Mitä sisustussuunnittelijoiden ohjeita et voi ymmärtää?

Tyynyvuoret sohvalla ja sängyssä. Avohyllyt missä tahansa, varsinkin keittiössä. Makuuhuoneen osana oveton seinämä, jonka takana vaatteet yms. Ällöttävintä ovat mietelauseet seinillä tai sanat purkkien kyljissä. Myös nykyinen kukkamania ihmetyttää. Kukkia pitää olla paljon ja joka paikassa. Hyi!

Sitä mä en ymmärrä, miksi pitäisi sisustaa trendin mukaan.

Jos joku tykkää siitä maalaisromanttisesta sisustuksesta, niin sitten laitetaan sellaista, vaikka miten olis pari vuotta vanha suuntaus.

Ja ylipäätään, miksei sisustussuunnittelija osaa luoda omaa tyyliä, joka ei noudattaisi viimeisimpiä trendejä?

Miksei voisi sisustaa siten, että sitä ei löytyisi jokaikisestä sisustuslehdestä ja -ohjelmasta tai habitare-messuilta?

Entä jos asiakas ei haluakaan sitä sinistä samettisohvaa, vanhaa puukauhaa seinälle tai salmiakkikuvioisia metallikoreja?

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdan ''talviverhot''. Kun pimeän aika alkaa, en halua että naapurit näkevät meille sisään, joten paksummat verhot ovat tarpeen. Kesällä riittää kevyemmät, koska iltaisin ja aamuisin ei ole pimeä joten kun sisällä on valot, emme ole ihan niin näyteikkunassa.

Pitäisikö alapeukuista päätellä, että meidän tulisi olla välittämättä siitä, että vastapäisen talon sata asukasta näkevät meille sisään jos ikkunoissa on ohuet verhot? :D Kaikkea sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaston poistomyynnissä sattui kerran käteen 1950-60 -luvun sisustuskirja, ja voi kauhistus, kun siinä oltiin ankaria.  Joku kotitalousopettaja tylytti siinä oikein terävin ja ivallisin sanakääntein kaikki krumeluurit ja pölyä keräävät plyysisohvat jne.  Kaikki piti olla tiukkaa funkkista ja muu oli ihan kauheaa.

Se jotenkin avasi silmiä ymmärtämään miksi meillä on aina tämä yhden totuuden ankara kulttuuri, ja muu on suorastaan ivattavaa ja halveksittavaa.  Olisi mielenkiintoista tietää mistä tämä on saanut alkunsa?  Oliko esim. opettajakoulutus sotien jälkeen, tai sitä ennen, jotenkin sotilaallisen ankaraa, vai mistä lie kysymys?

Ainakin sotien jälkeen (siis toisen maailmansodan) suomalaisia pyrittiin kasvattamaan "hyvään makuun". Mä olen lukenut vuosien 1944-45 "Omin käsin" -lehtiä (nimensä mukaisesti askartelu- ja käsityölehti, jossa esiteltiin kuitenkin mm. sisustusvinkkejä), ja yhdessä niistä käytiin heti Lapin sodan päätyttyä Tukholmassa sisustusmessuilla. Silmään pisti esimerkiksi suomalaistoimittajan paheksunta suuria ja värikkäitä painokuvoita kohtaan (googlatkaa Svensk Tenn, firmalla on edelleenkin samalla kuosilla olevia tekstiileitä valikoimissaan), joita pidettiin "ei niin hyvää makua" osoittavina, ja suomalaisia pikkuruisia hailakoita kukkakuvioita paljon parempina ja hyvää makua sekä tyylitajua osoittavina.

Rivien välistä kyllä huomaa, että pohjalla oli kateus (ja varmasti myös suru tai paha mieli) vauraampaa maata kohtaan: Suomessa oli vielä vuosia kova säännöstely, materiaaleja ei ollut saatavilla, verhotkin piti tehdä paperista ja länsinaapurissa oli tarjolla oikeaa puuvillaa, villaa ja silkkiä mielin määrin kaikkien saatavilla.

Itseäni sekä säälitti että huvitti lukea kyseistä artikkelia: pakko yrittää kääntää puute hyveeksi ja tavoiteltavaksi asiaksi, jotta lukijat eivät masentuisi - ja sitten 10-20 vuoden päästä täällä tuli suorastaan väri- ja kuvioräjähdys Nanson, Marimekon ja Vuokon tekstiilien kanssa. :D

Mutta joo, "tyylikasvatusta" yritettiin antaa suomalaisille todella paljon. Tässä muuten miehille suunnattua ohjeistusta vuodelta 1947. :D

https://www.is.fi/asuminen/art-2000001953644.html

"Jokaisen miehen käsikirja ottaa huolestuneesti kantaa myös kotien vähentyneeseen taulujen käyttöön. ”Toivottavasti tämä ei johdu yksinomaan puuttuvasta taiteenharrastuksesta tai -ymmärryksestä”, kirjassa pohditaan.

Niille, joilla ei ole varaa arvotaulujen ostoon, kirja antaa yksinkertaisen vinkin.

– On olemassa erittäin hyviä jäljennöksiä, joiden ostamiseen tarvitaan vaatimattomampia summia. Koska ne huomattavammin eroavat alkuperäisistä vain myyntiarvonsa ja nimikirjoituksensa puolesta, ei hyvää taidetta rakastavan ole syytä niitä väheksyä."

Moderneja elementtejä yhdistettynä _rouheisiin_ vanhoihin esineisiin. Ja sitten ne rouheat vanhat esineet on tyyliä "piharakennuksesta löytyi vanha ovi" ja muuten koko kämppä on maalattu kuultovalkoisella.

Yäh. Vanhat esineet on kivoja, mutta tuo rouheus tulee jo korvistakin ulos ja lopputulos on aina todella sieluton.

Valkoista. Valkoista!

Hö. Tää keskustelu ei pysy asiassa. Puhutaan omista mieltymyksistä ja siitä mistä ei vaan diggailla toisten kodeissa, eikä niinkään siitä mitä älyttömiä ohjeistuksia suunnittelijat antaa. JOOOO jokaisella on mielipide, mutta sitä ei nyt kysytty.