En osaa luoda ystävyyssuhteita koska en osaa olla kahdestaan
Tutustun suht helposti esim. koulussa ja työpaikoilla uusiin ihmisiin ja tulen toimeen kaikkien kanssa ja small talkiakin osaan (vaikken siitä hirveästi tykkää) ja loistan etenkin ryhmässä. Autan muita, kuuntelen ja heitän sopivissa väleissä aina hauskoja tai osuvia juttuja.
En silti osaa luoda ystävyyssuhteita. Jos minut pyydetään mukaan jonnekin, menen mielelläni ja viihdyn, mutta ajatuskin siitä, että ottaisin itse yhteyttä esim. yhteen mukavaksi havaitsemaani tyyppiin on vain outo. En osaa olla kahdestaan. Osaan olla vain ryhmässä. Jo lapsena olin osa kolmikkoa ja tunnen oloni kiusalliseksi jos minun pitäisi viettää vapaa-ajalla aikaa jonkun kanssa kahdestaan. Työtehtävissä kahdestaan olo sujuu, mutta vapaa-ajalla ei.
Sen sijaan miesten kanssa osaan olla kahdestaan (siis sellaisten miesten kanssa joista olen romanttisesti kiinnostunut), mutta naisten en. Mistä tämä johtuu??
Kommentit (4)
Tytteli Oulusta kirjoitti:
Itsellä on ollut samaa. Jotenkin aina ollut kammo jos vaikka joku on pyytänyt näkemään kahdestaan. :( Itse pelkään eniten sitä jos tulee hiljaisia hetkiä :D
Sepä se! Mutta jostain syystä en ikinä pelkää hiljaisia hetkiä miesten kanssa. Tai jotenkin ne hiljaiset hetket on mahdollista korvata aina jollain flirtillä yms. mutta kaverin kanssa ei oikein voi! :D
ap
Ei ystäviä välttämättä tarvitse. Mutta jos oikeasti haluaa, niin yrittää kovemmin.
Sama vika. Kaksistaan olo tuntuu ahdistavalta, sitä alkaa liikaa miettimään omaa olemustaan ja puheitaan. Menee tavallaan liian vakavaksi verrattuna porukalla oleiluun. Ja sitten on epämiellyttävää ja luulen että se kyllä näkyy.
Itsellä on ollut samaa. Jotenkin aina ollut kammo jos vaikka joku on pyytänyt näkemään kahdestaan. :( Itse pelkään eniten sitä jos tulee hiljaisia hetkiä :D