Sisko poisti minut yhtäkkiä mitään varoittamatta Facebook-kavereista

up

Saattanut nähdä sun tykkäävän jostain mikä on täysin hänen näkemystensä vastaista ja tulistunut tästä?

Jssap

siscou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kämälää!

Eikö saisi oudoksua sitä, että oma perheenjäsen (jonka kanssa ei ole paljoa tekemisissä mutta jota kuitenkin rakastaa) haluaa katkaista kaikki välit? 

Jos "kaikki välit" on yhtä kuin fb-kaveruus, niin eipä siinä paljon ole katkaisemista.

Jos välit olisi oikeasti lämpimät, ap olisi jo soittanut siskolleen, ja maininnut ohimennen huomanneensa, että fb.ssä on kai häiriö kun näyttää siltä, että olet kadonnut listastani.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on ongelmia itsensä kanssa, tarve paukutella ovia kiinni, paiskoa tavaroita ja poistaa fb-kavereita.

Ei liity mitenkään sinun tekemisiisi.

Itselläkin on epävakaa sisko. Hän lupailee ja kutsuu ja suunnittelee meille vaikka mitä tietyksi päiväksi - sitten kun aika on käsillä, hän hiljenee ja poistuu johonkin kuukaudeksi, ryyppää ja erakoituu kotiinsa.

Nuorena petyin aina hänen temppuiluunsa, kun ensin sisko juoksi perässä ja järjesteli esim. meille työpaikkaa ulkomailta. Saimme paikat. Kun tuli lähdön aika, sisko olikin taas kadonnut pariksi kuukaudeksi kuin maan alle, yksin en arkana nuorena uskaltanut lähteä. Joskus hän suunnitteli meille mukavan juhannuksen, keräsimme rahaa ja tarjottavaa, suunnittelimme autoilu- ja veneilyreissuja: juhannusaattoaamuna sisko hävisi taas, enkä kuullut hänestä ennen elokuuta.

Tuollaisia ihmisiä on. En tiedä mitä tuossa käytöksessä on takana. Erakkomainen, äkkiväärä luonne?

Juoppous?

Masennuksen- ja hypomanian puuskat?

Enää en laske mitään siskoni varaan, hän on joka suhteessa epäluotettava, myös kleptomaani, sekä on tehnyt petoksia minun nimissäni(identiteettivarkauksia), joista on saanut tuomioitakin.

Lähimmät ystäväni ovat minulle enemmän siskoja, kuin tuo outo hyypiö, joka asui lapsuutensa samassa talossa kuin minä.

Tuo ei ole kyllä lähellekään normaalia käytöstä, että hävitään kuukausiksi. En kyllä tiedä, että miten liittyy aloitukseen.

Vierailija kirjoitti:

siscou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kämälää!

Eikö saisi oudoksua sitä, että oma perheenjäsen (jonka kanssa ei ole paljoa tekemisissä mutta jota kuitenkin rakastaa) haluaa katkaista kaikki välit? 

Jos "kaikki välit" on yhtä kuin fb-kaveruus, niin eipä siinä paljon ole katkaisemista.

Jos välit olisi oikeasti lämpimät, ap olisi jo soittanut siskolleen, ja maininnut ohimennen huomanneensa, että fb.ssä on kai häiriö kun näyttää siltä, että olet kadonnut listastani.

Kai välit voivat olla asialliset, vaikkei ne ole läheiset? Oman sisaruksen poistaminen FB-kavereista on todella vahva symbolinen ele, vaikka käytännön merkitystä sillä ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Voisikohan siskosi kokea, että et välitä hänestä etkä halua pitää yhteyttä, niin hänkään ei sitten pidä? Ovatko teidän yhteydenottonne tapahtuneet aina siskosi aloitteesta, vai oletko sinäkin tehnyt aloitteita? Ja olisikohan parempi, että keskustellessanne puhuisitte jostain aivan muusta kuin terveydenhoidosta?

Tuota mäkin ajattelin. Taatusti ei ole jäänyt siskolta huomaamatta, että ap. halveksii hänen näkemyksiään.

Poistan itsekin fb.kavereista ihmiset, joista huomaan, että lähes aina haluan rajata heidät julkaisujeni vastaaottajajoukosta pois.

Mitäs mä sitten sellaisilla fb.kavereilla teen?

Jos fb on ainoa kontakti näihin, niin joutavat mennä.

Tuttavapiirissäni on monta, jotka eivät käytä fb.tä. Olen jo pitkään tuuminut, että fiksua porukkaa. Taidanpa liittyä heidän joukkoonsa.

