksoivat häälahjaksi 2vko:n häämatkan Brasiliaan, " me" saatiin vain viikon matka Espanjaan. Ex:än kanssa mies osti omakotitalon, me asutaan rivarissa jne jne.
JATKUVAA vertailua, halua olla pikkuisen parempi, ja katkeruutta siitä, että miehelle se " lapsen saanti" oli jo tuttua hommaa, tämä MEIDÄN esikoinen ei tuntunut yhtä suurelta jutulta kun se " HEIDÄN" esikoinen aikanaan...
Tänä päivänä on varsin vaikeaa löytää neitsyttä jolla ei ole ollut ketään naista/miestä aiemmin, (ja harva on itsekkään sellainen!). Mutta " vähän kokeneita" kyllä löytyy. Minusta kannattaa valita sellainen kumppani, jos ei pysty hyväksymään sitä, että toisella on jo elettyä elämää takana. Ei voida ajatella, että homma alkaa " puhtaalta pöydältä" jos toinen on ollut aiemmin naimisissa, ja varsinkin jos hänellä on lapsia. Joten MIETTIKKÄÄ ihmiset rakkaat ENSIN oletteko valmiita suhteeseen jo eronneen kanssa, vai jatkatteko matkaa, ja perustatte perheen sellaisen kanssa, jolle olette ensimmäinen vakava ihmisuhde.
Itse voin sanoa, että vaikka lapsia rakastan, en osaisi elää miehen kanssa jolla on lapsia. Tiedän että koittaisin sulkea tuon lapsen pois elämästämme. Sen vuoksi en ole koskaan, enkä aiokkaan seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia. Haluan olla onnellinen, ja että myös kumppanini olisi onnellinen. Pari kertaa olen lupaavalta vaikuttaneen miehen tapailun lopettanut juuri tuon vuoksi. Kannattaa ajatella muidenkin sitä, että haluaako miehen, vai koko paketin. Jos on valmis jälimmäiseen (monet ovatkin!!!:) niin hyvä, mutta ne jotka eivät ole, unohtakoon asian...
Kommentit (23)
Meidän aikuisten pitäisi ajatella ennenkaikkea lapsia näissä tilanteissa, niin omia kuin niitä miehen entisen suhteen lapsiakin. Lapsethan ovat kuitenkin syyttömiä siihen että vanhemmat on eronneet. Uskon että nää uusperhekuviot on monesti tosi hankalia, mutta jos näyttää siltä että ex-vaimo tulee aiheuttamaan hankaluuksia, niin kannattaa varmaan miettiä toisenkin kerran, lähteekö sellaiseen suhteeseen lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kolme lasta ovat kaikki aikuisia ja elävät omillaan.
Se painosti hulluna miestään, että sen timantti pitää vihkisormuksessa olla isompi kuin exällä.
Sitten kehua retosteli sillä ja isommilla häillä, mitä miehen exä oli saanut.
Hohhoijaa. Taisi mennä naimisiin vain siksi, että sai kokea tunteen, että on voittanut jonkun naisen. Olen joskus miettinyt, että onkohan sekin pari kohta eronnut.
että halutaan kallimpi sormus ymv. kun ex:ällä oli. Jatkuvaa kilpailua:(
Olen samaa mieltä, vaikka olenkin sellainen nainen, joka on sata kertaa pahoittanut mielensä miehensä ex-asioihin liittyen. Ihminen on vain herkkä, ja joidenkin asioiden kuormittuessa ja saadessa liian suuret mittasuhteet, kuppi menee nurin.
Esim omassa tapauksessani tiesin ottavani eronneen miehen, mutta en sitä, että appivanhempani ovat niin hölmöjä ja keskustelukyvyttömiä, että ensimmäiset 3 vuotta puhuivat minulle joka kerta nähdessämme mieheni entisestä elämästä. Esim he kysyivät minulta perheestäni ja totesivat siihen että " tosi kiva, kun sen Maijan vanhemmat olikin eronneet" . Eli tavallaan he " pitivät" minusta enemmän, mutta eivät vaan ymmärtäneet, että ihan kaikkea ei tarvisi sanoa. Tästä Maijasta tuli minullekin hyvin elävä henkilö, josta puhuttiin ja jota muisteltiin päivittäin.
