Hitto mä menin tas ihan sekaisin kun näin miehen vilaukselta

jonka kanssa 2 vuotta sitten tapailtiin ja sekstailtiin ja myös juteltiin henkeviä, se oli sitä sielunkumppanuutta jos mikä. Tein järkiratkaisun ja lopetin suhteen, mies oli vapaa minä en. Tunnustin miehelleni ja jatkoimme yhdessäeloa ja olemme siis jatkaneet yhä edelleen. Ratkaisu ei ollut helppo, tunteet piti haudata ja itkin monet illat. Välillä ajattelen et jospa kuitenkin joskus elämä veis meidät vielä toistemme luo, en voi ajatuksilleni mitään. Nyt kun hänet näin olen taas itkenyt ja haikee olo on vallanut minut. Miksi elämä on näin vaikeeta ja miksi tunteet ja järki kulkee välillä vallan eri reittejä????