Ura-äidit ajattelevat vain omaa napaa :(

kotiäidit ajattelevat vain omaa napaansa ja laittavat toiset tekemään työt.

En minä eikä kaikki muutkaan työssäkäyvät äidit uraa tee, kunhan ansaitsemme elantomme.



Olen ollut sekä koti- että ansioäiti ja välillä molempiakin enkä ala arvottamaan äitiyttäni sen mukaan. Toivon, että sitä eivät muutkaan tekisi.

Eli perheessä pitää molempien käydä töissä, jotta perhe saisi riittävän elannon itselleen.

jos eivät voi muutamaa vuotta " uhrata" (hah) lapsen hyvinvoinnin eteen

Vierailija:

jos eivät voi muutamaa vuotta " uhrata" (hah) lapsen hyvinvoinnin eteen

Olin lasteni kanssa kotona useamman vuoden. Nyt nuorinkin viiden ja olen ollut työelämässä vuoden verran. En kokenut uhraukseksi kotiäitivuosiani, päinvastoin, mitä ilahduttavinta ja henkisesti rikasta aikaa. Nyt viihdyn työssäni, lapsillani kuluvat päivät hyvässä hoidossa tai koulussa jo.

Minkä ikäisiä sun lapsesi ovat? Etkö saa vai halua töitä ikinä enää?

Kyllä voi olla lapsia, kyllä lapsista voi huolehtia ja kyllä uralla voi silti edetä.



Mikä on teidän mielestä uhraamista? Mitä sillä ajetaan takaa? Kyllä uraäitikin voi olla välillä lasten kanssa kotona, mutta uraäidin perheessä se kotiinjäävä voi olla myös mies eikä miehen " uhrautuminen" ole sen huonompaa lapsen kannalta kuin äidinkään " uhrautuminen" .

Meillä ei todellakaan ole uraäitejä ongelmaksi asti. On vain tavallisia keskiluokkaisia naisia, joilla on tavis amk- tai yliopistokoulutus, halua tehdä työtä alalla, josta on kiinnostunut, velvollisuudentunne osallistua perheensä taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen ja intoa antaa työpanos työnantajalle että kodille, yhtäaikaa.



Joten ansioäiti nimitys on ihan paikallaan. Onko teistä kaikki työssäkäyvät miehet, joilla on lapsia, uraisiä?

Eikä asia ole niin mustavalkoinen, kuin mon i täällä av:lla väittää!!!



Työssäkäyvällä äidillä voi olla hyvin aikaa lasten kanssa ja kotonaolevalla vähän sekä päinvastoin!!!

Itse ajattelen täysin päinvastaisesti...

Ja juu, töitä on kyllä...

Niin ja lapset 3,5v 5v ja 8v mutta kotihoidossa edelleen kun miehen kanssa hoidamme hommat niin ;)

Vierailija:

Vierailija:

jos eivät voi muutamaa vuotta " uhrata" (hah) lapsen hyvinvoinnin eteen

Olin lasteni kanssa kotona useamman vuoden. Nyt nuorinkin viiden ja olen ollut työelämässä vuoden verran. En kokenut uhraukseksi kotiäitivuosiani, päinvastoin, mitä ilahduttavinta ja henkisesti rikasta aikaa. Nyt viihdyn työssäni, lapsillani kuluvat päivät hyvässä hoidossa tai koulussa jo.

Minkä ikäisiä sun lapsesi ovat? Etkö saa vai halua töitä ikinä enää?

maksaa veroja, kun valtio on kuitenkin ilmaiseksi kouluttanut.



Mielestäni kaikilla aloilla pitäisi olla sama systeemi kuin kadettikoulussa. Opiskelu ilmaista --> tietty työsitoumus. En muista kuinka monta tämä oli. Onhan se älytöntä, että ihmisiä koulutetaan vuosikymmeniä ja sitten he tekevät kotona asioita, joita voi tehdä ihan ilman koulutustakin.



Mielestäni alle 3-vuotiaan kanssa voi ja saa olla kotona. Sen jälkeen lapsillakin on oikeus päästä sosiaalistumaan.

paitsi tietty jos vanhemmat ovat ihan spurguja

ja jatkuva miellyttämisen halu on pitkälti perua siitä, että olin kouluikään asti ainoana lapsena kotona äidin kanssa. Hän varmaan oman käsityksensä mukaan hoiti minua parhaan taitonsa mukaan, mutta vähäiset kontaktit ulkomaailmaan sekä 7-vuotiaan vauvana pitäminen eivät tehneet elämälleni hyvää. Tietysti on toinenkin ääripää, joka ei tee ihmisen kehitykselle hyvää, mutta lapsella on oikeus oppia sosiaalisia taitoja ja saada ikäisiään kavereita ennen kouluikää. Helppo varmaan uskoa, että olin koko ala-asteen koulukiusattu tai ainakin hyvin yksinäinen, koska olin outo ja hiljainen, en tuntenut ketään eikä kukaan halunnut tutustua minuun. Itselläni taas ei ollut taitoja mennä rennosti mukaan porukkaan ja tutustua muihin.

Vierailija:

Itse ajattelen täysin päinvastaisesti...

Ja juu, töitä on kyllä...

Niin ja lapset 3,5v 5v ja 8v mutta kotihoidossa edelleen kun miehen kanssa hoidamme hommat niin ;)

Vierailija:

Me taas päätimme, että me aikuiset teemme työmme suht samaan aikaan, pienin päiväkodissa ja isot koulussa. Näin koko perheelle jää reilusti yhteistä aikaa.

uraansa heti lapsen syntymän jälkeen. Kuinka läheisen äiti-lapsi-suhteen tälläiset pölkkypäät luulee muodostavansa?



