Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako mainita työhakemuksessa, että on lievästi asperger-tyyppinen?
19.10.2017 |
Ei diagnoosia, mutta sosiaalisissa tilanteissa on helposti tarkkailijan roolissa ennen kuin tutustuu paremmin uusiinttyökavereihin. Eikä tarkoita pahaa, vaikka ei heti reagoikaan ja anna yhtä runsaasti kuin toiset palautetta keskustelun toiselle osapuolle. Vaikeuksia saada oikea-aikaisesti puheenvuoro isossa ryhmässä. Puhuu vahingossa päälle, mutta pyrkii välttämään tätä.
Työ vaatii teoriatiedon hallintaa ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn, jota kyllä löytyy, mutta aina korostetaan myös sosiaalisia työelämätaitoja oli mikä työ tahansa nykyään, kai?
Kommentit (32)
Ei ehkä kannata erikseen korostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö miten vaikeaa aspergerille on valehdella itseään koskevassa asiassa?
Ei kannata hakemuksessa mainita. Hakemuksen tarkoitus on päästä työhaastatteluun. Siellä ne kuitenkin kysyy joko hyviä tai huonoja puolia, tai mitä haasteita tehtävästä suoriutumisessa voi olla, niin sitten ottaa tuon esiin, mutta ei liian surkutellen että kun nyt olen tällainen. "Minulla on taipumusta harkita asioita perusteellisesti, ja sen takia esimerkiksi kokouksissa en aina ehdi ottaa suunvuoroa, kun muut ovat jo edenneet seuraavaan asiaan...", tms., mutta ei mitenkään siten että vaikuttaisi että pidät omaa tapaasi parempana ja arvostelet muita hätiköinnistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös kertoa hakemuksessa on aselupa ja liittää kuva aseesta liitteeksi kuten eräs neropatti teki. Ei haastateltu eikä valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin risoo, kun en voi masennuksestani sanoa ääneen töitä hakiessa siinä pelossa, että jää työpaikka sen takia saamatta. Oisi kiva päästä rehelliselle työnantajalle, joka ymmärtää, ettei kaikkien elämä ole aina täydellistä, muttei semmoista taida olla olemassakaan. Pitää vaan toivoa, ettei iske taas joku ahdistuskohtaus kesken duunin tai ala terapia-ajat menemään päällekkäin työaikojen kanssa, tullut menneisyydessä kenkää tämmöisten takia.
Raivostuttavaa, että fyysiset sairaudet ja vammat saavat ymmärrystä osakseen, mutta mielialahäiriöistä kärsiviä ihmisiä katsotaan kieroon.
Ei todellakaan kannata. Sulla ei ole edes diagnosoitu aspergeria? Annat tekstissä itsestäsi kummallisen vaikutelman. Veikkaan, että sovit teoriapainotteiseen työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovin työhön, mutta ahdistaa ajatus niistä harvoista kokouksista, joiden perusteella minusta aletaan taas puhua selän takana. Miettivät minulle diagnoosia, kun voisin kertoa sen heti suoraankin. Miksi muuten ei katsota pahalla toisista juoruamista ja työpaikkakiusaamista?
ap
Vierailija kirjoitti:
Sovin työhön, mutta ahdistaa ajatus niistä harvoista kokouksista, joiden perusteella minusta aletaan taas puhua selän takana. Miettivät minulle diagnoosia, kun voisin kertoa sen heti suoraankin. Miksi muuten ei katsota pahalla toisista juoruamista ja työpaikkakiusaamista?
ap
Kerro asiasta sitten, kun sinulla on jo työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sovin työhön, mutta ahdistaa ajatus niistä harvoista kokouksista, joiden perusteella minusta aletaan taas puhua selän takana. Miettivät minulle diagnoosia, kun voisin kertoa sen heti suoraankin. Miksi muuten ei katsota pahalla toisista juoruamista ja työpaikkakiusaamista?
ap
Tässä sinä jo valmiiksi tuomitset mahdolliset tulevat työkaverit.
Vierailija kirjoitti:
Muakin risoo, kun en voi masennuksestani sanoa ääneen töitä hakiessa siinä pelossa, että jää työpaikka sen takia saamatta. Oisi kiva päästä rehelliselle työnantajalle, joka ymmärtää, ettei kaikkien elämä ole aina täydellistä, muttei semmoista taida olla olemassakaan. Pitää vaan toivoa, ettei iske taas joku ahdistuskohtaus kesken duunin tai ala terapia-ajat menemään päällekkäin työaikojen kanssa, tullut menneisyydessä kenkää tämmöisten takia.
Raivostuttavaa, että fyysiset sairaudet ja vammat saavat ymmärrystä osakseen, mutta mielialahäiriöistä kärsiviä ihmisiä katsotaan kieroon.
