Voisitko elää talossa jossa on murhattu joku?

En kyllä pystyisi asumaan.

Foliohattu kirjoitti:

En usko haamuihin minäkään. Mutta eikö kuitenkin tule vähän ikävä tunne kun mietit sitä uhria? Seisot ehkä siinä kohtaa missä se on vuotanut kuiviin? Ja kaikki se, mitä seinät ovat nähneet. Miettikää nyt.

Seinät mitään näe.

Ajattelin ensin, että en missään tapauksessa. Kunnes muistin, että silloin 1918 punaiset ja valkoiset taistelivat juuri näillä tienoilla, ja meidänkin pihassa ja ulkorakennuksissa oli kuulemma ruumiita taisteluiden jälkeen. Varmaan sisälläkin, ainakin kuulemma ikkunat oli ammuttu rikki. Sellaista se. Ei ole vielä kukaan kummitellut.

Ihan hyvin voisin. Voin toki hengittää samaa ilmaa kuin murhaajat ja murhatut, kävellä samoja katuja, istua samoilla puistonpenkeillä ja bussinistuimilla. Voin koskea samaan ovenkahvaan, kulkea samat reitit kaupoissa. Voin omistaa murhaajien ja murhattujen entisiä tavaroita, miksen siis kotiakin.

Olen niin paljon ollut elämässäni kuoleman kanssa tekemisisssä, että se on melkein jo arkea. Olen itse ollut myös mukana myymässä asuntoa, jossa oli murhattu useampi ihminen (perhesurma). Ostaja ei sitä tiennyt. Olen tavannut tuon ostajan vuosia kaupanteon jälkeen ja hän kertoi, ettei ole koskaan ollut missään asunnossa enemmän kotonaan ja onnellisempi. En usko, että ikävistä tapahtumista jää jokin jälki tapahtumapaikkaan.

Eikä taida tällä Suomen kamarallakaan olla kovin montaa paikkaa, jossa ei olisi joku joskus heittänyt veiviään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuosia talossa, jossa oli tehty murha. Tapausta ei ole saatu selvitettyä eli tekijä on edelleen vapaalla.

Hämmästytti, kun multa jokunen ihminen kysyi, miten uskallan asua siellä. Miksi en? Murhattu ihminen on kuollut, ruumis viety pois ja asunto siivottu. Tekijä taas on poistunut paikalta tätäkin liukkaammin, ja pidä aika epätodennäköisenä, että palaisi samoille paikoille murhailemaan lisää.

Kuuluisia viimeisiä sanoja.

On erittäin paljon todennäköisempää, että kuolen siinä talon edessä suojatiellä auton alle.

Poikani muutti asuntoon, jossa oli kuollut edellinen asukas. Se tuntui pahalta ja kuurasin sen nuorten kanssa lattiasta kattoon. Ei hän lopulta siellä kauaa asunut, kun löysi tyttöystävän (nykyään rakas miniäni ja kolmen lapsen äiti) ja rakensivat oman talon.

Vierailija kirjoitti:

Poikani muutti asuntoon, jossa oli kuollut edellinen asukas. Se tuntui pahalta ja kuurasin sen nuorten kanssa lattiasta kattoon. Ei hän lopulta siellä kauaa asunut, kun löysi tyttöystävän (nykyään rakas miniäni ja kolmen lapsen äiti) ja rakensivat oman talon.

Lainaan itseäni, kun tuli mieleeni. 90-luvulla muutettiin asuntoon, jossa tuttavamme oli hirttänyt itsensä kattolampun koukkuun. Se oli karmivaa, mutta vaihtoehtoja ei ollut, emmekä puhuneet siitä lapsille.

Helposti. Menneet on menneitä.

Tuossa kolmenkymmenen metrin päässä pellon laidassa ammuttiin mies aikoinaan, ei ole koputellut ovelle öisin.

Talon käsite pitää sisällään yhtä lailla omakotitalot ja isot neukkukuutiot ym. lähiökerrostalot joissa on usein toistasataa huoneistoa. Jos matemaattisesti ajatellaan niin aika monessa sellaisessa on joskus murhattu joku, ja jos lasketaan tappoina tuomitut ryyppykaverin surmat niin tulee moninkertainen määrä. Jos talon koko historia mennään taaksepäin, siis monta vuosikymmentä, niin eiköhän 10% taloista ole sellaisia. Jos kaikki alkaisivat hylkimään tällaisia paikkoja niin ideologinen asuntopulahan siitä syntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani muutti asuntoon, jossa oli kuollut edellinen asukas. Se tuntui pahalta ja kuurasin sen nuorten kanssa lattiasta kattoon. Ei hän lopulta siellä kauaa asunut, kun löysi tyttöystävän (nykyään rakas miniäni ja kolmen lapsen äiti) ja rakensivat oman talon.

Lainaan itseäni, kun tuli mieleeni. 90-luvulla muutettiin asuntoon, jossa tuttavamme oli hirttänyt itsensä kattolampun koukkuun. Se oli karmivaa, mutta vaihtoehtoja ei ollut, emmekä puhuneet siitä lapsille.

Siis tuttavallasi ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hirttäytyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuosia talossa, jossa oli tehty murha. Tapausta ei ole saatu selvitettyä eli tekijä on edelleen vapaalla.

Hämmästytti, kun multa jokunen ihminen kysyi, miten uskallan asua siellä. Miksi en? Murhattu ihminen on kuollut, ruumis viety pois ja asunto siivottu. Tekijä taas on poistunut paikalta tätäkin liukkaammin, ja pidä aika epätodennäköisenä, että palaisi samoille paikoille murhailemaan lisää.

Kuuluisia viimeisiä sanoja.

On erittäin paljon todennäköisempää, että kuolen siinä talon edessä suojatiellä auton alle.

No kuole :D

Onnistui helposti. T: paloittelusurmaustalossa asunut.

Minäpä olen asunut talossa jossa on naitu ja nukkunut huoneessa jossa syntiä on tehty.

Ei tullut uniini.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä olen asunut talossa jossa on naitu ja nukkunut huoneessa jossa syntiä on tehty.

Ei tullut uniini.

Toi on jo creepyä. Itse olen asunut talossa missä edellinen asukas oli ollut pitkäaikaistyötön. Ei haittanut kuitenkaan yhtään kun olin ajattelematta. Se oli jopa polttanut röökiä parvekkeella.

Talon kaiken nähneet seinät olisivat voineet luoda aineellisen projektion ammoisesta röökin savusta.

Tai kaiun kauan sitten kuullusta naimaäänestä.

Pelottavaa!