Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada 1v lopettamaan ruuan viskominen lattialle?
Neuvoton
25.10.2017 |
Koskaan ennen en ole vielä itse joutunut kysymään täältä mitään, mutta nyt olisi hyvät neuvot tarpeen :)
Kyseessä siis 13kk poika, joka on jo 10kk iästä saakka osannut käyttää lusikkaa ja juoda nokkamukista. Ongelma viimeisen parin kuukauden aikana on ollut se, että poika syö lusikallisen tai pari, ja alkaa sen jälkeen viskoa lusikkaa sekä nokkamukia lattialle. Joka päivä. Jokaisella aterialla. Jos lusikkaa ja mukia ei nosteta, poika ei suostu syömään edes syöttämällä. Jos lusikan ja mukin nostaa pöytään poika virnistää ja viskaisee ne uudelleen lattialle. Jos alun alkaenkaan pojalle ei anna omaa aterinta, poika ei suostu syöttöön. Ei auta sanoa "ei", vaikka sanoisi kuinka topakasti. Ei auta, vaikka kannustetaan ja taputetaan jokaiselle onnistumiselle. Ei auta, vaikka ruoka otetaan hetkeksi sivuun, ja yritetään "rauhoitella" ja keskittyä hetkeksi muuhun.
Onko ketään samassa tilanteessa olevaa tai ollutta, jolla olisi joku hyvä vinkki, jota voisimme koittaa? Kiitos <3
Kommentit (24)
Tuo on lapselle varmaan mukava leikki. Onko lapsella varmasti nälkä kun alatte syömään. Monesti tuossa vaiheessa tulee myös hampaita ja sitten ruoka ei maita. Yksi keino on lopettaa ruokailu siltä kertaa siihen, jos temppuilu alkaa. Kokeilee sitten hetken päästä uudelleen esim.15-30min päästä. Meillä joskus auttaa sekin, että antaa jotain sormilla syötävää (joka on helppo siivota jos menee lattialle) ja itse samalla syöttää lusikalla, kun lapsi natustaa sormiruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syököön ruokansa sitten lattialta! Ja jos sekään ei kelpaa, niin uusi yritys lattialla viruneille ruoilla seuraavana päivänä. Oppiipahan olemaan!
Nosta muksu pois pöydästä. Yritä parinkymmenen minuutin päästä uudestaan.
Onpas täällä taas ”ihastuttavia” neuvoja!
Niin pyllystä kuin tuo vaihe onkin, niin se on lapsen ensimmäinen muoto "ota - anna" -leikistä. Eli lapsi heittää ruokaa (/tavaroita) lattialle, koska haluaa äidin/isän/kenen vaan nostavan sen, lapsi heittää uudelleen jnejne. Lapsi ei siis tee sitä kiusallaan, ei protestoidakseen tai provosoidakseen, ei niskuroiden tai muuten, vaan puhtaasti leikkinä.
Tiedän, raskas ja ärsyttävä leikki (ETENKIN ruuan kanssa!!!), mutta luojan kiitos suhteellisen lyhyt leikkivaihe 🙄😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti sillä tuon ikäinen syötetään vielä itse, ei meillä visko vaan vauva syö kaiken ja välillä haluaa lisääkin, annan mummuina. Paikat ovat aina siistit, suu pyyhitään ja päälle hörpätään vettä. Typerää antaa vauvojen ja taaperoiden syödä itse, en antanut ensimmäisenkään tyttäreni pojan ja annan vain RuisReal nopposia syödä itse mutta niitäkin katson ettei laita kuin yhden suuhun kerrallaan. Syötä niin ei tarvi sanoa. Meillä ei luunapit laula vaan sitten lopetetaan syöminen, ei tulisi mieleenkään lasta lyödä mitenkään, lyön vaikka ennemmin itseäni salassa lapsilta. Äläkää vaatiko vauvoilta/taaperoilta liikaa, ne ovat vielä pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro lapselle mitä toivot hänen tekevän heittelyn sijaan. "Ruoka kuuluu lautaselle, voidaan heitellä yhdessä palloa syönnin jälkeen" "Laita ruoka mieluummin suuhun" tms mikä sun mielestä olisi hyvä. Pelkkä ei:n sanominen ei kerro lapselle mitään.
