Lue keskustelun säännöt.
Yksi Raaseporissa kuolleista varusmiehistä pääsi ylioppilaaksi vasta muutama viikko sitten!
27.10.2017 |
Yksi Raaseporissa henkensä menettäneistä nuorista pojista pääsi ylioppilaaksi vasta kuukausi sitten - syyskuun lopussa! Facebookista löytyvässä ilomielisessä ylioppilaskuvassa muutaman viikon takaa poseeraa koko perhe.
Miten tuo perhe ja kahden muun kuolleen nuoren vanhemmat ja perhe pääsevät koskaan tällaisesta turhasta lapsen kuolemasta yli? Koko elämän piti olla vasta alussa ja edessä...
Itse en varmaan jaksaisi enää elää, jos oma lapseni kuolisi näin.
Terv. Samanikäisen ja juuri kutsunnoissa käyneen pojan äiti
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
1939-1945 sitä vain piti tuhansien äitien jaksaa vaikka isänmaan puolesta kaatui oma poika, mies, veli tai muu läheinen. Mummoni jäi leskeksi monen pienen lapsen kanssa.
Turpa kiinni pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnettomuuksia tapahtuu vielä 2010-luvullakin. Varusmiespalveluksessa keskimääräistä vähemmän, mutta silti kaikki on aina mahdollista. Ihmiselämää ei ole vielä saatu ohjelmoitua kohdusta hautaan 100% turvalliseksi ja yllätyksettömäksi.
Tämä on tosiasia, jonka kanssa on voitava elää.
Ei kai siitä varmaan koskaan pääsekään. Mutta surun kanssa oppii elämään.
Tämä on todella ahdistava tapaus. Ahdistaa katsella noita elämää täynnä olevien nuorten kasvoja...
Tämä juuri ylioppilaaksi päässyt oli myös lahjakas rumpali, jonka videoita löytyy Youtubestakin useita.
Lahjakkailta, ahkerilta ja velvollisuuttaan täyttäviltä nuorilta riistettiin elämä ihan turhaan!
Miksi hemmetissä poliitikot eivät saa varattua rahaa yksien puomien ja valojen laittamiseen KAIKKIIN tasoristeyksiin?
Kaikenmaailman sekopääprojekteihin - kuten Helsingin kaupungin logon muuttamiseen aaltoviivaksi - riittää miljoonia, mutta perusliikenneturvallisuuteen ei muka riitä!!
Kaipa liikennemerkkien muuttaminen sukupuolineutraaleiksi on tärkeämpää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1939-1945 sitä vain piti tuhansien äitien jaksaa vaikka isänmaan puolesta kaatui oma poika, mies, veli tai muu läheinen. Mummoni jäi leskeksi monen pienen lapsen kanssa.
Silloin oli sota, joten suru-uutiseen pystyi jollain tavalla varautumaan etukäteen.
Tällaiseen tapahtumaan ei kukaan pysty varautumaan mitenkään. Tuskin kukaan odottaa lapsensa kuolevan varusmiespalveluksessa täysin turhaan.
Joten siinä mielessä aivan eri tilanne. Sota-ajan vertaaminen rauhan aikaa elävään nyky-Suomeen ontuu pahasti.
Niitä ei kannata alkaa katselemaan ja itseään kiusaamaan. Inhottava onnettomuus tapahtui ja henget on menetetty, mikään vollotus ei sitä enää muuksi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poika oli armeijassa kuljettajana ja totesi, että siellä on periaatteessa samat säännöt kuin siviilissä eli riittävä lepoaika täytyy olla - muistaakseni 6 tuntia yhtäjaksoista unta (tai aikaa nukkua). Poika mietti, että tehtiinköhän tässä kuten muutenkin eli kuskilla takana 72 tuntia palvelusta yhteensä 16 tunnin unilla. Siinä ei ole enää ihan skarppina, mutta kun esimies käskee, niin ei saa sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei kannata alkaa katselemaan ja itseään kiusaamaan. Inhottava onnettomuus tapahtui ja henget on menetetty, mikään vollotus ei sitä enää muuksi muuta.
Olipa kylmä kommentti. Osoittaisit jotain inhimillistä myötätuntoa elämänsä menettäneitä nuoria ja heidän läheisiään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä että puolet vuodesta kurjassa säässä ja hämärässä olevassa Suomessa on noita tasoristeyksiä ilman puomeja ja valoja. Häpeällisen piittaamatonta. Rahaa lapataan metroon, kehä1:n kattamiseen, jne jne., mutta syrjemmillä seuduilla on noita järkyttävän vaarallisia paikkoja. Minusta syyttävän sormen pitäisi nyt osoittaa Liikenneministeriöön!
Lämmin osanottoni turmassa lapsensa menettäneille perheilla ja loukkantuneiden omaisille.
"Itse en jaksaisi elää" on hemmetin julma kommentti. Isäni kuoltua kaverini totesi minulle noin. Ikinä en anna anteeksi. Olet paha ihminen ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei kannata alkaa katselemaan ja itseään kiusaamaan. Inhottava onnettomuus tapahtui ja henget on menetetty, mikään vollotus ei sitä enää muuksi muuta.
Olipa kylmä kommentti. Osoittaisit jotain inhimillistä myötätuntoa elämänsä menettäneitä nuoria ja heidän läheisiään kohtaan.
Varmaan osoitankin mutta se ei heitä lämmitä, kun tilanne on se mikä on.
NATOon & vapaaehtoinen militääri niin päästään näistä typeristä pakollisen palveluksen aiheuttamista onnettomuuksista.
Jos menehtyy palveluksessa, on tietoisesti ottanut riskin vaaralliseen ympäristöön päätymällä.
Kaverin serkku sai konekiväärin kuulasta (reserviläisten ammunta) 1994 ja henki pois. Aivan turha onnetomuus sekin huonon ohjeistuksen ja välinpitämättömyyden vuoksi. Eikä heppu todellakaan olisi mennyt inttiin jos olisi ollut vapaaehtoista,yrittä käydä homman mahdollisimman lunkisti mutta edes jossain määrin hyödyllisesti eli lääkintämiehenä.
1939-1945 sitä vain piti tuhansien äitien jaksaa vaikka isänmaan puolesta kaatui oma poika, mies, veli tai muu läheinen. Mummoni jäi leskeksi monen pienen lapsen kanssa.