Lisäksi Maija itse alkoikin haluta takaisin ex-miehensä elämään soittelemalla milloin minkäkin joutavan asian takia. Mies oli niin kiltti, että ei halunnut ajatella asiasta mitään pahaa, vaan piti exän soittelua ja avun pyyntöjä milloin mihinkin ihan ok-juttuna.
Hääjärjestelyissä anoppi ja appi luonnollisesti vertasivat ja muisteloivat edellisiä häitä. Miehellä on yksi (idiootti) kaveri, jonka lempijuttu häittemme alla oli että " no kerranhan sitä vaan naimisiin mennään" ja sitten paskaset naurut päälle.
Enempää itseäni selittelemättä kerron vain, että pahoitin mieleni monta kertaa. Ehkä kaikkea eronneen miehen mukana tulevista asioista ei kuitenkaan voi ennakoida ja valmistautua, kuten ei elämässä muutakaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittää kuvitella, että kaikki uusi on parempaa mitä exällä oli, omat lapset rakkaampia miehelle kuin ne exän kanssa saadut jne. Se kertoo vain huonosta itsetunnosta, ja aiheuttaa kaikille osapuolille pahaa mieltä.
Omassa tapauksessa olin anopin kanssa hyvät kaverit. Lapsillamme oli hyvin läheiset välit mummiin ja pappaan.
Meille tuli ero sen takia, että mies petti minua. Nyt miehen uusi vaimo huutelee pitkin kyliä, että en päästä kynsiäni irti miehestä kun olen edelleen ex-anopin kanssa tekemisissä ja tytöt käyvät mummolassaan.
Siis en tosiaan aio lopettaa hyvää ystävyyssuhdetta sen takia, että olen eronnut hänen pojastaan ja pojan uusi vaimo sitä haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla huono itsetunto. Ja olisivatko lapsellisiakin :).
Olen 37 ja koko elämän kestäneessä suhteessa, josta myös lapsia. Jos meille lopulta tulis ero, ja tapaisin eronneen tai leskimiehen, jolla olis myös lapsia, niin ilman muuta hänen lapsensa kuuluisivat perheeseemme. Ja häitä en kyllä takuulla edes haluais. Jos naimisiin mentäis, niin sitten ilman häitä.
samalla tavalla asioita kun joillekkin. Mutta täytyy sano, että en ymmärrä ihmisiä jotka menevät kahdesti/useamminkin naimisiin!:( Tai naimisiin menon ymmärrän, mutta en sitä että järjestetään isot häät...
Naimisiin meno on järkevää varsinkin jo yhteisiä lapsia, ja muutenkin jos vakavasta suhteesta kyse, erinäisten lakiseikkojen vuoksi, mm. perinnön saannissa, ja siinä kuka on lähiomainen jne. Mutta naimisiin pääsee maistraatissakin, tai vaikka kirkossa, mutta niitä isoja juhlia kahdesti en ymmärrä!:( Se on jotenkin kornia... Suvut voi esitellä toisilleen muidenkin juhlien varjolla, esim. syntymäpäivät, ristiäiset, tmv.
Ja voihan siitä päivästä tehdä juhlavan, käydä syömässä hyvin, ehkä lähteä häämatkalle ymv. mutta ne juhlat tökkivät. Painotan;en ole siis tippaakaan uskovainen! ..Mutta minua tökkii aina olla sellaisen ihmisen häissä, joissa olen ennenkin ollut. En tiedä miksi, se vaan on jotenkin " luonnotonta" . Samat fraasit alttrilla ja leikit juhlassa, kahdesti koettuna. Ja se kun ollaan muka " ensimmäistä kertaa" asialla, tarkoitan eleitä, ilmeitä, vitsejä -vaikka osa niistä kuultu jo aiemmin ko. henkilön ensimmäisissä häissä...!;) ..Valitettavasti puolisolle kaikki ainutlaatuista, tosin ei kaikille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli esim iso omakotitalo puutarhatontilla, nyt pienehkö ja vanha rivitaloasunto, silloin vaimolla kalliita harrastuksia, joita mies maksoi, mulla ei oikein omaa kiinnostusta mihinkään " korvaavaan" .
