Elätkö omannäköistäsi elämää?

Sillä tyylillä jonka koen itselleni eniten rauhoittavimmaksi, luontevimmaksi ja tervettä fiilistä tuottavimmaksi. Sovussa itseni ja maailman kanssa.

Ilmeisesti en.

Mies on reissutyössä ja aina kun hän on poissa, olen eri ihminen. Olen rennompi, ahkerampi, iloisempi, saan aikaan enemmän. Teemme lasten kanssa yhdessä asioita. Kun mies on kotona, lamaannun lähes täysin. No teen ruoat ja pyykkään yms mutta into siihen puuttuu.

Kyllä. Elän arvojeni mukaan, teen niitä asioita joita pidän arvossa ja joista pidän. Olen onnellinen.

Olen pohtinut asiaa hiljattain ja tullut siihen lopputulokseen, että kyllä elän juuri omannäköistäni elämää. Mieheni on merkittävässä asemassa mutta minusta ei ole introverttiuteni vuoksi edustusvaimoksi. Hän hyväksyy sen.

Toki meidän tapamme herättää pahoja puheita ja juoruja. Tittelin myötä miehelleni olisi melkein väkisin puskemassa joku mukaan. Kaikki eivät tiedä hänen olevan varattu koska emme käytä sormuksia.

Kyllä. Tämä on juuri sellaista elämää mitä haluan, mitään en vaihtaisi. Minulla on täydellisen ihana mies ja lapset, upeita ystäviä, terveet vanhemmat, kaunis koti ja sen lähiympäristö, rahaa on sopivasti, olemme terveitä kaikki ja enempää en voisi toivoakaan.

Todellakin elän. Vapaana, itsenäisenä, rohkeana. En ole riippuvainen kenestäkään enkä mistään.

En vielä mutta sitä kohti menossa.

En. Siihen minulla on vielä pitkä tie. Ensin pitää räjäytellä kaikki kusipäät edestä.

Mietin että mitäs jos kokee että omannäköine elämä olisi esim se että on niin paljon rahaa ettei ikinä tarvitse tehdä töitä, eikä muuta käytännön mahdollisuutta saada sitä kuin lottovoitto, niin sitten ei voi koskaan sanoa elävänsä omaa elämää.. itsekin haluaisin olla Kaliforniassa asuva filmitähti ja oikeasti olen kolmekymppinen työtön. En siis tule ikinä elämään omannäköistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

En vielä mutta sitä kohti menossa.

Sama!!😃

Kai tuo ilmaus tarkoittaa, että pystyy elämään sellaista arkea, jossa omat arvot ja mieltymykset toteutuvat. Toisaalta sellainen ihminen, jolle arvojen mukaisesti eläminen on tärkeää, löytää kyllä kaikenlaisissa olosuhteissa tavan elää ja tehdä valintoja niiden mukaan. Mieltymyksiä sen sijaan ei välttämättä pysty aina toteuttamaan, mutta mittakaavaa voi pienentää.

Aika pitkälle varmasti elän. Työni on sitä, mitä osaan ja haluan tehdä. Välillä rankkaa, mut mun työtä yhtä kaikki. Lapsistani olen äärimmäisen onnellinen ja ylpeä. Niin upeita tyyppejä! Mieheni on elämäni rakkaus, jonka kanssa on monenlaiset vaiheet koettu. Elämisen puitteet voisivat olla vähemmän hulppeat: en olisi tarvinnut omakotitaloa Espoossa. Mutta tämä on lasteni koti ja heille tärkeä, joten tässä asustellaan. Muuten olen aikuisiällä opetellut tekemään asioita, joita olen kadehtinut muiden tekeminä. Menin aikuisena pianotunneille, opettelin virkkaamaan ja kutomaan, aloitin säännöllisen kuntoilun. Elän mukana lasteni harrastuksissa ja se on mulle tärkeää. Mun näköinen elämä.