Minulta on amputoitu toinen jalka, enkä kyllä sitä todellakaan mainosta työhakemuksessani. :D En myöskään ole laittanut hakemukseen sanaakaan kaamosmasennuksesta tai kesken olevasta juurihoidosta. Jotain rotia nyt noihin kommentteihin ja uhriutumisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse jonkin verran asperger-piirteinen kanssa (eksän antama "diagnoosi", joka monin paikoin tuntuu kyllä mätsäävän), joten olen joutunut miettimään samaa. Ehdottomasti en hakemuksessa vielä mitään tuollaista mainitse. Haastattelussa jossain sopivassa yhteydessä voin luonnehtia itseäni rauhalliseksi harkitsevaksi, perusteelliseksi, ja että voin alkuun vaikuttaa varautuneeltakin, mutta että tottakai kanssani voi milloin tahansa tulla juttelemaan, ja että työ hoituu kyllä.
Minusta tuntuu, että tuollainen itseannettu diagnoosi voi herkästi muodostua myös itseään toteuttavaksi ennusteeksi, jos sitä liikaa itselleen (saati muille) jankkaa. Selittää kaikki epäonnistumiset sosiaalisissa suhteissa sillä, että no minähän olen tällainen, arvasihan sen, miten tässäkin kävi. Itse olen oppinut näkemään jonkinasteisessa viileydessäni myös hyviä puolia: esim. kun työskentelin aika riitaisassa työyhteisössä, en tuntenut erikoisen suurta sympatiaa mitään kuppikuntaa kohtaan, jolloin, koska en ollut kenenkään puolella, kaikki pystyivät työskentelemään kanssani. Olen myös osannut kuunnella niitä työyhteisön muita hiljaisia, heillä voi joskus olla ne parhaat ideat. Ja jos työ keskittyy tekniseen asiantuntemukseen, on mahdollista saavuttaa arvostettu asema, vaikkei mikään kahvitaukoseurustelun keskipiste haluaisi ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Sovin työhön, mutta ahdistaa ajatus niistä harvoista kokouksista, joiden perusteella minusta aletaan taas puhua selän takana. Miettivät minulle diagnoosia, kun voisin kertoa sen heti suoraankin. Miksi muuten ei katsota pahalla toisista juoruamista ja työpaikkakiusaamista?
ap
Mutta eihän sinulla ole sitä diagnoosia, eli ei mitään kerrottavaa? Ei tosiaan kannata mainita hakemuksessa, jos edes haastatteluun haluaa päästä. Eikä kannata etukäteen tehdä päätelmiä työkavereita, ennen kuin olet tavannut heidät. Ehkä tällä kertaa kukaan ei puhukaan selän takana? Sellaisiakin työpaikkoja on, joissa ihmiset osaavat käyttäytyä.
Älä turhaan murehdi sitä etukäteen. Jos etenet hakemuksesi perusteella haastatteluun, niin kyllä ne haastattelussa sitten huomaavat että olet vähän erilainen. Aspergereilla on omat vahvuutensa ja niitä voit tuoda esiin. Ja sosiaalisiksi taidoiksi yleensä riittää se, että tulee toisten kanssa toimeen eikä haasta riitaa. Että on yhteistyökykyinen ja -haluinen.
Sitten kun olet töissä, niin voit kertoa pienistä omituisuuksistasi jos se tuntuu luontevalta. Rautainen ammattitaitosi auttaa sinua kyllä saamaan toisten hyväksynnän, vaikka muuten olisit heidän silmissään vähän outo.
Harmi, ettet ole hakeutunut IT-alalle. Siellä olisi ihan normaalia, ellei jopa plussaa, olla asperger.
Täytyy löytää oikea tapa olla avoin. Joudun melkein valehtelemaan persoonallisuudestani, kun haen töitä. En tahdo tuomita etukäteen, mutta aikaisempien kokemusteni perusteella minulla on aavistus tulevasta. Voinen kuitenkin pyrkiä muuttamaan tapahtumien kulkua toimimalla tällä kertaa itse eri tavalla kuin ennen eli olen avoimempi. Kerron, että kestän kritiikin, joka kohdistuu tapoihini kommunikoida ja syyn, aspergerin, miksi näin tapahtuu.
ap
Minä myös, eikä mieleenikään tulisi mennä avautumaan minkäänlaisista kognitiivisista jutuista ellei nimenomaan lääkärintarkastuksen yhteydessä kysytä. Ei kuulu työnantajalle,ja varmaan huomaa itekkin jo haastattelussa. Tuollainen liika info saattaa vaikuttaa te-keskus-jipolta ettet vain päätyisi työelämään. Ja kuten jo sanoin,itsekin aspergerinä, siinä ei ole mitään hienoa tai erikoista, toisten meistä reagointitapa ympäristöön
Ei.