Vauva 3kk ja uusi tilauksessa - olemmeko hulluja vai fiksuja?

ja nyt kyllä kiitän onneani etten ole uudelleen raskaana!



Eli nuivat kommentit johtuu (mielestäni) siitä, että ette vielä tiedä lapsiperheen elämästä mitään, pieni vauva on kuitenkin vielä niiiiiin helppo, verrattuna vaikka vaan muutamaa kuukautta vanhempaan.





Mutta tehkää mitä tahdotte, tulethan toki muutaman kuukauden kuluttua kertomaan että oli oikeassa:)

Sanoisin kolmen lapsen kokemuksella että ei kannata yrittää saada alle 1,5 vuoden ikäeroa.

Meidän naapurilla on lapset 2v3kk, 1v1kk ja laskettu aika syksyllä. Reipas nainen. Meille on tulossa toinen nyt sitten 2vuoden ikäerolla.

Onhan sinulla vielä hyvin aikaa odottaa se parikin vuotta.

Teillä taitaa olla aika helppo vauva kun mietitte moista? Ja kun tuo ikä on teillä jo aika korkea niin varmaan on turha viivytellä. Sitähän ei iedä kuinka kauan kestää ennen kuin edes tärppää. Jos esim. täysimetät niin se ehkäisee jo aika paljon uutta raskautta.

mutta siinäkään ei ole ehtinyt sitä uhmaikää vielä nähdä.



T:äiti jonka lapsilla ikäeroa 3v ja 1v6kk

Älkää hyvät ihmiset vielä! Eihän kroppakaan ole vielä palautunut edellisestä raskaudesta ja miten sinulla on edes voinut kuukautiset jo alkaa? Vai imetitkö edes yhtä päivää?

Kunhan muistatte, että se isosisaruskin on tosi pieni vielä, (jos nyt tärppi käy lähiaikoina) ja pikkusisaruksen saaminen ei tee hänestä yhtään isompaa, eikä vähemmän huomiota tarvitsevaa.

T:7

tuossa kolmen kuukauden iässä vauva on periaatteessa helpoimmillaan. Ohi on (luultavasti ainakin) koliikki, on jo jonkinmoista rytmiä. Vauva nukkuu viä paljon, joten sen kanssa on helppo liikkua jne.



Mutta sitten 1v lapsi onkin jo hiukan toista: kävelee huojuen mutta kuitenkin, joten aina on naamallaan maassa. Kiipeää joka paikkaan, osaa jo tavallaan tehdä ilkeyksiä jne. On viä vaipoissa, tarvii syöttäjää ja vaatteetkin tarvii pukee. Pihalla tarvii kanniskella jonkun verran ja periaatteessa on viä vauva, vaikka " iso" onkin.



Minäkään en alle 1,5 vuoden ikäeroo suosittele, mutta tehän sen tietenkin päätätte.

Toivottavasti meidän ei sitten tarvi lukee vuoden päästä kuinka raskasta on lasten kanssa oleminen kun on kaks alle vuoden vanhaa :O

edes ajatella toista lasta tuossa vaiheessa. Nauti nyt hyvä ihminen pienestä vauvastasi ja anna hänen olla mahdollisimman pitkään pieni! Turha ainakaan sitten valittaa, kuinka raskasta on pienten lasten kanssa, kun on itse itsensä siihen jamaan hommannut.



T. 1-vuotiaan äiti, jolla oli myös lievää vauvakuumetta kun lapsi oli parin kk ikäinen (mutta en silti olisi koskaan hankkiutunut raskaaksi; onneksi, sillä tällä hetkellä mulla ei ole mitään vauvakuumeeseen vivahtavaakaan. katsotaan uudelleen, kun esikoinen on esim. 2-3-vuotias...)

Ja kolmatta odotan ja haluaisin tällekkin pikkusisaren yhtä mukavalla ikäerolla. Lapsilla on ollut toisilleen toisistaan seuraa tosi paljon, takuulla paljon enemmän kun jos ikäero olisi isompi. Nyt ovat kuin kaksoset ja leikkivät hyvin yhdessä vaikka poika 3 ja tyttö 2v. Musta toi ikäero on paras mahdollinen! Rankkaa on, mutta vain välillä, enkä kyllä usko että yhden kanssa olisi sen helpompaa. Nyt touhuavat keskenään ja saan tehdä kotitöitä jne. Luulen, että jos olisi vain yksi lapsi, ei hän viihtyisi samalla tavalla omissa leikeissä kun nyt kahdestaan viihtyvät. ONNEA, toivottavasti lapsenne saa pian pikkusisaren!

Vierailija:

Älkää hyvät ihmiset vielä! Eihän kroppakaan ole vielä palautunut edellisestä raskaudesta ja miten sinulla on edes voinut kuukautiset jo alkaa? Vai imetitkö edes yhtä päivää?

Mulla alkoi kuukautiset 54 päivää synnytyksestä ja TÄYSIMETIN JOKA PÄIVÄ. Positiivisen raskaustestin tein kun vauva oli 4kk. Kroppa toimi jne. Ihme kommenttia tommonen...