Toinen vinkki on laittaa lapselle ihan vähän ruokaa lautaselle kerrallaan. Sitä mukaan jos syö niin sitten lisää. Ei tarvitse itse siivota niin paljoa ja lapsen helpompi keskittyä.
Vierailija kirjoitti:
Risulla jos muu ei auta.
Hyi oksennus! Herää koomastasi, emme enää ole 1950-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ruoka on leikki, niin leiki mukana. Anna hyvin pieni annos ja kun se on viskottu lattialle, sano iloisesti, etto ruoka on loppu, kiitos, lapsi pois syöttötuolista tms. ja pesemään käsiä. Jos lapsi alkaa osoittaa, että olisi vielä nälkä, niin näytä tyhjää lautasta, totea edelleen iloisesti, että loppu. Etkä anna enempää ruokaa, et edes maitoa. Suunnilleen 30 min kuluttua tarjoa uudestaan ruokaa, vielä pienemmän annoksen ja jatkat samaan tapaan eli kehu ja kannusta syömään, mutta jos ruoka päätyy lattialle, niin ateria loppuu. Kolmatta kertaa ei tule, olet kuin nälkä olisi poissa ja kestät nälkäraivarin. Tavallisesti lapset oppivat aika pian tekojensa seuraukset.
Eikä kukaan kärsi siitä, että on pari tuntia nälässä, lapsilla aterioita on kuitenkin 5-6 päivässä.
Meillä ongelmana oli ja on edelleen ajoittain pöydän hakkaaminen lusikalla. Joka kerta kun tahallaan napauttaa pöytää niin lusikka siirtyy mun käteen. Jos ja kun taapero ei suostu syöttämiseen, siirrän hänet pois pöydästä.
Järkyttävä parku tulee aina tässä kohtaa. Nykyään tietää säännöt ja osaa yhden raivarin jälkeen jatkaa syömistä nätisti. Paukuttelu alkaa aina uudelleen parin kk välein, tyttö on nyt siis 2 v. Kokeilee aina muutamalla ruokailulla ja luovuttaa, koska nälkähän siinä tulee jos ei syö nätisti.
Kokemukseni mukaan järjestelmällisellä pöydästä poistamisella saa parhaiten kitkettyä porsastelun. En todellakaan lähtisi nostelemaan aina uudelleen mukia ja lusikkaa.. Kerran ehkä, seuraavasta taapero pois ja ruokaa tarjotaan esim. vartin päästä uudelleen. Oppii kyllä, kun nälkä kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro lapselle mitä toivot hänen tekevän heittelyn sijaan. "Ruoka kuuluu lautaselle, voidaan heitellä yhdessä palloa syönnin jälkeen" "Laita ruoka mieluummin suuhun" tms mikä sun mielestä olisi hyvä. Pelkkä ei:n sanominen ei kerro lapselle mitään.
Toinen vinkki on laittaa lapselle ihan vähän ruokaa lautaselle kerrallaan. Sitä mukaan jos syö niin sitten lisää. Ei tarvitse itse siivota niin paljoa ja lapsen helpompi keskittyä.
Jep, ja joka kerta kun lapsi haluaa jotain kivaa, hän tekee jotain pahaa! Tämän sitä oppii tuolla menetelmällä kun negatiivinen toiminta palkitaan positiivisella asialla. Pitää olla todella tyhmä jollei perus syy/seuraus ketjuja ymmärrä. Idiootit kutsuvat tuollaista vielä kasvattamiseksi. Pilaamiseksi minä sitä kutsuisin!
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro lapselle mitä toivot hänen tekevän heittelyn sijaan. "Ruoka kuuluu lautaselle, voidaan heitellä yhdessä palloa syönnin jälkeen" "Laita ruoka mieluummin suuhun" tms mikä sun mielestä olisi hyvä. Pelkkä ei:n sanominen ei kerro lapselle mitään.
Toinen vinkki on laittaa lapselle ihan vähän ruokaa lautaselle kerrallaan. Sitä mukaan jos syö niin sitten lisää. Ei tarvitse itse siivota niin paljoa ja lapsen helpompi keskittyä.
