Mistä juontaa juurensa itsensä viiltely?

Viiltelyn yksi syy on kivun ja pahan olon kontrollointi, siis saa itse määritellä sen kuinka paljon sattuu.

Mielisairaus on vanhanaikainen ja epäkorrekti termi.

Vierailija kirjoitti:

Viiltelyn yksi syy on kivun ja pahan olon kontrollointi, siis saa itse määritellä sen kuinka paljon sattuu.

Mielisairaus on vanhanaikainen ja epäkorrekti termi.

Mielisairaus on yleistermi. Itsekin olen mietiskellyt mistä viiltely tulee, itselleni ei juolahtanut mieleenkään vaan lisätä tuskaa vaikka velloin todella syvässä masennuksessa.

Mulle sanottiin että se johtuu siitä, että ahdistaa ja se kipu mitä tuottaa siinä itselleen, saa sen ahdistuksen helpottamaan.

Oma tyttö joutui juuri psykiatriseen sairaalaan ja samalla selvisi että on viillellyt itseään jo ainakin puoli vuotta. Itse ei osannut sanoa miksi, mutta sairaanhoitajat kertoivat tuon selityksen minulle. On kuulemma nykyään todella yleistä, itse en muista nuoruudessani kenenkään puhuneen viiltelystä yhtään mitään. Olen itsekin sairastanut masennusta ja ollut todella ahdistunut, mutta koskaan ei ole tullut mieleenkään viillellä itseään. Ne jäljet on jotain niin kauheaa katseltavaa oman lapsen iholla ja niitä ei ikinä saa pois, vaikka mieli paranisikin.

Millaiset vanhemmat, millaiset perheolot itsensä viiltelijällä oikein ovat olleet ja ovat?

En vaan jaksa ymmärtää, miten ihmeessä ihminen pystyy edes itseään viiltelemään veitsellä? Onko itsesuojeluvaisto jotenkin häiriintynyt jostain syystä ja pahasti?

Vierailija kirjoitti:

Viiltelyn yksi syy on kivun ja pahan olon kontrollointi, siis saa itse määritellä sen kuinka paljon sattuu.

Mielisairaus on vanhanaikainen ja epäkorrekti termi.

No ei se mieli ihan tervekään ole, jos itseään viiltelee - korrektiudesta viis.

Syitä on monia, eivätkä läheskään kaikki viiltelijät pysty sanomaan mitään selkeää syytä. Kaipa siinä silti jonkinlaisena päämääränä on oman olon helpottaminen. Itsetuhoisen ihmisen ajatusmalleja on vaikea ymmärtää, jos ei koskaan ole itse ollut itsetuhoinen.

Vierailija kirjoitti:

Millaiset vanhemmat, millaiset perheolot itsensä viiltelijällä oikein ovat olleet ja ovat?

En vaan jaksa ymmärtää, miten ihmeessä ihminen pystyy edes itseään viiltelemään veitsellä? Onko itsesuojeluvaisto jotenkin häiriintynyt jostain syystä ja pahasti?

Tavallisia vanhempia, tavallisia perheoloja.

Vierailija kirjoitti:

Viiltelyn yksi syy on kivun ja pahan olon kontrollointi, siis saa itse määritellä sen kuinka paljon sattuu.

Mielisairaus on vanhanaikainen ja epäkorrekti termi.

Hullu tai seinähullu ovat vanhanaikaisia termejä, mielisairas on käypä yleisilmaus josta kenenkään on turha loukkaantua.

Minä olen viillellyt ja mun mielestä se menee niin, että se sisäinen kipu/ahdistus on jotenkin muodoton ja tosi vaikea kestää ja sitten kun viiltää  omaa ihoa niin oikeasti sattuu ja näkee myös miksi sattuu. Silloin voi mm. itkeä, mikä helpottaa oloa.

Ja myös sen koen liittyvän tähän viiltelyyn, että sitä on tavallaan väkivaltainen, mutta itseään kohtaan. Jos joku satuttaa mua ja se sattuu muhun ja mulla alkaa ahdistaa, niin koen sen jotenkin omaksi epäonnistumiseksi tai omaksi viaksi ja siksi haluan satuttaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Millaiset vanhemmat, millaiset perheolot itsensä viiltelijällä oikein ovat olleet ja ovat?

En vaan jaksa ymmärtää, miten ihmeessä ihminen pystyy edes itseään viiltelemään veitsellä? Onko itsesuojeluvaisto jotenkin häiriintynyt jostain syystä ja pahasti?

