Mitä ajattelet miehestä joka itkee?

Ei miehet itke kaveri piireissä.

Kaiketi se syykin miksi itkee merkitsee.

Jos itkee omaisen tai lemmikin kuolemaa on hellyyttävä ja arvostettava.

Kyllä suurien vastoinkäymisten takia voi myös itkeä ilman, että on minusta ainakaan naurettava.

Jos itkee sitä kun ei saa jotain missiä niin on ahdidtava. Jos itkee kun sormeen tulee haava niin on naurettava.

Aito itku parempi kuin ruikutus. Omassa hyvinvointikuplassa ruikuttava mies on kaamea varsinkin kuin lähellä ihmisiä joilla oikeita ongelmia.

Musta on hyvä, että ihminen näyttää tunteensa. Sukupuoleen katsomatta. Katson sen positiiviseksi asiaksi, jos mies uskaltaa itkeä läsnäollessani, vaikka tietenkään en toivo toiselle pahaa mieltä. 

Kaksi exääni oli itkupillejä, jäänyt kai jokin uhmaikä päälle. Se houkutteli minun sadistisen puoleni esiin enkä todellakaan heidän poskiaan paijannut siitä hyvästä vaan kiusasin pillittämään lisää jotta saisin halveksia heitä vielä enemmän.

Suhteet jäivät lyhyiksi. Nämä tämmöiset pillittämällä manipuloivat tyypit ovat hyviä löytämään itselleen riuskoja ja käytännöllisiä naisia joiden "tunnekylmyyttä" he voivat sitten vetistellä, omani eivät olisi ikinä uskaltaneet tehdä sitä baarissa kaljatuopin ääressä muille naisille..tai sitten eivät ehtineet ennen kun lensivät kaaressa ulos.

Nykyinen on onneksi normaali.

Tosimies ei itke!

Itkeminen on hormonaalista.

Oksitosiini lisää itkuherkkyyttä ja testosteroni vähentää sitä.

Tasapainosta riippuen itkeminen on joko mahdollista tai sitten ei ole.

Minäkin itken, usein kun on naisongelmia tai viinat on loppu.

Mielellään yksin, Rauman uimahallissa.

-IISAK SONNI

Toki saa itkeä. Minulla oli aikoinaan todella ahdistava suhde mieheen, josta en meinannut päästä irti. Mies saattoi pillahtaa itkuun ihan mitättömästä asiasta ja saada jonkin sortin raivokohtauksen. Ei ottanut vastaan mitään lohdutusta ja pelkäsin hänen jopa tappavan minut. Olin niin nuori ja huonoitsetuntoinen pas**sta lapsuudestani johtuen, etten riittävän määrätietoisesti vaan ottanut ja lähtenyt. Katselin tuota aivan liian pitkään, hän onnistui hajottamaan viimeisetkin itsetuntoni rippeet. Olin kuin mikäkin äiti, joka yrittää lohduttaa ja auttaa täysi-ikäistä ja kokoista uhmaikäistä. NIin että kyllä mies saa itkeä, mutta tuosta johtuen pidän sitä jotenkin uhkaavana.

up

Vierailija kirjoitti:

Kaiketi se syykin miksi itkee merkitsee.

Jos itkee omaisen tai lemmikin kuolemaa on hellyyttävä ja arvostettava.

Kyllä suurien vastoinkäymisten takia voi myös itkeä ilman, että on minusta ainakaan naurettava.

Jos itkee sitä kun ei saa jotain missiä niin on ahdidtava. Jos itkee kun sormeen tulee haava niin on naurettava.

Aito itku parempi kuin ruikutus. Omassa hyvinvointikuplassa ruikuttava mies on kaamea varsinkin kuin lähellä ihmisiä joilla oikeita ongelmia.

Ja sama koskee myös naisia.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi exääni oli itkupillejä, jäänyt kai jokin uhmaikä päälle. Se houkutteli minun sadistisen puoleni esiin enkä todellakaan heidän poskiaan paijannut siitä hyvästä vaan kiusasin pillittämään lisää jotta saisin halveksia heitä vielä enemmän.

Suhteet jäivät lyhyiksi. Nämä tämmöiset pillittämällä manipuloivat tyypit ovat hyviä löytämään itselleen riuskoja ja käytännöllisiä naisia joiden "tunnekylmyyttä" he voivat sitten vetistellä, omani eivät olisi ikinä uskaltaneet tehdä sitä baarissa kaljatuopin ääressä muille naisille..tai sitten eivät ehtineet ennen kun lensivät kaaressa ulos.

Nykyinen on onneksi normaali.

Harmi vain, ettet sinä ole normaali.

Mun isä hakkas mua lapsena ja sano et miehet ei itke. Koulussa tytöt sano hintiks kun itkin.

Minä itkin eilen ihan vain purkaakseni pahaa oloani. Töissä, harrastuksissa ja vapaa-aikana on ollut noin kuukauden ajan erittävän stressaavaa ja ahdistavaa. Naisystäväni tuli viereen halaamaan ja silittämään.

En tiedä saako mies itkeä, enkä oikeastaan välitä. Joskus se auttaa purkamaan pahaa oloa.

-mies

Neiti.

naisgullipisti kirjoitti:

Saako mies näyttää itkunsa esim. kaveripiireissä? Onko se heikkouden merkki?

Itkevä mies on homo. Homopiireissä itkemistä ihaillaan.

Mun mies itki, kun sai kuulla että olen raskaana. Ja kun lapsi syntyi ja sai sen ensimmäisen kerran syliinsä. Ja kerran aamukahvilla (luuli etten huomannut kun olin viereisessä huoneessa syöttämässä vauvaa) kun mietiskeli itsekseen että kuinka hyvä tuuri sillä on käynyt kun monien vastoinkäymisten jälkeen sai itselleen hyvän naisen ja kauniin vauvan. Ja pari iltaa sitten kun sanoin että ajattele jos mä kuolisin. Pelkkä ajatus näemmä ahdisti kyyneliin asti. Tunteikas mies on mulla, eikä siinä ole mitään hävettävää. :)