Jep, ja joka kerta kun lapsi haluaa jotain kivaa, hän tekee jotain pahaa! Tämän sitä oppii tuolla menetelmällä kun negatiivinen toiminta palkitaan positiivisella asialla. Pitää olla todella tyhmä jollei perus syy/seuraus ketjuja ymmärrä. Idiootit kutsuvat tuollaista vielä kasvattamiseksi. Pilaamiseksi minä sitä kutsuisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Luunappi ja lupaan että ei enää ikinä pelleile tuossa asiassa sinun kanssasi. Itkuhan siitä seuraa, mutta niin kuuluukin. Jos lapsi alkaa pelleilemään ja kiusaamaan sinua eli kerjää ns. verta nenästään, siitä kuuluukin seurata itku! Ei se lasten kasvattaminen niin vaikeaa ole, jos vain uskaltautuu kasvattamaan. Kasvattamiseksi kutsutaan sitä toimintaa jossa ei toivotusta asiasta annetaan sellainen palaute, että ei tee enää mieli tehdä. Sillain tämä yhteiskunta toimii, ja miksei niin tehdä lastenkin kohdalla. Poliisiltakin saat patukkaa ja voimakeinoja aivan ampuma-aseita myöten, jollet suostu tottelemaan. Lapset sitten muka pitäisi kasvattaa pelkällä sylillä, älkäähän nyt naurattako. Parempi kasvattaa ajoissa, ettei poliisi joudu sitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Kerro lapselle mitä toivot hänen tekevän heittelyn sijaan. "Ruoka kuuluu lautaselle, voidaan heitellä yhdessä palloa syönnin jälkeen" "Laita ruoka mieluummin suuhun" tms mikä sun mielestä olisi hyvä. Pelkkä ei:n sanominen ei kerro lapselle mitään.
Toinen vinkki on laittaa lapselle ihan vähän ruokaa lautaselle kerrallaan. Sitä mukaan jos syö niin sitten lisää. Ei tarvitse itse siivota niin paljoa ja lapsen helpompi keskittyä.
Ei siinä ole kysymys keskittymisestä, vaan kiusaamisesta. Jokainen joka ei ole aivan täydellinen ääliö, ymmärtää että kiusaaminen ei lopu kauniita puhumalla.
Ei mitenkään.
Palvelusväki on vaan hyvä ja jatkaa siivoamista.
Jos oikeasti haluat että tilanne paranee, lopetat ruokailun siihen, kun se muuttuu leikkimiseksi. Ehkä seuraavan ruoka-ajan koittaessa on jo sen verran nälkä, että ruoka menee suuhun eikä seinään.
Ruoalla ei leikitä on kelpo oppi.
Itse otin ruuan ja mukin pois heti ensimmäisestä pelleily-yrityksestä. Pienikin oppii nopeasti, ettei ruualla leikitä, jos aikuinen on alusta asti johdonmukainen. Jos lapsi leikkii ruualla eikä anna syöttää, hänellä ei todennäköisesti ole nälkä. Seuraavalla aterialla ehkä maistuu paremmin.
Osaan kommenteista sanon nöyrästi kiitos ja luunappikommentteihin en edes viitsi vastata.
Tottakai sanon siis muutakin kuin että "ei", kun lapsi toimii ei toivotulla tavalla. Sanon, että "ei saa heittää lattialle", "laita suuhun" tai "näytä, miten hienosti osaat itse syödä" jne. Luulin vain, että aikuiset ihmiset tajuavat ilman rautalangasta vääntämistä, että en ole koko ruokailua hiljaa ja avaa vain suustani sanoakseni ei..
Ja kuten aloituksessa mainitsin, poika ei suostu syöttöön, jos en omaa aterinta enää anna. Eli itse syömistä en "voi" häneltä enää kieltää.
Mielenkiinnosta kysyisin, millä rakkaudella tämä on niin provosoiva kysymys, että minut on kautta rantain leimattu jo huonoksi kasvattajaksi, ja poikani tulevaksi rikolliseksi? Huh huh
-aloittaja
Älä ole murheellinen. Kyllä se loppuu aikanaan. Vanhemmuus ei ole mikään huvireissu.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan joku rasittava vaihe menossa. Mitä jos kokeilisit välissä sormiruokailua?