Voiko naimisissa/parisuhteessa elävä perheellinen ihminen käydä baarissa/yökerhossa ystävien kanssa ilman taka-ajatuksia seuranhausta?

En ole koskaan harrastanut yhdenyönjuttuja, en sinkkuna enkä parisuhteessa. Mulla ei ole ongelmia hallita seksuaalisia impulssejani. Ihan turvallisin mielin voin lähteä baariin ilman kumppaniani ja kumppanini voi olla luottavainen, että tulen yöllä kotiin?

Onko sinulla ap ongelmia hallita seksuaalisuuttasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan hakenut seuraa baareista (kirjoitin ensin vahingossa että vaareista), edes sinkkuna. Kuitenkin siellä käyn noin kerran kuussa. Yleensä kun istutaan kaveriporukalla iltaa jonkun kotona, lähdetään jossain vaiheessa baariin ettei häiritä naapureita, eikä halua vielä lähteä kotiinkaan. Toinen yleinen on työpaikan pippalot, joista jatketaan baariin virallisen osuuden loputtua. Seuraa löydän selvin päinkin, eikä baarin melun yli keskusteleminen vieraiden kännisten miesten kanssa tunnu mielekkältä.

Miksei sieltä kaverin pippaloista sitten lähdetä kotiin perheen luo? Tai mikset mene puolisosi kanssa? Miksi pitää käydä työpaikan juhlissa, nehän on niitä pahimpia seuranhakupaikkoja.

Öh, niiden kaverien takia? Minulla ei ole lapsia. Työpaikan juhlissa syödään ja joku pitää puheen. Palkitaan ansioituneet työntekijät, joku esittää musiikkia jne. Ap taitaa asua jossain peräkylällä jossa asiat voivat ollakin hänen kuvaamallaan tavalla - hän luulee että joka paikassa on samanlaista. Vai oletko uskonnollisesta perheestä?

Meillä kyllä loppui baareissa istuminen miehen kanssa kuin seinään kun yhteen mentiin :D Muutaman kerran jaksettiin yhdessä käydä, ja se siitä. Kumpikaan ei etsinyt baareista silti seuraa itselleen aiemminkaan, vaan mekin tapasimme ihan muissa merkeissä. Kertakaikkiaan baarissa ei vain ole meille enää yhtään mitään, kun kiinnostaa enemmän remppailla taloa, ja käydä mökillä frendejen kanssa rentoutumassa, tai sitten lähdetään yhdessä johonkin toiselle paikkakunnalle katsomaan keikkaa, tai teatteria, ja syödään hyvin, sekä pussana valmiiseen aamupalapöytään. Ei riitä viikonloput enää, jos pitäisi vielä keretä väkisin baariin, jossa on ne samat väsyneet baarimikot, huono musa, tai liian isolla, juhlapäivinä armoton ryysis, ettei sekaan mahdu, tiskillä saa jonottaa ja vessat on koko ajan täynnä. Jos jonkun tutun näät, ja haluat jututtaa, niin ei onnistu kuin röökipaikalla, ja siellä on kylmä, niihin savukoppeihin en mene, eikä sinne saa edes ottaa juomaa mukaan. Lähikuppilassa tulee käytyä pari kertaa vuodessa naapureita tapaamassa, siinä se.