Molemminpuolinen tympääntyminen pitkässä parisuhteessa jossa lapsia
Nyt on käynyt niin että ensin tympääntyi mies ja lakkasi haluamasta seksiä ja läheisyyttä, vähitellen itselle tullut miestä kohtaan sama tunne.
Kumpikin haluaa silti vähitellen parantaa suhdetta eikä eroa suunnitella ainakaan tällä hetkellä, vaikka kumpikin tajuaa että jos tunne ja tilanne tällaisena jatkuu pitkään, ero lienee väistämätön.
Miten lähtisitkö parantamaan suhdetta? Kaveripohjalta pystymme aikaa yhdessä viettämään nytkin.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Itse kaipaan myös vinkkejä. Meillä sama tilanne. 3 lasta, 10v yhdessä. Jään seuraamaan tätä ketjua.
Meillä melkein 16 vuotta. Ennenkin näitä vaiheita on ollut mutta enää en jaksa enkä halua alkaa anella mieheltä mitään ettei ottaisi eroa jne. Ottaa jos haluaa, ei kuulemma halua, vaan odottaa että vaihe menee ohi. Mutta eihän se mene, jos mitään ei ala tehdä toisin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kaipaan myös vinkkejä. Meillä sama tilanne. 3 lasta, 10v yhdessä. Jään seuraamaan tätä ketjua.
Meillä melkein 16 vuotta. Ennenkin näitä vaiheita on ollut mutta enää en jaksa enkä halua alkaa anella mieheltä mitään ettei ottaisi eroa jne. Ottaa jos haluaa, ei kuulemma halua, vaan odottaa että vaihe menee ohi. Mutta eihän se mene, jos mitään ei ala tehdä toisin? Ap
Tutulta kuulostaa. Meillä suhde jatkuvaa ylä-alamäkeä. Hetken on hyvä ja taas sama toistuu. Me ei olla löydetty pysyvää ratkaisua. Juteltu on ja tiedetään, mitä molemmat haluavat. Hetken jaksetaan, kunnes taas molemmat tympääntyy. Arki on raskasta, lapset ja työ vaatii veronsa. Mikä se sitten olisi se ratkaisu, en tiedä :(
-2-
Miehen puolelta tympääntyminen on tällä kertaa jatkunut koko vuoden, seksiä ollut muutaman kerran mutta nyt se taitaa olla kokonaan loppu ja tietysti onkin koska en itsekään enää halua enkä yksin halua yrittää pitää parisuhdetta yllä. Ap
Jos ei ole enää kipinää välillänne ja jos ei toisen katse ja kosketus enää sytytä, on aika erota. Ja siis jos tätä on jatkunut jo pidempään, esim vuoden, kaksi. Pitkässä liitossa toki tulee aallonpohjaa, mutta jos perusta on kunnossa, ne menevät ohi viikoissa tai viimeistään kuukausista. On typerää kärsiä vuosikaupalla ja uskotella itselleen, että niin pitkät huonot ajat vain "kuuluvat pitkään suhteeseen". Totta on, että monien suomalaisten pitkiin suhteisiin kuuluu vuosienkin kotiuttaminen niin kauan kunnes kumpikin jo sisältä kuolleita eivätkä enää usko parempaan elämään. Huono parisuhde sairastuttaa ja hiljaista sairastumista ei huomaa.
Lasten kasvattamiseen yhdessä hyvillä mielin tarvitaan vain ystävyyttä ja välittämistä, ei väkinäistä avioliittoa ja näennäistä parisuhdetta. Avioero ja yhteinen lasten kasvatus sujuu, kunhan molemmilla sen osalta yhteinen tahto ja joustavuutta toisen vanhemman puolesta. Usein kasvatus on yhdessä helpompaa eron jälkeen ystävinä kuin avioliitossa kärvistellessä. Kun toiselta odottaa vain hyvää vanhemmuutta, häneen on helpompi suhtautuakin myötämielisesti ja elämä on silloin kaikille osapuolille parempaa. Myös lapsille.
Edellä autocorrect...
*kotiuttaminen = kärsiminen
Varmaan freudilainen autocorrect!
Ei ole mitään kosketusta, ei lainkaan läheisyyttä. Seksiä viimeksi kuukausi sitten kuitenkin, olen ajatellut ehdottaa eroa jos menee 6kk ilman seksiä. Ap
Niin ja 6, kyllä arjen ja perheen ja lasten asioiden järjestäminen menisi eron myötä todella paljon vaikeammaksi, lisäksi kaikkien elintaso tippuisi rajusti. Ei millään olisi lasten etu. Koska emme edes juurikaan riitele. Ap
En pysyisi suhteessa, jossa kumpikin olisi tympäytynyt toiseen. Kaikilla suhteilla on oma luonnollinen kaarensa, ja tuo kuulostaa siltä, että päätepiste on löytynyt.
Itse kaipaan myös vinkkejä. Meillä sama tilanne. 3 lasta, 10v yhdessä. Jään seuraamaan tätä ketjua.