Lue keskustelun säännöt.
En enää innostu juurikaan mistään
24.10.2017 |
Tuntuu että nuorempana oli hirveästi energiaa tehdä kaikkea, mutta aina oli töissä niin ei pystynyt. Aina töissä tuli innostus käydä jossain vaikka museossa mutta sitten muisti että on töissä eikä ne ole auki enää muulloin.
Nyt tuntuu että olen luovuttanut ja nökötän kiltisti töissä 8 h enkä tee muuta.
Tajusin että tätä on koko elämäni eläkkeeseen asti ja todennäköisesti sittenkin joudun töihin kun eläkettä ei makseta.
En saa näitä ajatuksia pois ja huomaan vain kuinka aika kuluu sisälläni koko ajan ja olen aina vain töissä.
En enää jaksa edes ajatella muuta vaan sanon aina kaikille että olen töissä kun joku kysyy jotain. Ja tottahan se on. Tuntuu että minulla ei ole muuta elämää.
Nuorena tuli matkustettua ja nyt tuntuu että olen jämähtänyt paikoilleni.
En saa otetta itsestäni ja minulle sanotaan koko ajan vain tee ihan mitä haluat.
Olen siis töissä koska niin kuuluu olla. Mietin että miksi minun pitää mennä kysymään lupa matkoihini perheeltä ja työnantajalta kun muut menevät miten lystäävät.
Sehän on itsemääräyksen ehto että voi pään sisällä päättää jotain.
Eräskin tuttu sanoo aina miten voit lähteä kun olet töissä ja saattaa yks kaks ilmoittaa että lähteekin itse heti huomenna Mallorcalle.
Kelle työnantajalle muka sopii päivän varoitusajalla lähtö. Miksi minun menemisiä kytätään ja minun pitäisi tietää jo pulkta vuotta ennen olenko lähdössä johonkin.
Voinhan minäkin haluta äkkilähdön heti huomenna.
Kommentit (5)
Sinulla on elämässäsi rutiineja, jotka vahvistavat tylsyyden kokemusta. Niiden sijaan sinulla voisi olla rutiineja, jotka vahvistavat yllätyksellisyyttä ja elämyksellisyyttä.
Minulla on esimerkiksi tapana jäädä töiden jälkeen kaupungille haahuilemaan. Käyn kahvilla tai syömässä, tarkkailen ihmisiä, otan valokuvia, hyppään satunnaiseen bussiin, ehdotan spontaania tapaamista kaverille, hyödynnän museokorttia, kuuntelen musiikkia korvanapeista ja niin edelleen. Koskaan ei tiedä, mitä havaitsen ja minkälaisen valokuvan kanssa palaan kotiin.
Tämä on sellaista arkipäivän spontaaniutta, jota varten ei tarvita kaukomatkoja. Aivot tykkäävät ja mieli virkistyy yhtä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista muuta elämää haluaisit?
Se on ihan totta, että jos ei asialle tee itse mitään, aika lailla työhön ja kotielämään se arki pelkistyy.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on elämässäsi rutiineja, jotka vahvistavat tylsyyden kokemusta. Niiden sijaan sinulla voisi olla rutiineja, jotka vahvistavat yllätyksellisyyttä ja elämyksellisyyttä.
Minulla on esimerkiksi tapana jäädä töiden jälkeen kaupungille haahuilemaan. Käyn kahvilla tai syömässä, tarkkailen ihmisiä, otan valokuvia, hyppään satunnaiseen bussiin, ehdotan spontaania tapaamista kaverille, hyödynnän museokorttia, kuuntelen musiikkia korvanapeista ja niin edelleen. Koskaan ei tiedä, mitä havaitsen ja minkälaisen valokuvan kanssa palaan kotiin.
Tämä on sellaista arkipäivän spontaaniutta, jota varten ei tarvita kaukomatkoja. Aivot tykkäävät ja mieli virkistyy yhtä kaikki.
Hieno idea!
Ok