Jos hän vaan haluaa karsia ylimääräiset ihmiset elämästään. Ihan järkevää joskus kun tuntuu siltä että on ympärillä liikaa ihmisiä jotka ovat aikasyöppöjä tai häiritsevät ja vahingoittavat omaa elämää.

siscou kirjoitti:

Kysyin ja hän vastasi. Ei ollut vahinko.

Ei kuulemma vain halua enää olla tekemisissä. Ei perusteluja. 

Tämä olisi pikkuisen hyödyllisempää, jos edes tietäisi, mitä on tehnyt ns. väärin, että on suututtanut hänet.

Sittenhän asia on selvä. Hän haluaa ottaa etäisyyttä sinuun, joko tilapäisesti tai lopullisesti.

Ei selitä, hmmm. Ehkä et vain kuule, kuuntele tai ymmärrä. Hän on joka tapauksessa saanut sinusta tarpeekseen, etkä sinä voi sille mitään. Mahtaako siskosi arvata, että levittelet käsityksiäsi hänen suhtautumisestaan vaikkapa rokotuksiin? Varmasti olet levitellyt niitä muuallakin kuin anonyymisti heikkotasoisessa keskusteluryhmässä. Huomaatko itse, miten alentuvasti puhut siskostasi?

Ehkä siskosi on aikansa yrittänyt kanssasi aikansa, mutta lopulta tajunnut haaskaavansa kallista aikaansa ja energiaansa.

Vuosikaudet kuvittelin, että suhteeni ainoaan sisärukseeni on niin kallisarvoinen, että sitä on yritettävä "korjata" loputtomiin. Tosiasiassa on niin, että siskoni on inhonnut koko olemassaoloani siitä asti kun synnyin hänen ollessaan viisivuotias. Hänelle olin tunkeilija, joka ilmaantui HÄNEN perheeseensä.

Vasta aikuisiällä aloimme tutustua toisiimme.

Mutta aina tuo mustasukkaisuus ja viha on ollut läsnä hänen asenteessaan mua kohtaan. Näkeehän sen! Kerran hän myönsi asian juovuksissa, mutta yritti myöhemmin perua sanansa.

Olen purkanut ja setvinyt tätä asiaa paljon. Ammattilaisten, ystävien, kirjojen, oman itseni kanssa.

Nyt voin todeta tyynesti: sisareni on aina vihannut minua. Syy on se, että olen olemassa. Viha purkautuu huutona, mitätöintinä, solvauksina, valehteluna... you name it.

Säälin tuota lasta, itseäni pienenä, joka kaipasi kipeästi isosiskon hyväksyntää ja ystävällisyyttä, mutta ei voinut tehdä mitään sen saadakseen.

Myöhemmin hyvittelin siskoani olemalla loputtomiin apuna, tukena, terapeuttina, autokuskina... you name it. Mutta kun kaivo on pohjaton, se on pohjaton.

Viimein, vihoviimein ymmärsin, että suhteemme tulee aina olemaan sama. Se ei muutu. Olen iloinen, että sanoin (kirjoitin. puhuminen on pois laskuista ihmisen kanssa joka huutaa kuin hinaaja😁) siskolleni, että en enää ota vastaan vihaasi, en kuuntele huutoasi enää ikinä.

Mikä rauha, mikä vapaus!

Kadun vain sitä, etten tehnyt tätä jo vuosia sitten.

Vihervasemmisto on uskonto joka aiheuttaa kummaa käytöstä.

siscou kirjoitti:

siscou kirjoitti:

Tällainen yllätys tuli yhtäkkiä vastaan... en tiedä koska tämä tapahtui. Muut sisarukset ja vanhemmat hänellä on kuitenkin yhä kavereina .

Tulemme siskon kanssa kyllä toimeen, mutta näemme ehkä kerran vuodessa ja meillä on suuria näkemyseroja, Hän on esimerkiksi rokotevastainen, länsimaista lääketiedettä voimakkaasti vastustava. En nyt tässä rupea avautumaan omista mielipiteäni, mutta sanotaan, että ne ovat aika toisessa päässä. En ole kuitenkaan ikinä Facebookissa kommentoinut näitä juttuja, joten tuo nyt tuli ihan puskista. Hämmentää tosi paljon.

Niin ja viimeksi olemme jutelleet joskus alkukesästä, silloinkin ihan hyvässä hengessä.

eli puoli vuotta sitten! Tuo puhuu selvää kieltä suhteestanne. Kuin etäiset sukulaiset, jotka pitävät yhteyttä lähinnä sovinnaisuussyistä. Joulukortti, synttärikortti. Aitoa halua vuorovaikutukseen ei ole.

Puolessa vuodessa ihmiselle ennättää tapahtua vaikka mitä.