Minä olen tuo vastaaja, jonka tyttö joutui sairaalaan juuri ja ihan tavallinen perhe ollaan.  Erottu ollaan lasten isän kanssa jo silloin kun lapset oli pieniä, mutta ollaan hyvissä väleissä ja lapset on isän luona säännöllisesti. Minä käyn töissä, en käytä alkoholia, ei ole väkivaltaa, huumeita, ei uusia isäpuolia ja kaikki piti olla ihan hyvin. Tämä tuli minulle täysin puun takaa, en ollut huomannut tytössä mitään merkkejä masennuksesta tai itsetuhoisuudesta. Ja veitsellähän näitä viiltoja ei ainakaan minun tyttö ollut tehnyt, vaan teroittimen terällä. Tämäkin tuli minulle täysin yllätyksenä, että sitä voi käyttää tähänkin tarkoitukseen.

Kyllähän se nyt vaan on sillai, että perheen vanhemmissakin on ollut jotakin häikkää, kun molemmat lapset ovat mielenterveydeltään sairaita.

Turhaa tulla väkystämään, että perheoloissa ei olisi ollut jotain pahasti pielessä, jos perheen molemmissa lapsissa on todettu mielisairautta.

No juu, kädet on täynnä viiltoarpia nuoruusajoilta. Miksi viiltelin? Paha olo, huomion- ja rakkaudenkaipuu, esittämisenhalu, itsetuhoisuus, väärä seura. Kyllä se usein myös kotioloista lähtee, miksi ihminen viiltelee. Ihan tavallisia ihmisiä ne viiltelijätkin monesti on, usein taustalla voi olla yksinäisyyttä, vaikea elämäntilanne, masennusta, ahdistusta tai kaikki nämä yhdessä, johon etsitään helpotusta itsensä satuttamisella. Jos ei ole sellaista henkistä tuskaa kokenut, niin vaikea kai se on ymmärtää miten joku sellaiseen pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se nyt vaan on sillai, että perheen vanhemmissakin on ollut jotakin häikkää, kun molemmat lapset ovat mielenterveydeltään sairaita.

Turhaa tulla väkystämään, että perheoloissa ei olisi ollut jotain pahasti pielessä, jos perheen molemmissa lapsissa on todettu mielisairautta.

Katsotaan oletko samaa mieltä vielä silloinkin, kun joku oman perheesi jäsenistä sairastuu.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viillellyt ja mun mielestä se menee niin, että se sisäinen kipu/ahdistus on jotenkin muodoton ja tosi vaikea kestää ja sitten kun viiltää  omaa ihoa niin oikeasti sattuu ja näkee myös miksi sattuu. Silloin voi mm. itkeä, mikä helpottaa oloa.

Ja myös sen koen liittyvän tähän viiltelyyn, että sitä on tavallaan väkivaltainen, mutta itseään kohtaan. Jos joku satuttaa mua ja se sattuu muhun ja mulla alkaa ahdistaa, niin koen sen jotenkin omaksi epäonnistumiseksi tai omaksi viaksi ja siksi haluan satuttaa itseäni.

Eikö ennemminkin kannattaisi laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille tai punttisalille tai vaikka Mika Myllylän tapaan suolle sauvajuoksemaan kunnes taju meinaa lähteä? Ahdistus taatusti helpottaa ja on pidemmällä tähtäimellä jopa hyödyllistä toisin kuin viiltely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viillellyt ja mun mielestä se menee niin, että se sisäinen kipu/ahdistus on jotenkin muodoton ja tosi vaikea kestää ja sitten kun viiltää  omaa ihoa niin oikeasti sattuu ja näkee myös miksi sattuu. Silloin voi mm. itkeä, mikä helpottaa oloa.

Ja myös sen koen liittyvän tähän viiltelyyn, että sitä on tavallaan väkivaltainen, mutta itseään kohtaan. Jos joku satuttaa mua ja se sattuu muhun ja mulla alkaa ahdistaa, niin koen sen jotenkin omaksi epäonnistumiseksi tai omaksi viaksi ja siksi haluan satuttaa itseäni.

Eikö ennemminkin kannattaisi laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille tai punttisalille tai vaikka Mika Myllylän tapaan suolle sauvajuoksemaan kunnes taju meinaa lähteä? Ahdistus taatusti helpottaa ja on pidemmällä tähtäimellä jopa hyödyllistä toisin kuin viiltely.

