Sanokaa, että mä olen säälittävä p*ska ihminen, jonka pitäis kasvaa aikuiseksi ja ryhdistäytyä...

V'ttu mä roikun mun exässä. Mulla ei ole ystäviä, ei ole ollut moneen vuoteen koska mun on tosi vaikea ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Mulla on muutama kaveri ja esim. töissä tuun kyllä ihmisten kans ihan hyvin toimeen, mutta kenellekään en halua alkaa syvemmin avaamaan mun rikkinäistä, riippuvaista, jälkeenjäänyttä sielunmaisemaa, eli en siis halua päästää ketään lähelle/ystävystyä. Lisäksi mä voisin tutustua johonkin pieneen porukkaan, mutta jotenkin ahdistaa sellanen "sulkeutumattomuus". Jos siis ollaan vaikka kahvilla kahden tutun kanssa ja siihen sitten pelmahtaa muutama näiden kahden tutun kaveria, niin ne saatetaan ottaa siihen messiin mukaan vaikka mulla ei ole mitään suhdetta niihin. Sitten olen ihan ulalla koko loppu tapaamisen ajan, en mä osaa noin vaan suhtautua uusiin tuntemattomiin ihmisiin niinku ne olis mulle tuttuja. Mä olen ujo.

Exän kans tulee vietettyä paljon aikaa, koska se on helppo ihminen, tuttu. Sekään ei kyllä tajua mun sisäisiä kuvioita, mikä vaan lisää sitä uskomusta, että kukaan muukaan ei voi tajuta. Ihmiset haluaa pitää hauskaa ja olla iloisia, kellään ei kiinnosta tutustua näin vinksahtaneeseen ihmiseen jos on parempiakin vaihtoehtoja tarjolla. Ei huvittais esittääkään helpompaa ja iloisempaa kuin oikeasti olen, kun minä en saa siitä mitään irti. Ja olis vaan niin kiva olla oma itsensä.

Exä kyllä puhuu, että toivoo mun löytävän ystäviä ja uuden poikaystävänkin jos sellaisen haluan, mutta sitten puheillaan ja käytöksellään sabotoi näitä yrityksiä. V'ttu.

Tosta exästä pitäis päästä eroon, koska vaikka se on periaatteessa hyvä tyyppi, niin musta vähän tuntuu siltä, että se nauttii kun mä tässä kärvistelen huonon itsetunnon kourissa samalla kun se elää täyttä elämäänsä. Se ei kestä nähdä jos mä joskus harvoin juttelen jonkun miehen kans ja tekeekin sitten kaikkensa että se meidän keskustelu tyssäis just siihen, mutta sanoo sitten että eiku etsi vaan itselles mies, haluan että oot onnellinen. Ja samalla tietää että on itsekin ollut aiheuttamassa mulle sellasen itsetunnon, jonka vuoksi olen vakuuttunut etten ikinä kelpaa kenellekään omana itsenäni enkä tule pärjäämään yksinkään elämässä.

Tekis vaan mieli puhkoa omat ranteet.