Läheiset sisarukset soittelevat päivittäin, jotkut kuulemma montakin kertaa päivässä, kun jotain merkittävää on tekeillä.

Kysyisin mikä meininki.

siscou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kämälää!

Eikö saisi oudoksua sitä, että oma perheenjäsen (jonka kanssa ei ole paljoa tekemisissä mutta jota kuitenkin rakastaa) haluaa katkaista kaikki välit? 

Mun siskon mies on poistanut sekä vaimonsa ja meidän muut sisarukset miehineen. Olinpaikka ja kotikaupunki on vaihtunut toiseen.

Siskon mukaan hyvin heillä menee :(

Ap.n siskon versio asioista on luultavasti aivan eri.

Ehkä hän vuodattaa parhaillaan tarinaa toisaalla, ja tilanteesta vain yhden puolen, siis siitäkin pienen raapaisun, kuulleet kannattajajoukot taputtavat häntä päähän ja tekevät ap.sta diagnoosejaan.

Eli nyt mä olen energiasyöppö, joka levittelee juoruja siskostaan kaikkialla. :D

Totta kai mun puoli on mun puoli, sisko kertoisi toisen tarinan, enkä ole enkeli. Mutta kuka muka on aina aurinkoinen, ihana ja sydämellisen ymmärtävä?

Välttelen terveydenhoitoaiheita yms. kuin ruttoa hänen kanssaan ollessani, mutta kun hän ottaa itse aiheen esille, kerron oman mielipiteeni, sitten vaihdamme aihetta. Riitelystä ei olisi mitään hyötyä

Mutta kun muistelen, niin olemme puhuneet aiheesta viimeksi pari vuotta sitten.

Näkisin että on myös vaikea "saada tarpeekseen" ihmisestä jonka kanssa ei ole juuri edes tekemisissä. Pari kesää sitten tapasimme vielä vähän useammin, mutta se on hitaasti haipunut. Mutta vihoissa emme ole.

Kerran tykkäsin työkaverin julkaisusta, kun hän linkkasi uutisen, jossa kerrottiin että Keski-Euroopassa on alkanut tulla taas vastaan rokotteiden ansiosta kadonneita tauteja. Tämä on oikeastaan ainoa, minkä keksin.

Väitän, että jokaisella on joku sukulainen tms. johon ei pidä juuri yhteyttä, mutta jonka poistaminen kavereista tuntuisi hassulta. Mielenosoitukselliselta jopa.

Voihan Facebookissa sitä paitsi blokata uutisvirran, jolloin et näe julkaisuja. Voit jopa estää, mutta poistaminen on jo seuraava taso, viesti, ettei tahdo yhteydenpitoa.

Se paneskelee sun miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap.n siskon versio asioista on luultavasti aivan eri.

Ehkä hän vuodattaa parhaillaan tarinaa toisaalla, ja tilanteesta vain yhden puolen, siis siitäkin pienen raapaisun, kuulleet kannattajajoukot taputtavat häntä päähän ja tekevät ap.sta diagnoosejaan.

Kenen version ap:n olisi sun mielestä pitänyt kertoa? Jokainen meistä kertoo aina oman puolensa tarinasta.

Vierailija kirjoitti:

siscou kirjoitti:

Mahtaako siskosi arvata, että levittelet käsityksiäsi hänen suhtautumisestaan vaikkapa rokotuksiin? Varmasti olet levitellyt niitä muuallakin kuin anonyymisti heikkotasoisessa keskusteluryhmässä. Huomaatko itse, kuinka alentuvasti puhut siskostasi?

Mua myös kiinnostaisi kuulla, missä kohtaa puhuin alentuvasti. Sillä sehän on peestä ja selittäisi siskon etääntymisen, jos tietämättä nostan itseni jalustalle.

Sanoin että häneen on vaikea saada kontaktia, hän tulistuu eriävistä mielipiteistä, on erakkoluonne, näkemyksemme ovat tosi erilaiset, hän hehkuttaa onnellisuuttaan mutta vaikuttaa onnettomalta, ja kenties hän saattaisi olla jopa epävakaa, mutta en voi tehdä keittiödiagnoosia.

Pohdin lähinnä sitä millainen hänestä on tullut. Hän oli vielä 5 vuotta sitten kuin eri ihminen. Mikä siitä tekee alentavaa?

siscou kirjoitti:

Eli nyt mä olen energiasyöppö, joka levittelee juoruja siskostaan kaikkialla. :D

Totta kai mun puoli on mun puoli, sisko kertoisi toisen tarinan, enkä ole enkeli. Mutta kuka muka on aina aurinkoinen, ihana ja sydämellisen ymmärtävä?

