Lue keskustelun säännöt.
Lapsi, joka ei usko joulupukkiin?
29.10.2017 |
Meillä yksi kolmesta lapsesta ei usko joulupukkiin/tonttuihin. Muut haluavat vielä uskoa. Ongelma on se, että tästä yhdestä uhkaa tulla ilonpilaaja omine juttuineen.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Loogisesti ajattelevalle lapselle on turha yrittää selittää, että kyllä se joulupukki nyt vaan on olemassa, kun en itsekään oikeasti ole koskaan siihen uskonut. Tuntuisi myös väärältä pilata satuihin uskovien lasten ilo kertomalla, että kyllä tämä yksi lapsi nyt vaan on oikeassa.
Vai olisiko paras selittää loogiselle lapselle, että se joulupukin tulo on eräänlainen näytelmä, jossa me kaikki esitämme oman roolimme? Ikkunoista kurkkivat tontut ovat meidän yhteinen leikkimme, jota leikimme aina joulun alla?
Kommentit (53)
Meillä ainakin isompi sisarus on innoissaan "höynäyttämässä" pienempää. Viime jouluna veivät pipareita tontuille ja kirjoittelivat joulupukille kirjeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä tuossa nyt on. Sanot että ei saa pilata muiden iloa, piste!
Jos kertoo, niin voit sanoa ettei sitten tule lahjoja. Tai voi alkaa selittää jotain: "Muistatko kuinka hauskaa sinulla oli kun vielä uskoit joulupukkiin? Eihän pilata samaa iloa muilta?". Tms.
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
"Mitä kaikkea muuta he ovatkaan jättäneet kertomatta?"
Lapsi aistii kaiken paljon aikuisia herkemmin ja jää sitten yksin näitten kysymystensä kanssa
miten he voivat luottaa mihinkään enää mitä vanhemmiltaan kysyy?
Totuus on, että vanhemmat jotka tässä asiassa valehtelee lapselleen, valehtelee myös monista monista muistakin asioista kun vain joulupukista ja tontuista.
Totuutta ne lapset arvostaa eikä valheita!
"Tehkää muille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän"
"Muille" tarkoittaa tässä myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kerrotko sinä lapsellesi vain absoluuttisia totuuksia? Etkö kerro mitään satuja? Alkuperäisen tilanteessa voisi olla reiluinta, että kaikille lapsille, joiden kehitystaso riittää erottamaan toden ja sadun eron, kerrottaisi henkilökohtaisesti, että tämä juttu on satu, jota me koko perheellä leikimme. Jotkut hoksaa sen itse, toisille pitää erikseen kertoa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kerrotko sinä lapsellesi vain absoluuttisia totuuksia? Etkö kerro mitään satuja? Alkuperäisen tilanteessa voisi olla reiluinta, että kaikille lapsille, joiden kehitystaso riittää erottamaan toden ja sadun eron, kerrottaisi henkilökohtaisesti, että tämä juttu on satu, jota me koko perheellä leikimme. Jotkut hoksaa sen itse, toisille pitää erikseen kertoa se.
Totuus riittää meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
"Mitä kaikkea muuta he ovatkaan jättäneet kertomatta?"
Lapsi aistii kaiken paljon aikuisia herkemmin ja jää sitten yksin näitten kysymystensä kanssa
miten he voivat luottaa mihinkään enää mitä vanhemmiltaan kysyy?Totuus on, että vanhemmat jotka tässä asiassa valehtelee lapselleen, valehtelee myös monista monista muistakin asioista kun vain joulupukista ja tontuista.
Totuutta ne lapset arvostaa eikä valheita!
"Tehkää muille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän"
"Muille" tarkoittaa tässä myös lapsia.
Lapset myös rakastavat satuja, tarinoita ja perinteitä. Jos lapsella tuntuu olevan jokin huono alku elämässä, silloin tietysti ehkä myös voi mietti vaurioittaako satu hänen luottamussuhdetta vanhempaan.ei lapsi oöe yleensä mikän aivoton idiootti, joka
Ei ymmärr sadun ja valheen eroa .
Otat tämän vanhimman lapsista kahden keskiseen jutteluun. Sanot että "mä tiedän että sä et enää usko joukupukkiin. Mutta pienemmät siskot uskoo ja niille tulis tosi paha mieli jos sä kerrot niille ettei joulupukkia ole olemassa. Leikitään yhdessä jouluna ja kaikilla on hyvä mieli".
Itse lapsena tunnistin joukupukin omaksi papakseni ja kävin vain kuiskaamassa äidille että pappa on joulupukki. Olin siskon kanssa pukkijutussa mukana vielä muutaman joulun, kunnes pyydettiin että voisko tonttu vaan tuoda lahjat taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Samoin. Ja rakastan tavallaan edelleen joulussa pientä "satumaailmaa". Mutta en minäkään tietenkään lähtisi väkisin valehtelemaan kun lapsi kysyy. Oma lapsi kysyi 5 tai 6vuotiaana. Meillä ei ollut koskaan joulupukkia käynyt vaan tonttu toi lahjat. Hän halusi kuitenkin vielä monta vuotta tuon jälkeen olla aattona tonttuna. Se oli kiva joululeikki.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
"Mitä kaikkea muuta he ovatkaan jättäneet kertomatta?"
Lapsi aistii kaiken paljon aikuisia herkemmin ja jää sitten yksin näitten kysymystensä kanssa
miten he voivat luottaa mihinkään enää mitä vanhemmiltaan kysyy?Totuus on, että vanhemmat jotka tässä asiassa valehtelee lapselleen, valehtelee myös monista monista muistakin asioista kun vain joulupukista ja tontuista.
Totuutta ne lapset arvostaa eikä valheita!
