Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä jonka kotini aina viimeisen päälle siisti?
22.10.2017 |
Et saa häntä koskaan kiinni että edes vesilasi olisi unohtunut tiskipöydälle.
Kommentit (35)
Se nyt ei ole homma eikä mikään pistää tiskit koneeseen.
Tarkistapa uuni, mikro, roskiskaappi, vessanpöntön taus, verhotangon päälliset, yläpölyt ja lattiakaivot. Jos nekin on moitteettomat niin ajattelisin että henkilö käyttää siivoukseen hitosi aikaa tai sitten heillä käy siivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minä pidän kotini siistinä. Kai olen sitten mt-ongelmainen neurootikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä pitää olla sotkuinen koti, monta eroa takana ja lapsia usealle miehelle.
Ihan parasta on tehdä se viimeinen lapsi justiinsa ennen vaihdevuosia, kun se on vielä mahdollista.
Riitaisat erot ja vähintään yksi niistä existä vainoaa. Lapsilla on ainakin yksi diagnoosi, mielellään vaikka asperger, tai adhd.
Rahat on aina loppu, ruokaa ei osata tehdä, miksen minä laihdu, en ole ollut koskaan ulkomailla, kumppani ei muistanut syntymäpäivänä mitenkään, blaa blaa blaa...
Vertaillaan kilvan, mitä mielialalääkettä kukakin syö.
Mutta hei, tämä onkin vauvalehden palsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia. Vanhapiika.
Kyllä mulla ja muilla tuntemillani vanhoilla piioilla on sekaset kodit.
Siistillä ihmisellä on elämänhallinta kunnossa. Pitää kodin siistinä, niin ei tarvi käyttää aikaa turhaan paikkojen raivailuun.
Siistejä ja vähemmän siistejä ihmisiä on aika laidasta laitaan. Itse olen erittäin siisti, Minulla vain sattuu olemaan tavarat paikallaan ja pinnat puhtaina. Se ei kerro elämästäni eikä elämänhallinnastani yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole mikään ihmetemppu asialle omistautuneelle konmarittajalle. Minä miehenä pyrkisin samaan jos asuisin yksin, esimerkiksi keittiön tasoilla ei pidä olla mitään. Tai korkeintaan kahvinkeitin.
Ajattelisin silti että wau, respect!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla herää ihailu, koska oma kotini on hirveä läävä. No ei aina, mutta siihen se aina ajautuu. Sitten siivoan, suunnittelen muuntautuvani siistimmäksi ihmiseksi, hetken ehkä onnistunkin, mutta lopulta asun taas jonkinasteisessa kaatopaikassa. (Okei, pahempaakin on kyllä nähty kuin mun kämppäni, mulla ei esim. paljon ole pinttyneitä likaisia kohtia toisin kuin joissain viellä pahemmissa läävissä.)
Kun astun jonkun siistiin asuntoon ekaa kertaa, ihailen sitä ihan oikeasti ja kehun että onpa siistiä. Huvittaa vähän, kun se ihminen sitten rupeaa itse jopa pahoittelemaan sotkuaan vaikka jossain tietyssä kohdassa ja minä vain mielessäni ajattelen, että tuo ei kyllä ole sotkua nähnytkään. :D
En tiedä miten sellainen supersiisti minusta ihmisenä eroaa, onko meillä jotenkin erilaiset aivot, teemmekö kodeissamme erilaisia asioita (esim. minä paljon koneella, jolloin en huomaa ympäristöäni) vai onko kysymys täysin tottumuksesta (oma lapsuudenkotini oli sotkuinen, mutta toisaalta samasta perheestä lähtenyt siskoni osaa kyllä pitää kotinsa minua paremmin siistinä)... En tiedä mitä muuta ajattelisin siististä ihmisestä kuin että onpa hän siisti. Kai siitä tulee myös samalla mielikuva huolellisesta ja vastuuntuntoisestakin ihmisestä. Jos hoitaa kunnolla kotiaan, niin ehkä hoitaa hyvin myös muita asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään ihmetemppu asialle omistautuneelle konmarittajalle. Minä miehenä pyrkisin samaan jos asuisin yksin, esimerkiksi keittiön tasoilla ei pidä olla mitään. Tai korkeintaan kahvinkeitin.
Ajattelisin silti että wau, respect!
Minusta taas on kodikkaampaa, jos tasoilla on jotain. Itse pidän esim. keittiön tasoilla purkkia, jossa on kauhoja ja lastoja, muistilehtiötä ja kynää sekä hedelmävatia.
A clean house is a sign of a wasted life..