Välttelen terveydenhoitoaiheita yms. kuin ruttoa hänen kanssaan ollessani, mutta kun hän ottaa itse aiheen esille, kerron oman mielipiteeni, sitten vaihdamme aihetta. Riitelystä ei olisi mitään hyötyä

Mutta kun muistelen, niin olemme puhuneet aiheesta viimeksi pari vuotta sitten.

Näkisin että on myös vaikea "saada tarpeekseen" ihmisestä jonka kanssa ei ole juuri edes tekemisissä. Pari kesää sitten tapasimme vielä vähän useammin, mutta se on hitaasti haipunut. Mutta vihoissa emme ole.

Kerran tykkäsin työkaverin julkaisusta, kun hän linkkasi uutisen, jossa kerrottiin että Keski-Euroopassa on alkanut tulla taas vastaan rokotteiden ansiosta kadonneita tauteja. Tämä on oikeastaan ainoa, minkä keksin.

Väitän, että jokaisella on joku sukulainen tms. johon ei pidä juuri yhteyttä, mutta jonka poistaminen kavereista tuntuisi hassulta. Mielenosoitukselliselta jopa.

Voihan Facebookissa sitä paitsi blokata uutisvirran, jolloin et näe julkaisuja. Voit jopa estää, mutta poistaminen on jo seuraava taso, viesti, ettei tahdo yhteydenpitoa.

Toi on sun käsitys.

Tajua jo, että siskosi käsitys on ilmeisesti erilainen.

Mikäs sinä olet määräilemään, että sen pitäisi riittää, että poistaa henkilön uutisvirrastaan?

Siskosi ei ehkä halua että näet hänen julkaisujaan, ymmärrätkö?

Kuulostat besserwisseriltä, joka pitää tapanaan selittää muille, miten kuuluu elää.

Kokemuksesta voin sanoa, että kun joku ihmissuhde on riittävän rasittava, se rasittaa, vaikka yhteydenpito olisi harvaa. Silloin kun ei puhelimesta nähnyt kuka soittaa, huomasin lopulta että puhelimen soiminen alkoi ahdistaa. Taasko siellä on systeri, edessä loppumattoman pitkä puhelu, jossa mulle on tarjolla vain kuulijan rooli? Systeri ei tarvinnut ystävää eikä läheistä, vaan terapeutin, jonka se lopulta hankkikin.

Terapian käytyään se oli sama myrkkyhämähäkki kuin ennenkin, mutta entistä vihaisempi. Ja yhtä sokea itselleen kuin ennenkin. Ja aivan yhtä varma siitä, että itse on oikeassa, ja koko muu maailma väärässä. Ja että kaikki vaikeudet hänen elämässään ovat muiden syytä. Valivalivali, loppumattomiin.

Vaikka sä olisit mitä mieltä siitä, mitä sun sisaresi pitäisi tehdä, sä et voi hänen päätökselleen mitään.

Mutta ei tämä taida mennä sulle läpi.

Seuraava askel voi olla se, että sisaresi panee sulle Fb.tililleen Eston.

Minäkin olen poistanut "läheisiä" facebookistani.

Minulla esim on veli joka on juurikin kuin AP. Harvoin pitää itse yhteyttä

(ehkä kerran vuodessa tekee noin omasta aloitteestaan) ja tuolloinkin kysyy miksi

et ole pitänyt yhteyttä. Jos taas kysyt itse että voitaisiinko tavata tai pitää useammin yhteyttä niin tulee litania siitä kuinka työ ja kaverit yms. vie kaiken ajan ja että koitetaan ja kattellaan järjestää aikaa.

Hyvät ihmissuhteet vaativat molemminpuolista sidettä. Ei se ole mikään syy, että kun on veli tai sisko, isä tai serkku yms että pitää pitää siellä naamakirjassa listoilla.

Minä pidän listoilla vain sellaisia jotka oikeasti välittävät ja ovat kiinnostuneita

sinusta ihmisenä. Sellaiset ihmiset jopa tuntevat sinut paremmin kuin ne jotka eivät ole oikeastaan ikinä mukana elämässäsi. Oman veljenkin poistin osittain myös siitä syystä kun luulee tuntevansa minut niin hyvin vaikka oikeasti ei tunne millään tavalla. Meillä on siis näkemyseroja. Voisin hyväksyä näkemyserot jos oikeasti tuntisi paremmin ja pohjaisi omat näkemyksensä sen perusteella. Miksi myrkyttäisin elämääni pitämällä ihmisiä mukana jotka eivät itse vaivaudu millään tavalla olemaan toisen elämässä mukana.