T: Se jonka lapsilla on 1v3vk ikäeroa

Kyllä muistan tuon ajan, kun esikoinen oli ihan pieni vava vielä. Ihmettelin, mitä raskasta tässä lastenhoidossa muka on? Myönnänpä ajatelleeni hiljaa itsekseni( onneksi en ääneen), että vauva-arjen raskaana kokevat ovat vain turhasta valittajia tai muuten tekevät hommasta ison numeron.



Kyllä lastenhoidon arki alkoi valjeta pikkuhiljaa esikoisen täytettyä vuoden. Elämä 1v3kk vanhan kanssa on HYVIN paljon erilaista, kuin 3kk vanhan kanssa. Mitäs jos sinulla on 1v3kk ja vastasyntynyt? Huh.



Kolmen lapsen kokemuksella lempeästi kertoisin oman mielpitieeni: malttakaa vielä mielenne. Vaikka olet 35-vuotias, sinulla ei ole tulipalokiirettä. Uskon vakaasti, että on esikoisenkin etu ja onni saada olla pieni tarpeeksi pitkään. Odottakaa ainakin siihen asti, että esikoinen täyttää vuoden verran, sitten tiedätte hiukan osviittaa, mihin olette ryhtymässä.



Jos kuitenkin päätätte hankkia toisen lapsen heti perään, toivotan voimia, onnea ja pitkää pinnaa. Kaikestahan selviää, jos tarpeeksi ponnistelee, mutta miksi ajaa tieten tahtoen elämä jyrkänteen reunalle, kun voisi tanssahdella polkua pitkin turvallisen matkan päässä jyrkänteestä, samalla ihaillen maisemia?

lapsen hoitoapuun. Kaksi lasta pienellä ikäerolla on rankempi kuin kaksoset: eri rytmit, eri ruuat, eri aktiviteetit.

mulla on lapset 3kk 1v6kk ja 2v9kk onhan tää aika raskasta mutta uskon että myöhemmin olen tyytyväinen että on pienellä ikäerolla,kun ei kauheesti stressaa kämpän siisteydest ym niin hyvin pärjää

Mutta kolmen kuukauden vanhemmuuden perusteella ette tiedä siitä oikeastaan mitään. Moni on tuossa vaiheessa ajatellut että pian toinen mutta mieli muuttunut kun on menty pari kuukautta eteenpäin.

Mutta oma on ratkaisunne ja tehän ne lapset hoidatte.=)

Miten sitten toinen pärjää ilman äitiä?

Tai mitä jos ite joudut sairaalaan raskausaikana?

Esikoinen on tosi vilkas, kova kiipeilemään jne, kuopus menee perässä, on mennyt heti kun jalkeille pääsi. Mutta en minä ole kokenut raskaana heidän kanssaan olemista, sehän on nyt mun työtäni ja nautin siitä. Me leikitään, leivotaan, touhutaan ja yleensä meillä on kivaa. Joskus kyllä käy voimille, mutta harvoin. Silloin lähinnä masentaa kun talossa vallitsee täysi kaaos ja muksut ei aina jaksa ymmärtää että pitäs siivotakkin välillä. Eikä siinä kaaoksessa muuten mitään, mutta juuri silloin tulee aina joku yllärivieras kauhistelemaan kaaosta.. Sitten tietysti voi ottaa koville jos on siisteyttä ja hiljaisuutta rakastava ihminen, kahden pienen kanssa ei nuo oikein usein onnistu =) Ja tietysti, jos lapset sairastelee paljon, tai on koliikkia tai pahoja allergioita. Meillä nuo rytmitkin on sattuneet hyvin. Molemmat on pienestä pitäen nukkuneet hyvin, 2-3 syöttyä yöllä ja 4kk ikäisinä ja ilman yösyöttöjä, tai yhdellä aikaisella aamusyötöllä selvitty. Ja esikoinen ei herännyt ikinä vauvan yösyöttöihin vaikka nukkuu samassa huoneessa missä vanhemmat ja vauva. Päivällä sain syöttää vauvan ihan rauhassa, mentiin vain makkariin lelulaatikon kanssa, ja ovi kiinni, niin poika ei päässyt kiipeilemään ym.



T: se jolla on ne sisarukset 1v3vk ikäerolla =)

Ja aivan pikkuisena se sitä onkin, kun toinen vain makaa lattialla ja toinen osaa jo leikkiä. Mutta jo vuoden päästä kahden vuoden ikäerollakin pystyy leikkimään yhdessä, ja kun lapset kasvavat, niin se käy aina vain paremmin.



Minäkin kuvittelin, että haluan lapsilleni ehdottomasti mahdollisimman pienen ikäeron. Juuri tuosta syystä, että heistä on sitten seuraa toisilleen. Vaan nyt kun toisen syntymä on aivan ovella, niin huomaan surevani sitä, kuinka pikkuinen vanhempi lapsemme vielä on ja kuinka hän olisi ansainnut sitä pikkulapsiaikaa vielä hiukan pidempään. Eli ei se pieni ikäero ole aivan autuaaksi tekevä asia.



Mutta sen sitten kyllä ymmärrän, jos 35-vuotiaana et halua enää turhia odotella. Varsinkin jos haaveissanne on enemmän kuin kaksi lasta.