"Tehkää muille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän"
"Muille" tarkoittaa tässä myös lapsia.
Tuskinpa kukaan menettää luottamustaan vanhempiinsa jonkun hauskan joulusadun takia.
Paljon kyseenalaisempaa on syöttää lapsille jotain älytöntä Jeesuksen syntymäjuhlaa. Se on satua yhtä lailla, mutta monet kyllä vimmastuvat, jos joku uskaltaa tästä mainita.
Joulu on alun perin valon juhla, jota vietettiin talvipäivänseisauksen aikaan. Lisääntyvää valoa sietääkin juhlia näillä leveysasteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
"Mitä kaikkea muuta he ovatkaan jättäneet kertomatta?"
Lapsi aistii kaiken paljon aikuisia herkemmin ja jää sitten yksin näitten kysymystensä kanssa
miten he voivat luottaa mihinkään enää mitä vanhemmiltaan kysyy?Totuus on, että vanhemmat jotka tässä asiassa valehtelee lapselleen, valehtelee myös monista monista muistakin asioista kun vain joulupukista ja tontuista.
Totuutta ne lapset arvostaa eikä valheita!
"Tehkää muille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän"
"Muille" tarkoittaa tässä myös lapsia.
Lapset myös rakastavat satuja, tarinoita ja perinteitä. Jos lapsella tuntuu olevan jokin huono alku elämässä, silloin tietysti ehkä myös voi mietti vaurioittaako satu hänen luottamussuhdetta vanhempaan.ei lapsi oöe yleensä mikän aivoton idiootti, joka
Ei ymmärr sadun ja valheen eroa .
Miksi ihmeessä satu pitää esittää totena lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
"Mitä kaikkea muuta he ovatkaan jättäneet kertomatta?"
Lapsi aistii kaiken paljon aikuisia herkemmin ja jää sitten yksin näitten kysymystensä kanssa
miten he voivat luottaa mihinkään enää mitä vanhemmiltaan kysyy?Totuus on, että vanhemmat jotka tässä asiassa valehtelee lapselleen, valehtelee myös monista monista muistakin asioista kun vain joulupukista ja tontuista.
Totuutta ne lapset arvostaa eikä valheita!
"Tehkää muille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän"
"Muille" tarkoittaa tässä myös lapsia.
Lapset myös rakastavat satuja, tarinoita ja perinteitä. Jos lapsella tuntuu olevan jokin huono alku elämässä, silloin tietysti ehkä myös voi mietti vaurioittaako satu hänen luottamussuhdetta vanhempaan.ei lapsi oöe yleensä mikän aivoton idiootti, joka
Ei ymmärr sadun ja valheen eroa .Miksi ihmeessä satu pitää esittää totena lapselle?
tuossa toisessa viestissäni tähän vastasinkin.
Fiksu lapsi. Joulua on vietetty jo paljon ennen Jeesuksen syntymää. Pakanallinen juhla, jota vietettiin auringonjumalan juhlana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Uskon että kaikki lapset ehkä ihan pienimpiä lukuun ottamatta tietävät jollain tasolla, että joulupukki ei ole todellinen. Oma viisivuotiaani esitti jo viime jouluna varsin kiperiä kysymyksiä joulupukin olemuksesta: miksi joulupukin koko ja parran pituus vaihtelivat (markettipukki, kirjaston joulupukki, tv-pukki ja kotona käynyt olivat tietenkin kaikki hieman eri näköisiä), miksi kotona käynyt käytti samaa partavettä kuin pappa, miksi varsinkin aikuiset ihmiset ostavat toisilleen joululahjoja jos pukki kerran tuo niitä ilmaiseksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Tämä! Ja näin tuntuu menevän omienkin lasten kanssa.
Turha siitä nyt on mieltään pahoittaa jos joku haluaa lapsilleen elämään satua. Kyllä sitä todellisuutta vielä saa kokea ihan tarpeeksi.
Minä en uskonut ikinä joulupukkiin. Kun olin pieni ja olimme mummolassa, jossa muut lapset uskoivat (eivät ainoastaan pienemmät vaan paljon isommatkin), niin minulle yksinkertaisesti sanottiin että koska muut uskovat niin en saa kertoa kuka on joulupukki jne. Kivaa sitä oli seurata vaikka minulle oli aina selvää kuka esitti joulupukkia, näin tekoparran jne. Silti mukavat muistot mummolajouluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
"Mitä kaikkea muuta he ovatkaan jättäneet kertomatta?"
Lapsi aistii kaiken paljon aikuisia herkemmin ja jää sitten yksin näitten kysymystensä kanssa
miten he voivat luottaa mihinkään enää mitä vanhemmiltaan kysyy?Totuus on, että vanhemmat jotka tässä asiassa valehtelee lapselleen, valehtelee myös monista monista muistakin asioista kun vain joulupukista ja tontuista.
Totuutta ne lapset arvostaa eikä valheita!
"Tehkää muille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän"
"Muille" tarkoittaa tässä myös lapsia.
Lapset myös rakastavat satuja, tarinoita ja perinteitä. Jos lapsella tuntuu olevan jokin huono alku elämässä, silloin tietysti ehkä myös voi mietti vaurioittaako satu hänen luottamussuhdetta vanhempaan.ei lapsi oöe yleensä mikän aivoton idiootti, joka
Ei ymmärr sadun ja valheen eroa .Miksi ihmeessä satu pitää esittää totena lapselle?
tuossa toisessa viestissäni tähän vastasinkin.
Vaikka lapsi rakastaisi satuja ja sen semmoista, niin ei se lapsi valheita kuitenkaan rakasta....
Vai uskooko kaikkien muiden kaikki lapset joulupukkiin?