Kysympähähn vaan.... Ja eikö voisi olla kotona siihen saakka että nuorin menee kouluun, eikö sitä ole aikaa raataa siella toimistossa tai kaupan kassalla senkin jälkeen? täh?



mut se on katsokaas niin että raha on niin tärkee ja kaikki pitää saada heti eikä sit joskus. pitää olla viimesen päälle autot ja talot ja urheiluvälineet jne.



ei mulla ainakaan huono ammatti ole, hyvä palkkainen työ ulkomailla, samoin miehellä, mutta tällä hetkellä näen viisaammaksi hoitaa pienet kotona kunnes ovat koulu tiellä. Töihin ehdin sittenkin.

Vierailija:

uraansa heti lapsen syntymän jälkeen. Kuinka läheisen äiti-lapsi-suhteen tälläiset pölkkypäät luulee muodostavansa?

Kysympähähn vaan.... Ja eikö voisi olla kotona siihen saakka että nuorin menee kouluun, eikö sitä ole aikaa raataa siella toimistossa tai kaupan kassalla senkin jälkeen? täh?

mut se on katsokaas niin että raha on niin tärkee ja kaikki pitää saada heti eikä sit joskus. pitää olla viimesen päälle autot ja talot ja urheiluvälineet jne.

ei mulla ainakaan huono ammatti ole, hyvä palkkainen työ ulkomailla, samoin miehellä, mutta tällä hetkellä näen viisaammaksi hoitaa pienet kotona kunnes ovat koulu tiellä. Töihin ehdin sittenkin.

On aloja, joilla muutaman vuoden poissaolo työelämästä on paljon. Tiedot, taidot ja vaatimukset muuttuu sinä aikana paljon.



Ystäväni esim. on tutkijana ja hänen on ollut " pakko" tehdä töitä äitiysloman aikana. Miehensä hoiti silloin lasta kotona. Tutkimustyö kuitenkin vanhenee. Ei voi " maailmalle" ilmoittaa, että tämän aiheen tutkimus on jäissä, koska hoidan lapsia kotona 7 vuotta. Tietysti voi kysyä, että pitäisikö teknologia-aloilla tai tutkijoina työskentelevien sitten ollenkaan hankkia lapsia.



Hyvällä vanhemmalla ei tietenkään saisi olla muita mielenkiinnon alueita tai kunnianhimoa.



Kaikki te kotiäidit: älkää käyttäkö mitään uutta tutkimustietoa. Pahat ihmiset ovat jättäneet lapsena kotiin tehdäkseen teille tutkimuksia.

Miksi aina äitejä syyllistetään? Olen itse akateeminen kolmen lapsen kotiäiti, mutta silti en voi käsittää, miksi aina työssäkäyvä äiti on itsekäs, mutta mies ei. En kannata ihan pienen lapsen hoitoon vientiä, mutta mielestäni miestenkin pitäisi osallistua lapsien hoitoon. Jos uraäiti on kotona vuoden, niin eikö sen jälkeen uraisäkin voisi olla ainakin puoli vuotta kotona. Tuskin siihen kenenkään perheen talous kaatuisi, koska yleensä uraäitikin tienaa ihan ok.

osta kaupasta vaatteita, koska ne on joku itsekäs ompelij-uraäiti jättimäisten palkkatulojen vuoksi ommellut. Myöskään kotona hoidetun lapsen sairastuttua ei ole mitään syytä mennä lääkäriin osoittaakseen ahneelle terveyskeskuslääkäri-uraäidille, että hänen työssäkäyntinsä on oikea ratkaisu. Puhumattakaan siitä, että olisi kiinnostunut lääketeollisuuden avusta tai erikoislääkärien tutkimuksen ja koulutuksen kautta saamasta ammattitaidosta jos lapsella on vaikka liikenneonnettomuuden takia keuhkot kasassa.

vaikka olen ollut töissä siitä lähtien, kun lapsi oli 3 kk.



Olen nähnyt lapseni ensiaskeleet, olen opettanut hänet kuivaksi, imettänyt (silloisten) suositusten mukaan ja paljon muuta. Toki mieheni ja sittemmin päiväkodin henkilökunta ovat myös tukeneet lastani, mutta en koe olevani mitenkään sivuroolissa. Olen ehdottomasti lapselleni tärkein henkilö.



Tämän mahdollistaa joustava työni (toimisto kotona), johon tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta. Minä en ole ollut 8 tuntia päivässä poissa kotoa, vaikka töitä olen paiskonutkin ja edennyt urallani. Mistä olisin jäänyt paitsi, jos olisin jäänyt pitkälle vanhempain- ja hoitovapaalle? Enpä tiedä, mutta mistä joku on nyt jäänyt paitsi?



Ihan turha syyllistää toisia valinnoistaan.

Jostain syystä en olisi jaksanut olla enää enempää. En ollut loppuaikoina mikään superhyvä äiti, kun tunsin oloni niin masentuneeksi kotona.



Kun menin töihin takaisin, tunsin että aloin ihan uudestaan elämään ja nautin paljon enemmän perheeni kanssa olemisesta. Aikani ei mennyt siivoamiseen, koska emme olleet koko päivää kotona sotkemassa.



Rahaa tuli sen verran enemmän kotihoidontukeen verrattuna, että pystyimme matkustelemaan ja ostamaan kaikenlaista kivaa.



Nyt olen uudestaan äitiyslomalla ja olen tyytyväisempi osaani, koska osaan jotenkin paremmin hahmottaa, että tämä kotiäitielämä ei ole ikuista.



Puhuimme juuri ystävieni kanssa, että miten se voi olla mahdollista, että opiskelun ja työn tekemisen on aina pystynyt hoitamaan energisesti ja kotiäitinä muuttuu välillä sellaiseksi ameebaksi, joka hoitaa vain pakolliset rutiinit.