Paivakodissa olen jutellut useampienkin hoitajien kanssa, jotka kertovat, etta heilla ei ole sydanta kertoa ensiaskelista yms vanhemmille. Vanhemmat saattavat sitten seuraavana pai

Minä ainakin sanon isälle/äidille, joka noutaa, että oli aivan hiuksen hienosti aivan pienestä kiinni, että olisi ottanut askeleita ilman tukea, että piti vain hennosti kiinni tai melkeen unohti pitää tukea.



Sitten yleensä on illalla näyttänyt ne pikku askeleet ilman tukea :).

JA niistä nuo ensiaskeleet ne mieleenpainuvimmat.

.

Jotkut sentään näyttivät karsivän mutta oli heitäkin joita ei kiinnostanut...

Jos alkaa omaa leipäpuutaan vihata ja tuntuu, että oma työnsä on lasten kiduttamista, kannattaa vaihtaa alaa.

kerroin ilman muuta kaiken vastaavan vanhemmille ihan vaan sen takia että tuntisivat edes vähän syyllisyyttä siitä että ovat jättäneet pienen...

Totta kai vanhemmille kerrotaan päivänkulusta.

päivään liittyvistä ja tärkeistä asioista

Ei kerrota, että:

- lapsi on kiusannut muita (tulee paha mieli)

- lapsi on oppinut jotain uutta (tulee paha mieli, koska oppimisen pitäisi tapahtua vanhempien kanssa)

- lapsi on ollut kipeä (tulee syyllisyyttä)



Mihin raja vedetään?

Eikä vain " ihan kivasti" . Ei voi luottaa tarhaan, jos sieltä ei kulje info kotiin, mitä siellä tapahtuu. Pienetkin asiat mukava kertoa. Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän pätee tässäkin.

voi luottaa mitä jätetään kertomatta . Aika ihme touhua . No , onneks on omakin järki ja vaikka päiväkodissa sanottas ettei saa ?? kertoa en vois noudattaa tuollaista sääntöä .

Minusta oli ihanaa kuulla se, varsinkin kun myös ope oli innoissaan asiasta. Kyseessä on 4-vuotias joten olihan se aika yllätys.