Töissä kestomarttyyri kuvittelee muiden pääsevän helpolla

Meillä on töissä yksi vakivalittajamarttyyri narisee koko ajan siitä, miten on väärin, että häneltä vaaditaan ylipäänsä yhtään mitään. Meillä on rankasti kilpailtu ala, jossa on ihan auki kirjoitettu sääntö, että tiettyihin hommiin edetäkseen pitää tehdä tiettyjä toisia hommia. On käytävä ulkomaankomennuksella, on voitettava tietynlaisissa kilpailuissa tietynlaisia projekteja johdettavakseen ja sitten johdettava ne menestyksekkäästi, kououtettava muita ja niin edelleen. Tämä on hänen mielestään liikaa vaadittu ja väärin. Hänen pitäisi edetä suoraan. Meidän, jotka olemme tehneet nuo toisetkin hommat edetäksemme, ei hänen mukaansa pitäisi olla pätkääkään selvemmin ylennyskierteessä kuin hänen, joka käytännössä on istunut takapuolellaan ja valittanut. Näiden hommien tkeminenhän olisi vaatimut häneltä henkilökohtaista priorisointia, panostusta ja riskinottoa. Meille muille ne ovat kuulemma olleet helppoja ja itsestäänselviä, meidän perhesuhteet tai ajankäyttö eivät ole olleet vaakalaudalla, meillä ei ole lapsia, perheitä, eikä epävarmuutta.

No oikeasti meillä kaikilla on ollut omat vaikeutensa. Hän ei vaan näe niitä, koska oma takapuoli on ainoa minkä hön tajuaa.

Voiko sanoa mitään saadakseen hänet heräämään?