Mitä arvoja lasten kasvatukseen?

nostan jos joku aamulla jaksaisi pohtia.

Kerro lapsillesi, että he kelpaavat teille AINA, tuli mitä tuli. Lapsi haluaa tietää, onko hän hyvä ja arvokas. Hän peilaa tekemisiään identiteettiinsä (=ellen osaa, olen huono. Kun osaan, olen hyvä) Kerro selvin sanoin ja silmiin katsoen, että hän on teille _aina_ tärkeä riippumatta siitä, mitä hän tekee tai siitä, onko teillä riitaa. Lapsi pyrkii olemaan hyvä ja tuottamaan vanhemmilleen iloa. Yksi tapa osoittaa läheisyyttä, on ottaa käyttöön läheinen lukuhetki. Samalla voi aikuinen ja/tai lapsi kertoa kuulumisia, JOS haluaa.



Luopuisitko lapsistasi? Miksi et?



<- Kun ne syyt listaat, löydät monta ratkaisua siihen, millä tavoin lapsesi ovat sinulle rakkaita.

tai käy makuulle hetkeksi, useampana päivänä viikossa. Ole aloillasi. Kerro lapsille, että he ovat rakkaita. Älä yritä yhtään enempää, rauhoita aika ja tila. Laptte tulevat asioineen luo. EIvät ehkä heti, mutta ennen pitkää. Tämän lisäksi jatkakaa myös samoja kuvioita kuin ennenkin, eli tehkää yhdessä juttuja. Älä murehdi liikaa.

Sinulla on vielä mahdollisuus yrittää saada teistä kaikista onnellisia. Perheneuvolalla on vaitiolovelvollisuus.

Kuulen mielelläni lisääkin kommentteja.



ap

Tuossa stoorissa kyllä jotain porvoolaistakin... mutta



Ajattele lapsenne tuolla menolla vielä itsemurhaan! Ei tuollainen jatkuva paineen alla eläminen ole kenellekään hyväksi. Lapsia pitää kannustaa, mutta tuo on jo kaikkea muuta kuin kannustamista. Tuosta saa sen kuvan, että jos ei lapsi pärjää, hän on huono ja surkea lapsi, jollaista te ette siedä.



Suosittelen ammattiavun hakemista. Vaikka sitten naapurikaupungista, mutta hakekaa sitä nyt HETI! Ennen kuin on liian myöhäistä...

Vierailija:

Tuosta saa sen kuvan, että jos ei lapsi pärjää, hän on huono ja surkea lapsi, jollaista te ette siedä.

että hän ei siedä ketään muuta kuin menestyviä ja vuorotta raatavia ihmisiä. Isällä ja esiloispojalla on meillä erittäin huonot välit. Itse en haluaisi arvottaa lapsia menestyksen mukaan, tärkeitä he ovat vähemmänkin menestyvinä. Mutta toisaalta taas tiedän että heillä on älyllistä potentiaalia, joten tuntuu ikävältä heittää kykyjä hukkaan. Menestyminen kun avaa niin paljon ovia... mutta menestyä ei toki voi jos voi henkisesti pahoin.

Toisella paikkakunnalla voisimme ehkä ajatella käyvämme hakemassa keskusteluapua... onko esimerkiksi Tampereella suositeltavia yksityisiä?

ap

Rakkaus ja lämpö, turvallisuus ennen kaikkea. Tärkeää on myös, että opettaa oikean ja väärän rajat, kasvattaa huomioimaan toiset ihmiset ja käyttäytymään hyvin. Pärjääminen ei minusta ole mikään hyvä lähtökohta kasvatukselle, jos tarkoittaa menestymistä ja kaikessa puolensa pitämistä. Ihmisen on saatava olla sellainen kuin on, oma itsensä, eikä hänelle saa asettaa paineita onnistumisista tai menestymisistä.



Lapsen on saatava tehdä sellaisia asioita, joista hän pitää ja joissa hän kokee onnistuvansa. Kehua pitää usein, mutta ei aina suorituksista. Lapsen pitää tietää, että vanhemmmat rakastavat häntä hänen oman itsensä takia, eikä suoritusten.



Itse olen kasvanut kodissa, jossa annettiin vastuuta, mutta myös vapautta. Minulla oli kotitöitä vastuullani ja läksyt piti huolehtia, mutta niitä ei korostettu, eikä tehty vanhempien kanssa. Apua niihin sai, jos pyysi. Sisarusten kanssa leikittiin paljon, mutta järjestettyjä harrastusjuttuja oli vähän, ehkä kerran viikossa soittotunti tai kerho. Kaikilla sisaruksillani ei ollut ollenkaan, kun eivät pyytäneet, koska harrastuksia ei tosiaankaan tuputettu.



Arvoina meillä olivat kristilliset perusarvot, esim. anteeksi antaminen, toisten kunnioittaminen, rehellisyys ja yhteisvastuu. Ja mielestäni minusta kasvoi näin fiksu ja tasapainoinen, hyvän itsetunnon omaava nainen. Menestynytkin olen, koulussa ala-asteelta lähtien ja nyt aikuisena opiskeluissa ja töissä.



Jos olit tosissasi kysymyksesi kanssa, ap, niin mieti vaikka näitä juttuja. Perheneuvola voisi myös olla teille hyvä osoite, jos lapset oireilevat.