Masentuneen, ahdistuneen tms. mieli ei vain toimi noin!

Itsellä ollut taipumusta viiltelyyn. Joitakin mahdollisia syitä siihen:

a) itsensä rankaiseminen

b) aggression purkaminen

c) psyykkisen kivun korvaaminen fyysisellä kivulla. Henkinen ahdistus tuntuu usein niin epämääräiseltä ja vaikeasti määriteltävältä, fyysinen kipu sentään on "selkeää"

d) tyhjyyden tunteen poistaminen. Mieluummin kokee fyysistä kipua kuin on henkisesti täysin turta ja tunnoton.

Tässä siis niitä syitä, joita itsessäni tunnistin. Lisäksi viiltelyyn jää todella helposti koukkuun, monesti ihminen alkaa viillellä, kun elämässä ei mene kaikki hyvin mutta jatkaa sitä vielä silloinkin, kun kaikki on paremmin. Onhan itsetuhoisuus järjettömän kuuloista ja ei sitä ajatusmaailmaa oikein voi ymmärtää, ellei ole omakohtaista kokemusta.

Viiltely kumpuaa ahdistuksesta ja yrityksestä saada sitä hallintaan. Ahdistuksen säätelyyn sitä käyttää ihminen joka ei muuten tunne olevansa oikein olemassa eli hän yrittää hakea elämystä edes johonkin tuntemukseen ja säädellä sitä ja sen voimakkuutta. Kun veri valuu tuittaa se erityisen tunteen siitä että jotain elävää on vielä jäljellä ja siksi viiltelijä katselee sitä vertaan.

Tämä on eräs äärimmäinen hätähuuto keneltä tahansa joka kertoo täydellisen nurkkaanajetysta psyykestä jonka keinovalikoima on jo supistunut äärimmilleen käsitellä luottaa tai ilmaista todella mitä sisimmässä liikkuu.

Mikään moralisointi tai muu ahdistaminen voi syöstä jopa itsemurhaan. Tämä ihminen tarvitsee toisia lämpöä ja selvittelytyötä mistä kaikki oikein johtuukaan.

Tiedä häntä, mutta minun tuntemillani viiltelijöillä on ollut hyvinkin mahtipontinen isä.

Isä on ollut vaatimassa lapsiltaan enemmän kuin mihin lapsiensa rahkeet ja kyvyt ovat sittemin riittäneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viillellyt ja mun mielestä se menee niin, että se sisäinen kipu/ahdistus on jotenkin muodoton ja tosi vaikea kestää ja sitten kun viiltää  omaa ihoa niin oikeasti sattuu ja näkee myös miksi sattuu. Silloin voi mm. itkeä, mikä helpottaa oloa.

Ja myös sen koen liittyvän tähän viiltelyyn, että sitä on tavallaan väkivaltainen, mutta itseään kohtaan. Jos joku satuttaa mua ja se sattuu muhun ja mulla alkaa ahdistaa, niin koen sen jotenkin omaksi epäonnistumiseksi tai omaksi viaksi ja siksi haluan satuttaa itseäni.

Eikö ennemminkin kannattaisi laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille tai punttisalille tai vaikka Mika Myllylän tapaan suolle sauvajuoksemaan kunnes taju meinaa lähteä? Ahdistus taatusti helpottaa ja on pidemmällä tähtäimellä jopa hyödyllistä toisin kuin viiltely.

Masentuneen, ahdistuneen tms. mieli ei vain toimi noin!

Ei toimi, ei. Mutta sitten taas kaikki eivät viiltele, vaikka olisivat todella ahdistuneita ja masentuneita.

Fyysinen kipu "peittää" ahdistuksen hetkeksi, ja aivot erittävät endorfiineja (kehon omia opioideja) sen fyysisen kivun lievittämiseksi, jolloin ne endorfiinit auttavat myös siihen ahdistukseen, koska fyysinen ja henkinen kipu aktivoivat samoja alueita aivoissa. Viiltely on myös huomion hakemista. Fyysinen avunpyyntö tilanteessa, jossa ei välttämättä osaa tai pysty sanallisesti apua itselleen pyytämään. Viiltely on etenkin nuorten juttu, koska heidän aivot ovat vielä kehitysvaiheessa. Myös ryhmäpaine ja nuorten esimerkki toisilleen lisää tätä käytöstä, kun netti on täynnä itseään silpovien nuorten kuvia. Monkey see, monkey do.