Mä itse olisin halunnut pitää tämän ex-vaimon itselleni vieraana ihmisenä, koska minusta meillä ei ole mitään syytä tutustua (miehellä ei lapsia), mutta se oli mahdotonta, koska miehen vanhemmat ovat noin tahdittomia. Entisten puolisoiden kohdalla on minusta parempi olla ainakin alkuun liiankin hienotunteinen, koska ei voi tietää, voiko asiasta puhua ihan neutraalisti vai tuleeko pelkästä nimen sanomisesta suuri riita. Tunsin kyllä itseni jotenkin toisarvoiseksi ja loukatuksikin, kun anoppi ja appi jaksoivat niin puhua siitä ex-miniästään (jonka kanssa ei edes koskaan läheiset välit, mutta ilmeisesti se oli heidän tapansa käsitellä poikansa eroa).
Joten minulla itselläni ei tosiaan ole mitään mielenkiintoa saada selville yksityiskohtia ex-vaimon sormuksesta tai häistä tai mistään, mutta ikävä kyllä ne vaan haluttiin tuoda minullekin väkisin eteen.
t. 7
Ja minullekin ajatus miehen toisista kirkkohäistä TÖKKII ja pahasti. Mutta mieheni ja esim oma perheeni ovat vakaasti sitä mieltä, ettei ole mitään syytä juhlia jotenkin eleettömästi, vaan ilman muuta juhlitaan kuten häitä kuuluu (meillä niitä siis juhlitaan aina perinteisesti ja suuresti).
Tuntuu kyllä pahalta ajatukset siitä, että mies on kävelemässä toista kertaa alttarille lupailemaan ikuista liittoa jne, mutta pitää vain kovettaa itsensä, ettei ajattele sitä. Tuntuu pahalta etenkin se, että olen morsian, joka ei haluaisi mennä omiin, ensimmäisiin, häihinsä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI IHMEESSÄ? Ja miksi tuossa vaiheessa?
Anteeksi vaan, että arvostelen muiden tapoja, mutta ihme teatterilta tuntuu :):
Oli kuitenkin melkoisesti miehen tossun alla. Vanhempi mies ja nuorempi vaimo. Vaimo yritti kaikin keinoin miellyttää miestään ja halusi korvikkeeksi isommat häät ja isomman sormuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on oikeus sellaiseen vihkimiseen, minkä itse haluat. Itse haluaisin sijassasi vihkimisen vain muutaman läheisimmän ihmisen läsnäollessa tuomarin tai papin edessä, riippuen vakaumuksestasi. Ja sen jälkeen ehkä syömään jonnekin tuolla valitulla porukalla.
Sillä oli isot häät ja se kirjoitti vielä pitkään päiväkirjaa elämästään. Mutta sitten häipyi yhtäkkiä. En löytänyt enää hääpäiväkertomustakaan. Siinä oli kovasti kuvia. Siksi arvelin, että erosivatkohan noin nopeaa.
Minulle häät eivät ole niin se maailman tärkein juttu, ettenkö voisi antaa periksi, kun muille se kirkko on niin must. Meinaan myös miehelle, ihme tapakristitty. Mun elämänkatsomukseen maistraatti olisi sopinut paljon paremmin. Ihan reippain ja iloisin mielin tässä sitä kuitenkin vihille mennään, että ei tästä mulle mitään traumaa jää.
t. 14
Haluan sinut ikuisesti (niin ja monta muuta aina säännöllisin väliajoin)
Kunnen kuolema eroittaa (mies on nähtävästi uudelleensyntynyt)
Näitä ei voi eronneiden parien häissä olla miettimättä.
Tähän sopisi se kutsun tyyli " tällä kertaa juhlimme aikuisten kesken ja lapsia ei siksi matkaan"
Eli seuraavalla kerralla juhlitaan toisella tyylillä
Eikö olisi korrektia suhtautua asiaan tosiasia tunnustaen mutta samalla se sivuuttaen. Ex:hän on ex, ei kai enää tossa vaiheessa mikään loppufinaali ole menossa, jonka toinen nyt on voittanut. Mä en tosiaan puhuisi miehen exästä mitään, ellei sitä joku erikseen kysyisi enkä silloinkaan yhtään enempää kun on pakko, eli en lähtisi tilittämään jokaiselle vastaatulijalle.
Oman huonon itsetunnon siinä vain tuo julki.
Olen jo yli 30v, mutta kyllä tämänikäinenkin onneksi vielä löytää lapsettomia miehiä, sitten voi tehdä ne lapset yhdessä. olen tosi kiitollinen luojalle siitä, että miehelläni ei ole edellisistä suhteista lapsia!